Kiipeilyä Kymeenlaaksossa ja ympäristössä

Alkuviikosta koitti neljän päivän vapaus työnteosta. Oltiin Reposen Jarkon kanssa suunniteltu jo aiemmin kiipeilymatka jonnekin päin Suomea kyseiselle ajankohdalle. Säätiedotus lupasi kohtalaista keliä Lahti-Kouvola-akselille joten tiistaina suuntasimme Opelin keulan kohti ensimmäistä kiipeilykalliota, Hollolan Havukalliota. Tästä alkoi kesäreissu ja kolme päivää leppoisaa kiipeilyä.

Havukallio on hieno kallio. Paljon hienompi kuin muistinkaan. Eteläsuomalaisittain pitkiä reittejä hyvällä kivellä ja pääosin luonnollisilla varmistuksilla eli juuri sellaista mitä lähdettiin hakemaan. On seassa muutamia pulttireittejäkin mutta ne jätettiin tällä kertaa väliin. Parin tunnin aikana ehdittiin kiivetä neljä kolmen tähden reittiä joista ehkä hienoimpana suorituksena mainittakoon Jarkon onsight Ee-mäntään.  Ihmettelen miksei täällä tule käytyä useammin. Illalla ajo jatkui Lahden kautta Olhavalle.

 

Olhavan parkkikselle päästiin joskus selvästi jälkeen puolen yön joten päätettiin nukkua siinä. Hyvin nukutun yön jälkeen suunnattiin askeleet kohti Olhavanvuorta. Olhava ei varmaankaan sen enempää esittelyjä kaipaa. Keli oli siinä mielessä surkea keskiviikkona että sadekuurot kastelivat seinämän aina parin tunnin välein. Onneksi kesäinen aurinko kuivattaa nopeasti ja päästiin kiipeämään yhdeksän toinen toistaan hienompaa reittiä. Tästä paikasta mieleenpainuvin kokemus tällä kertaa oli varmaankin Salaman kiipeäminen vesisateessa. Vesi vaan solisi halkeamassa ja käsiä pitkin. Ei paljon mankkailut auttanut. Kunnialla pääsin kuitenkin ylös. Ajatuksena oli ajella seuraavaksi päiväksi Ruotsinpyhtäälle katselemaan pultattuja halkeamia, mutta ystävällinen kanssakiipeilijä suositteli tutustumista Reventeenvuoren kiipeilytarjontaan. Valkealan ABC:n kautta matka jatkui siis Reventeenvuorelle.

Reventeenvuori sijaitsee Kouvolan ja Lahden välissä Iitin kunnassa. Netistä löytyi kehnonlaisesti informaatiota paikan kiipeilystä mutta onnistuimme löytämään tiemme perille. Syy informaation niukkuuteen on käsittääkseni maanomistajan kielteinen suhtautuminen kiipeilytoimintaan. Ja syy siihen on luultavastikin, mitä todennäköisimmin, kiipeilijöiden toiminta. No joka tapauksessa kalliolla saa kiivetä tietyin rajoituksin, jotka koskevat pääosin kallion vasemmanpuolimaista sektoria. Periaatteessa siellä ei saa edes puhua ja köysistön kommunikaatio pitää hoitaa viittomakielellä tms. Onneksi kalliolla on myös liuta muita sektoreita joille ei ole asetettu aivan yhtä tiukkoja säädöksiä. Pääosin kallio on positiivista kiipeilyä mutta muutamia pystysuoria ja hänkkipätkiäkin löytyi vaihteluksi.

Varsinaissuomalaisena kiipeilijänä silmiinpistävää oli kallion pulttauskulttuuri. Itse suhtaudun pulttien laittamiseen kohtalaisen kriittisesti. Ymmärrän toki kun pulttireittejä tehdään jos ei todellakaan saa minkäänlaista luonnollista varmistusta. Pulteista jää jälki ikuisiksi ajoiksi kallioon ja itse näkisin kiipeilyn parhaimmillaan sellaisena että luontoon jää mahdollisimman vähän jälkiä. Reventeellä näytti kuitenkin olevan enemmänkin ”mieluummin pultit kuin trädinä -asenne”. Pultteja oli lätkitty metrin välein jopa reiteille, jotka olisi voinut varmistaa vaihtoehtoisesti trädinä, ehkäkin niukahkoilla varmistuksilla, mutta kuitenkin. Tuntuu, että kiipeilyssä on joidenkin osalta sellainen asenne, että kaikki pitää saada heti. Ei jakseta odottaa, että jonain päivänä olisi tarpeeksi vahva niin fyysisesti kuin mieleltäänkin kiipeämään heikommin varmistettavia reittejä. Vai onko kyse siitä että saa nimen ensinoususta historian kirjoihin, mahdollisimman nopeasti, tyylistä viis? Parhaimpana tai pahimpana, miten vaan, esimerkkinä on älyttömät koko seinän leveydellä kulkevat pultatut poikkikulut joiden tarkoitusta en syvemminkään pohtimalla pysty ymmärtämään.

Tässä vaiheessa täytyy mainita että paikasta löytyy myös ihan fiksusti pultattuja pätkiä ja puhtaita trädilinjoja. Myös pituutensa puolesta monet reiteistä oli mukavan pitkiä. Päivä kului kaikki kaikessa mukavasti, ja kiipeämämme reitit olivat hienoja.

Kolmen päivän kiipeilyloma Suomessa ja paljon onsaitteja. Vielä jäi muutama paikka ja varmaan satoja reittejä jäljelle joten tällaisia reissuja täytyy tehdä useammin. Tuli vähän jopa ulkomaafiilis, kun ehdittiin käydä muutamassa päivässä niin monella kalliolla ja pääsi kiipeämään hienoja reittejä hienoissa ympäristöissä. Suomen kesä on kaunista aikaa ja mikäs sen mukavampaa, kun koko päivän kiipeilyn päätteeksi pulahtaa viileään järviveteen virkistäytymään.

Suomessakin voi kiipeilymatkailla. Meille osui muutamista sadekuuroista huolimatta nappikelit. Ei liian kuumaa eikä liian kylmää. Perjantaina, kuin jatkumona matkalle, käytiin illalla Rymättylän kalliolla kiipeämässä muutama tunti. Mahtava kiipeilyntäyteinen viikko takana.


Edit 19.7.2012: Saamani palautteen mukaan Reventeenvuoren kiipeilyalueen maanomistajalla ei ole mitään kiipeilyä vastaan. Lisää aiheesta seuraavassa postauksessani. Syksyllä Khan Tengrin reissun jälkeen pohdiskelen blogissani kenties access-aihetta ja kiipeilyn etiikkaa syvällisemmin.


http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41118.0

mattikivi