Jordania, kiipeilyä Lähi-idän kallioilla

Minne? kysyn vielä tarkennusta asiaan, kun ystäväni pyytää minua mukaan matkalle Jordaniaan ja Wadi Rumiin. Mitä siellä on ja oikeastaan, missä koko maa on? Pienten selvennysten jälkeen asia alkaa valjeta, mielenkiintoni heräillä ja mielikuvia unelmista syntyä. Seikkailua aavikolla suurten hiekkakivivuorten syleilyssä, nuotiolla istumista miljoonien tähtien tuikkiessa yläpuolella tulen loimottaessa kallioiden seinämissä ja täydellisiä halkeamia aavikkokallioilla. Ei yhtään hassumman kuuloista.

Wadi Rum sijaitsee eteläisessä Jordaniassa muutaman kymmenen kilometriä Akabasta koiliseen. Hiekka-aavikolta nousevat jylhät vuoret luovat alueelle ainutlaatuisen maiseman jollaista ei juuri muualta löydy. Vuorten sokkeloiset veden uurtamat kanjonit sekä mielikuvitukselliset kivimuodostelmat tekevät paikasta todellisen seikkailijan unelman. Kiipeiltävää löytyy aina helpoista seikkailureiteistä 8a:n tiukkaan vääntöön asti.

Varasimme lennot Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin kesällä. Saapuessamme neljän aikaan aamulla oli kuski vastassa ja pääsimme neljän tunnin ajomatkalle heti. Matka sujui jouhevasti nukkuen. Illalla lähtiessämme Helsingistä olimme aamulla aikaisin perillä kallioiden juurella ja pääsimme heti kiipeilyn pariin.

Lähdimme matkaan paljoa suunnittelematta. Paikasta on jonkin verran informaatiota tarjolla mutta monet artikkelit ovat vanhoja ja asiat muuttuneet. Tarkoituksenamme oli telttailla Rest Housessa, Wadi Rumin ainoalla leirintäalueella, mutta saimme hyvän tarjouksen huoneesta joten päätimme nukkua katon alla. Monet paikallisista vuokraavat huoneita omasta talostaan turistien käyttöön. Vuokraamalla huoneen pääsee tutustumaan paikalliseen elämään ja tapoihin. Oma isäntämme Mohammed Domayan on nuori yritteliäs Beduiiniopas joka elelee perheineen aivan Rumin keskustassa. Hänen kauttaan hoitui kaikki käytännön asiat helposti. Esimerkiksi jeeppikyyti kaukaisimmille kallioille hoitui hyvin Muhammedin kautta. Neuvoteltavissa oli myös ruokapuoli jonka me päätimme tehdä itse. Wadi Rumissa ruokatarjonta on hieman rajoittunutta. ”Ravintolaruokaa” saa kahdesta paikasta ja kauppojen valikoima on suppea joten ruoka jäi aika yksipuoleiseksi: Falafelrullia tai pastaa purkkipavuilla ja -lihalla.

Kiipeilyllisesti Wadi Rum on todella monipuolinen paikka. Bouldereista bigwalleihin, poketeista halkeamiin, kompaktista unelmakivestä arvaamattomaan painajaiseen. Kaikkea siis löytyy. Itse en ollut ennen tätä matkaa kiivennyt hiekkakiveä muualla kuin Fontainebleussa joten kokemus kivilaadusta oli varsin suppeaa. Kivi oli parhaimmillaan todella kompaktia. Vähän kuin kalkkikiven ja graniitin parhaat puolet olisi yhdistettynä. Välillä taas kivi muuttui uskomattomaksi kuraksi. Jokainen ote tuntui irtonaiselta ja jalkaotteet poksahtelivat alta tomuksi. Pääasiassa kiipeily varmistetaan luonnollisin menetelmin. Välillä oli todella kuumottavaa settiä luonnollisin ”varmistuksin”, välillä 30 metriä ilman varmistuksia kun taas sopivan halkeaman löytyessä varmistuksia saa niin paljon kun haluaa laittaa. Wadi Rumiin lähtevän kiipeilijän paras ominaisuus on rautaiset hermot jos haluaa jotain kiivetä.

Ehkä otollisin aika vaikeammalle kiipeilylle olisi ollut keskitalvella joulu- helmikuussa. Silloin ilmasto on kohtalaisen kylmä, öisin voi sataa jopa lunta, ja päivisin lämpötila nousee pariin kymmeneen asteeseen. Yllätyksekseni sää oli nyt huomattavasti oikukkaampi mitä olin odottanut. Hyvällä ilmalla oli kuuma. Kahtena päivänä satoi vettä vähän. Yhtenä reissupäivänä pääsimme todistamaan kunnon ukkosmyräkkää. Onneksi majapaikasta käsin. Yksi reissun kuumotuksista liittyy myös säähän. Olimme laskeutumassa pidemmältä reitiltä kun jouduimme jonkinlaiseen sähkömyrskyyn. Kengänpohjista alkoi kuulua ihmeellistä rätinää, kaverin sormenpäissä sihisi ja ihokarvat nousivat aaltoillen pystyyn. Ensimmäinen ajatus oli että äkkiä alas täältä. 

Mieleenpainuvimmat fiilikset paikasta sain tällä reissulla pitkiltä seikkailureiteiltä. Kiipeily alueen korkeimmalle vuorelle Djebel Rumille Hammads routea pitkin oli todella mieleenpainuva ja monipuolinen kokemus. Hammads route kulkee ensin helpohkoa harjannetta jonka jälkeen siirrytään kanjoniin jonka molemmat seinämät nousevat satoja metrejä. Sieltä kiivetään ulos muutamalla vitosen köydenpituudella, kävellään ja kiivetään helppoja släbejä vuoren huipulle. Kokonaisuudessaan matka huipulle ja takaisin vie koko päivän ja korkeuseroa on reilu kilsa. Suosittelen vahvasti. Muita mieleenpainuvia reittejä oli mahtava halkeama Beauty ja Wadi Rumin Super halkeamanakin pidetty Merlin wand, Barrah Kanjonissa.

Alueen ainutlaatuisuus ja kulttuuri tuottivat myös ihan omanlaisia mahtavia fiiliksiä. Joka aamuinen Imaamin rukouskutsu joka kaikuu vuorenseinämiltä, nuotion loimotus keskellä autiomaata, kapeat kanjonit joiden seinämät nousevat satoja metrejä molemmin puolin ja rento Lähi-idän fiilis saivat mielen rauhoittumaan kummasti kymmenen päivän lomalla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki hoitui vaivattomasti. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että joku yrittäisi huijata omaan taskuunsa, ennemmin paikallinen väestö yritti tehdä vieraansa olon mukavaksi vaikka hieman itse häviten kaupassa. Normaali vastaus Jordanialaisten kanssa kommunikoidessa on ”no problem”, ja asiat hoituvat.

Jordaniasta löytyy hyvin myös välipäivien aktiviteetteja. Pienessä massa kaikki on lähellä ja punaisen meren rantaan Akabaan snorkkeloimaan ajaa taksilla reilussa tunnissa. Kulttuurin ystäville Petrasta löytyy muinaisen kiveen hakatun kaupungin rauniot parin tunnin bussimatkan päästä. Kuolleessa meressä kelluminen kuuluu jokaisen matkailijan pakolliseen listaan ja Ammanin vilkkaat kadut ja kuppilat kutsuvat vierailemaan ja nauttimaan vaikka erinomaisesta Turkkilaisesta kahvista.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=42275.0

mattikivi