Kevät tulee. Aika fiilistellä!

Talvi alkaa olemaan siinä vaiheessa että voi jo alkaa suunnittelemaan kalliokiipeilyä. Pikkuhiljaa uskaltaa alkaa miettimään sopivia projekteja joita täytyy koettaa, ja unelmoimaan kesän reissuista. Reissujen fiilistely on todella siistiä. Ensin täytyy miettiä minne haluaa lähteä. Seuraavaksi alkaa askarruttamaan, milloin pitäisi lähteä. Kun nämä on lyöty lukkoon voi aloittaa fiilistelyn. Mikäs onkaan sen hienompaa kuin kävellä duuniin keväisen auringon noustessa ja fiilistellä tulevaa reissua. Hymy nousee väkisin huulille, kun ajattelee miten hienoa on kiivetä täydellisellä graniitilla, uskomattoman siistiä köydenpituutta, aamuauringon paistaessa. Melkein Ihan sama missä kokemus tapahtuu, niin silti se on siistiä.

 

 

Talvi on mennyt pitkälti treenaillessa juurikin noita edellämainittuja reissuja varten. Hakkukiipeilyäkin oon koittanut aina mahdollisuuksien mukaan harrastaa. Se on kyllä mukavaa puhaa. Mikä onkaan hienompi tunne kun lyödä hakku jäiseen turpeeseen kiivettyään ensin 10 metriä jäistä mikrohalkeamaa muutamaa metallilevyn palaa varmistuksenaan käyttäen. Pohjimmiltani mä taidan silti olla kuitenkin kivikiipeilijä. Graniitti erityisesti on vaan niin siistiä, varsinkin luonnollisislla varmistuksilla. 

Nyt viimeisen kuukauden aikana oon saanut pari mieleenpainuvaa kiipeilykokemusta. Heinäkuun alkupuolella poimin Salmisen Paulin mukaan Helsingistä, ja käytiin tsekkaamassa mulle uusia Valkealan jääkiipeilymahdollisuuksia. Hiton siistejä jäälinjoja. Laskeskeltiin että parin päivän aikana saatiin kiivettyä noin 300 metriä jäätä. Ja suurin osa ihan kelpo linjoja.  

 

Kustavin kiipeilykausikin tuli avattua muutama viikko sitten. Tarkalleen ottaen 24. päivä helmikuuta. Lähdimme Henrikan ja Laurin kanssa talvisen harmaassa aamussa ajelemaan kohti Kustavia. Ilmatieteenlaitos lupasi auringon pilkistävän kello 12. Sormet kohmeessa, ja tuskaisesti sattuen, otimme auringonsäteet vastaan kun kello löi 12. Hittovie pian olikin mukavan lämmintä. Talvinen pakkaskeli muuttui muutamassa minuutissa kevätauringon kitkakeliksi. Taas yksi niistä elämän parhaista kiipeilykokemuksista oli taattu. 

Mutta mutta! Ei voi olla! Katson ulos ikkunasta ja sataa lunta, paljon sataakin. Juuri kun pääsee kalliokiipeilyfiiliksiin. Nyt näyttää siltä että kevääseen on pitkä matka. Optimistisesti oon suunnitellut kiipeilyretkiä seuraaviksi viikonlopuiksi muutaman viikon eteenpäin. Ahvenanmaa, Olhava, Bohuslän, Kustavi, Lofootit, Stetind, Kvaloya, Chamonix, Patagonia.... nyt menikin jo vähän pitemmälle kun seuraaviin viikonloppuihin. No joka tapauksessa tää tuleva vuosi näyttää olevan reissuntäyteinen. Paljon kaikkea pientä, ja vähän isompaa, mitä odotella. Pieniä unelmia, tiedättehän.

Mikon leveä selkä peittää jopa auringon

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44921.0

mattikivi