Päivä Apen kanssa Pohjois-Norjassa


Ape Majava. Kuva: Arttu Muukkonen

Olemme saaneet lukea tässä blogissa aiemmin muun muasa päivästä kuvaajien kanssa, mutta ketäs se kiinnostaa, kun kameran edessä on paljon parempia tyyppejä! Niinpä otamme tarkkailuun Arto "Ape" Majavan, tuon Rovaniemen randokauriin.

Pääsimme Apen völjyyn täällä Pohjois-Norjan Lyngenissä, ja tässä on muutamalta päivältä koostettu kuvakavalkadi, joka kertoo tavanomaisesta päivästämme Apen kanssa.

 


Aamu alkaa kahvilla. Mutta Apen tapauksessa myös aamupäivä, iltapäivä, päivällinen ja ilta alkavat kahvilla. Toiset syövät karkkia, toiset juovat paljon kahvia, ei kai kyse ole sen kummemmasta. Mutta kahvia on juotu!

 


Kahvinjuonnin lomassa katsellaan säätä. Ape tuntee Lyngenin aika tarkasti, joten on ilmansuunnasta ja pilvien liikkeistä kiinni, mihin lähdemme laskemaan. Viikon aikana saimme yhden aurinkoisen päivän, mutta puolipilviselläkin voi kuvata. Myös puuteria löytyi ties mistä, kun ylös ei vielä uskaltanut lähteä.



Toisten kahvien jälkeen lähdetään yleensä liikkeelle!

 


Norjassa säät eivät ole hätäisen laskijan ystäviä. Pilviverhoon tulee aukkoja silloin tällöin, ehkä, ja joskus myös ilman, että ne näkyvät satelliiteissa. Ossi ja Ape tutkivat yr.no:n antamia speksejä. Vielä ei näytä aurinkoiselta. Kahvien paikka!



Keliä odotellessa ehditään myös esimerkiksi kalaan...



... Tai morjenstamaan tuttuja. Huhtikuussa Lyngenissä on paljon suomalaisia, ja karttoja ehditään tuijotella niin Pyhän lokaalien kuin etelän varistenkin kanssa.



No mutta, toisinaan taivas on auennut ja sitten mennään! Ape liidaa, Ossi perässä, suuntana Ellendaltinden.



Siellä ne kaksi muurahaista menevät. Enää reilut 800 metriä reisiin asti upottavaa lunta edessä!



No pitihän tähänkin postaukseen ottaa kuvaaja mukaan! Eli kun jätkät hinkkasivat ylämäkeen, ehti parin päiväkävelyn ja termarikahvin ohella puuhastella muutakin. Tidii!



Kun aurinko alkoi painua vähän alaspäin, oli poikain vuoro laskea. Kuvakaappaus videolta.



Onnelliset laskijat sujuttelemassa pois Ellendaltindeniltä. Apen mukaan haikki oli yksi hänen elämänsä raskaimmista. Myös perässä polkenut Ossi Halkola oli alkanut haaveilla lajinvaihdosta, tähtäimessä oli kuulemma puolivälin paikkeilla esimerkiksi triangelin soittaminen.



Ei muuta kuin kahvia ja illallista kohti.



Maisema Apen kämpiltä. Yleensä mäkipäivän jälkeen syödään noin kilo ruokaa per naama. Ape kaksi. Kyllähän randokauris kuluttaa, ei sillä! Ruokakuvia ei tosin ole, koska illallisen aikana on kohteliasta istua pöydässä eikä kuvailla mitä sattuu.

Kiitos Apelle jo tähän mennessä laskuhommista, on ollut hyvä meininki!

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45397.0

Arttu Muukkonen