Pilkkeen kuvaaja Setämiesten kysymysten ristitulessa

Pilkkeen kuvaustiimi saa paljon kyselyitä kuvauskalustostaan ja tavastaan tehdä hiihtoleffaa. Erityisesti - tai ainoastaan - kysymyksiä tulee Setämiesten hiihtotiimiltä. He ovat kuvaamassa omaa tuotantoaan nimeltä Kilke. Se kertoo kuulemma elämästä hiihtomallina. Koska Reuna ja Temppu ovat olleet niin aktiivisia, päätimme koostaa heidän kysymyksistään pienen kamakoosteen.

 

Positiivisimmat yllärit

Vaatetus
Reuna: Arttu, ollaan kelattu että tehtäisiin omaa leffaa. Miten pidät itsesi lämpimänä, kun kuvailet muita? Entä mihin takkiin isot hauikset mahtuvat?


Peak Performancen välitakki, Haglöfsin iso. Kuva: Arttu Muukkonen


Arttu
: Kuvaajana ehkä tärkeintä on pysyä lämpimänä. Jos kroppa tärisee ja pää vapisee, ei luovuus ole huipussaan. Silloin vain toivoo, että laskija tulisi jo sieltä mäestä alas.

Mutta meillä on tänä talvena ollut hyvät vaatteet. Yksi periaate on ollut, että mieluummin repussa kantaa vähän liikaa vaatetta kuin palelee sitten kuvauspoterossa. Peak Performancen väliuntsikka on superlämmin. Yleensä pärjää sen kanssa. Se menee pieneen tilaan, mutta lämmittää kuin sauna. Erittäin jees.

Haglöfsin iso untsikka on ollut myös iso pelastus. Jos tietää etukäteen, että paikallaan pitää seisoskella vaikkapa tunnin ajan tai pidempään, on termarin ohella fiksuinta ottaa molemmat toppatakit mukaan. Vähän kuin Pattayalla olisi, tiedäthän?

 

Monot
Reuna: Joo, Pattijoki on hyvä mesta todellakin, siellähän niitä mökkejä meillä Tempun kanssa on Ylläksen lisäksi. Mutta Temppu tuossa huutelee, että se haluaisi vaihtaa telluista vihdoin järkevämpään lajiin. Eikä nyt siis tietenkään puhuta lautailusta, vaan alppihiihdosta. Mites monovalinta kuvauspuolella menee? Itsehän vedän Palanderin vanhalla pro modelilla, flexi on 150 paikkeilla, mutta Tempun nilkat ovat vähän herkemmät.


Randomonot. Kuva: Arttu Muukkonen


Arttu
: Yksi parhaista ostoksista ennen talvea olivat randokengät. Laskin pitkään freeride-monoilla, mutta ne kuluivat puhki. Pitkällisen identiteettini pohdiskelun ja pyörittelyn jälkeen nöyrryin ja hankin Dynafitin monot. Niissä on niitä reikiä kärjessä ja perässä, mutta ei niitä tarvitse käyttää mihinkään.

Randokengät ovat kuvaamistouhuihin optimaaliset. Niissä varren saa liikkumaan laajemmalla kaarella kuin nilkassa riittää venytettävää ristisidettä. Lisäksi vibram-pohja tekee kävelystä helppoa ja rentoa. Kallioilla ja puihin kiipeily sujuu hienosti, samoin kaikenlainen steppailu ja jammailu, kun odottelee kuvattavia. Samoin ihan skinnatessa eroa on kuin lähtisi juoksulenkille kumisaappaiden sijaan kunnon Asicseilla.

Ne eivät tietenkään ole laskemiseen mitenkään parhaat mahdolliset, koska materiaalit ovat niin keveitä. Toisaalta kaikkeen tottuu.


Reppu
Temppu
: Katseltiin tuon kuvaajaguru Repolaisen verkkolehteä, ja siellä se jossakin artikkelissaan kehui kauheasti Seis-Stop-reppuja. Onkohan se hyvä? Entä mitä teillä on mukana repuissa? Steuerin Seba sanoi, ettei siellä tarvitse kantaa mitään, jos laskee ekana. Ja Semihän menee aina pää edeltä.

 


F-Stopin Loka-malli. Kuva: Arttu Muukkonen

Arttu: Joo, se on F-Stopin reppu, jota Repo käyttää. Meillä on samaa brändiä, ja ne ovat todella hyviä. Ymmärtääkseni ne ovat outdoor-kuvaajien suunnittelemia, eli niissä on moni homma mietitty tarkasti. Parasta on ergonomia. Kun ne reput seilasivat merillä ja tulleissa, ehdin käyttää paria muutakin reppumerkkiä, mutta F-Stop istuu hyvin selkään ja paino jakautuu tasaisesti. Vähän kalliita ne ovat, mutta kaikki on todella viimeisteltyä ja sträpit ja muut kestävät kovaakin vetoa.

