Viimeiset treenit ja pian matkaan

Nyt alkaa olla Khan tengri-reissun osalta treenit treenailtu ja lähtö lähestyy.  Kaikki alkaa muutenkin olemaan valmiina ja hyvillä mielin odottelen matkalle lähtöä. On hienoa päästä suurelle jäätikölle ja suuren vuoren varjoon. Fiilistä vielä merkittävästi parantaa se että tunnen olevani olosuhteisiin nähden fyysisesti parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Musta tuntuu etten kevään aikana olisi voinut tehdä oikein mitään eri tavalla kohottaakseni fyysistä kuntoani. Mahtava ja luottavainen fiilis lähteä reissuun.

Jotenkin tuntuu että henkisellä valmistautumisella on suuri merkitys koko reissun onnistumiseen. Matkaan täytyy lähteä nöyränä mutta kuitenkin päättäväisin mielin. Kiipeilymatkalle pitää lähteä kiipeilemään eikä kattelemaan että josko jotain saisi aikaiseksi. Oikean fiiliksen saaminen ainakin omalla osallani vaatii täydellistä luottamusta siihen että homman pystyy hoitamaan.  Ja luottamuksen saamiseen vaikuttaa vain ja ainoastaan se, oletko hyvässä kunnossa. Itse pyrin aina asettamaan tavoitteita itselleni jos lähden kiipeilymatkalle. Treenimielessä Khan tengri, ja varmaan monet muutkin korkeammat vuoret, on kohtalaisen yksinkertainen tavoite. Tiedän, että minun täytyy olla todella hyvässä kunnossa jotta tavoite toteutuu. Ja kovaan kuntoon pitää treenata kovaa. Sitten kun on treenattu kovaa ja matka lähestyy, on luottamus siihen että tavoite on saavutettavissa. Tällaisessa ajatustavassa on vaarana aina tietysti, että asettaa tavoitteet liian korkealle ja joutuu epämiellyttäviin tilanteisiin. Ehkä tämä vaatiikin hieman kokemusta omista taidoista ja siitä mitä pystyy ylipäätään tekemään teknisten taitojensa puolesta. Vaikka kuinka treenaisi ja halu olisi kova, niin kaikki ei vaan ikinä pysty kiipeemään 9a:n reittiä.

Viimeiset viikotkin on mennyt vielä treenaamisen merkeissä. Paljon on tullut juostua. Mäkeä en ole enää juurikaan kävellyt. Sitä olisi voinut vielä muutaman kerran vetää mutta polvissa alkoi tuntua inhottavalta, joten päätin tehdä kaikkea vähemmän polvia rasittavaa. Kiipeilyä olen yrittänyt harrastaa mahdollisimman paljon.

Viime viikonloppuna sain tehtyä vielä hyvän testauksen parin juoksupyrähdykden merkeissä. Lauantaina juoksin puolimaratonin ja sunnuntai-maanantai-välisenä yönä pitkähkön metsälenkin. Juokseminen on mahtavaa. Varsinkin puolimaraton oli hieno kokemus. En ole ikinä ennen juossut matkaa enkä oikein, ainakaan ääneen, uskaltanut lähteä mitään aikatavoitteita sanomaan. No, aikatavoite piti kuitenkin olla ja varovaisesti tuumailin että voin olla tyytyväinen jos matka taittuu aikaan 1 h 45min. Maalissa kello pysähtyi 1h 35 min 32 s.  Sunnuntaina lähdin juoksemaan Kuhankuonolta Turkuun. Matkaa kertyi hieman vajaa 50 km ja aikaa meni 6h 45 min. Ei hirveän kovaa mutta juoksin kuitenkin suurimman osan matkasta.

Nyt on sitten treenit treenattu ja hyvältä tuntuu. Pientä palauttelua tässä seuraavan kolmen viikon aikana ja luultavasti paljon kiipeilyä lähialueen kallioilla. Kevyttä lenkkeilyä ja sitten matkaan. Kaiken pitäisi olla nyt valmiina. Varusteet hankittu ja testattu toimiviksi. Lentoliput ja viisumi on. Toivottavasti vielä sääjumala on otollinen ja sopivaan kohtaan osuu sopiva sääikkuna. Näillä eväillä uskoisin että huippu on saavutettavissa. Kuitenkin asia riippuu niin monesta tekijästä että etukäteen ei paljoa ole syytä juhlia.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41037.0

mattikivi