Skandinaviaa ristiin rastiin

Istuskelen Pielisen rannalla pienen niemen nokassa pienessä mökissä. Järvi on tyyni. On uskomattoman kaunista, niin kuin lähes aina täällä. Rauhallinen paikka rentoutua kesän menojen jälkeen, Suomalaisen luonnon hiljaisuudessa.

Viikko sitten palasimme skandinaaviselta kiertoajelultamme Henrikan kanssa. 5000 kilometriä autolla ajamista ja monen monta päivää kiipeilyä. Paljon uusia reittejä, ja joitain vanhoja. Monta onnistumisen täytteistä hetkeä sekä monen monta epäonnistumista. Reissuelämää.

Lähdimme kesäkuun 15. päivä ajamaan kohti pohjoista. Matka taittui Seinäjoen kautta Simonjokivarteen jossa vietimme ensimmäisen yömme. Aamulla ajoimme Niemiseliin katsomaan vesiputousta, jonka paikalla piti olla pohjoismaiden parhaimpiin lukeutuva sporttikallio. Päätimme jatkaa matkaa kohti pohjoista. Seuraava etappi oli Haugfjell heti Norjan rajan jälkeen, mutta vesiputoustrendi vallitsi myös tällä kalliolla. Siinä vaiheessa taivaskin oli muuttunut aikamoiseksi vesiputoukseksi. Päätimme ajaa suoraan Lofooteille.

Lähestyessämme maagisia saaria pilviverho alkoi lupaavasti repeilemään. Illalla nukahdimme Hennigsvärin sillan kupeessa pitkän ajomatkan väsyttäminä keskiyön auringon sarastaessa vuorten takana.

Seuraavat kolmisen viikkoa kuluivat enemmän tai vähemmän kiipeillen, kalastellen ja nauttien norjalaisesta ulkoilmasta. Alussa säät olivat kohtalaiset, toisella viikolla jopa hyvät, mutta kolmannella viikolla alkoi sade. Ensin muutamia viattomia tippoja silloin tällöin joiden välissä pystyi hyvin kiipeilemään. Trendi oli kuitenkin kasvamaan päin ja neljännen viikon alussa auton eteen oli yöllä ilmestynyt pienimuotoinen järvi. Sopivasti Markus ja Henna helsingistä tulivat kyselemään olisiko meillä intoa lähteä Ruotsiin ja aurinkoon. Tapsa ja Mira Rovaniemeltä säestivät kysymystä. Arviolta noin puolen sekunnin tuumimisen jälkeen aloitimme pakkaamisen ja ajoimme kolmen auton kolonnassa pikimiten lauttaan ja siitä Ruotsiin Blåbergetille.

Blåberget oli mielenkiintoinen kiipeilykallio. Ensimmäinen ilta pisti mielen matalaksi. Uskomattoman umpeen kasvaneita halkeamia ja useammasta suusta kuultuna ensimmäisen päivän reitit olisi ollut ihan ok 10 asteen pakkasessa jääkamoilla kiivettynä. Hyvää turvemixtaa. No, löytyihän sieltä lopulta kiivettävää kolmeksi päiväksi, ja muutamia ihan laatupätkiäkin. Topon mukaan jopa Ruotsin hienoin 6+ tuli kiivettyä.

Kevään reissusta oli mielen syövereihin jäänyt ajatus Bohuslänistä. Asiaa helpotti Mannin Ollin lupaukset aurinkoisesta ilmasta seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Tuhannen kilsan autoilun jälkeen löysimmekin itsemme Etelä-Ruotsin trädikiipeilymekan ihanilta kallioilta, asettamasta camalottia siten ettei se tukkisi seuraavan muuvin käsiottetta. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ei hyttysiä eikä polttiaisia. Autuas fiilis. Sielä kiipesimme hieman vajaat pari viikkoa. Paljon uusia reittejä sekä niitä jotka olivat jääneet hampaankoloon keväältä. Erinomainen lopetus reissulle.

Kotiin päästyämme ajoimme Kustaviin mökille pariksi päiväksi. Päätin aloittaa melontakauden ja lähdin viime torstaina kahdeksan aikaan illalla melomaan Kustavista kohti Turkua. Parikymmentä tuntia myöhemmin ja 80 kilometriä melottuani saavuin kotisatamaan hartiat hellinä. Viikonlopun palauttavat kiipeilyt päälle ja sitten olikin jo aika valmistautua Itä-Suomen tourneelle.

 

mattikivi