Mitäs meillä on? Itse kannan mukana kahta jalustaa, eli kolmijalkaa ja monopodia. Repussa on sisällä kaksi kamerarunkoa, eli täyskennoinen ja 1,6-kroppikertoimella oleva, sekä putkia. 24-70mm on pääobjektiivi, lisäksi 70-200mm on hyvä. 35-millinen on kevyt ja kiva, mutta sille kunnon filttereiden löytäminen on vaikeaa, joten sen käyttö on jäänyt vähemmälle.

Lisäksi vaatetta, aina liian vähän vettä ja rusinoita ja pähkinöitä varsinkin Jusun hyvin ohjeiden jälkeen. Toisinaan myös pieni viinipullo pitämään henkeä yllä.

 

Hyvä muistaa

Nörttitouhuja

Temppu: Meikäläisellä on duunipaikan hyvä läppäri, Reunalla taas hiihtomallipalkkiona saatu miniläppäri. Luulemme, että saadaan Kilke niillä helposti kasaan. Mutta oletko tehnyt varmuuskopioita, ja kuinka usein? Riittääkö muistitikku vai pitääkö hankkia jopa 16 gb muistikortti?


Pilkkeen matskut. Kuva: Arttu Muukkonen

Arttu: Ulkoiset kovalevyt ovat pelastus. Niihin kannattaa tallettaa kaikki data ja vielä mahdollisimman moneen paikkaan. Merkillä ei sinänsä ole väliä, kaikki voivat laueta yhtä suurella todennäköisyydellä. Minulla on pääasiassa Lacien kovoja, ja niitä on monta. Tällä hetkellä meidän materiaalit ovat kai neljään tai viiteen kertaan kopioituja. Möttösellä (ohjaajalla) on data kai kahdessa tai kolmessa paikassa, minulla pääosat kahdessa paikassa.

Satasen kovalevy on halpa varmuus monen kuukauden - tai teidän projektissa parin vuoden - työstä.  


Reuna: Meillä kun juttuja riittää enemmän kuin Callessa tai Kaapissa on afterilla vapaaehtoisia kuuntelijoita, niin ajateltiin nauhoittaa omia puheitamme nauhalle, jotta jälkipolvet voivat nauttia kunnon soundtrackista meidän leffassa. Oletteko käyttäneet äänitysstudiota vai kameran omaa mikkiä?


Zoomin nauhuri. Kuva: Arttu Muukkonen


Arttu
: Silloin kun Setämiehet olivat vielä dynaamisessa iässä, olivat äänityslaitteet aika isoja ja monimutkaisia. Nyt olemme käyttäneet Zoomin tallennusvehjettä, joka ottaa haastattelut todella hyvin nauhalle, samoin siteiden kiinnitykset ja muut kilisteet. Lisäksi Möttönen on operoinut Roden haulikkomikrofonilla. Molemmat maksavat parisataa ja tekevät kyllä ihmeitä. Vaikka kameroissa on mikrofonit, ei niillä tee kyllä ihan hirveästi mitään.

Langattomat nappimikrofonit ovat toisaalta tosi hyviä - teillä kun ei kuulemma ole budjetista homma kiinni, kannattaa ehkä ostaa sellaiset. Mutta niitä ei saa sitten kiinnitellä vieraisiin hotellihuoneisiin, muistakaa se.

 

Turhuudet

Reuna: Joo, meillä on SS-kauppa eli Savon suksistudio hoitamassa finanssipuolta, pistetään noi mikrofonit tilaukseen samalla kun otetaan uudet Honda CRV:t lumikiertueautoiksi. Mutta mitä meidän ei kannata ostaa? 


Followcam toimii, jos jaksaa säätää ruuveja joka kerta, kun laskee laitteen maahan. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Arttu: Älyttömintä, mitä tänä talvena on nähty on ollut tuo Tempun negatiivinen rasvaprosentti, jota se väläytteli Pyhällä Freekendissä palkintojenjaossa. Mutta sen lisäksi voinee jo tässä vaiheessa talvea sanoa, että steadycam eli vehje, joka pitää kameraa paikallaan kun kuvaa käsivaralta, oli ehkä sellainen… Noh, nyt meillä on teollisuusmetallia ostettuna reilulla 800 eurolla.

Isoin ongelma on, että kameraa pitäisi pitää aina siinä kiinni tietylle linssille säädettynä. Sehän näyttää kaiken maailman näytevideoilla pirun kätevältä, mutta niissä kukaan ei ole kokeillut kuvata esimerkiksi follow camia metsäisessä maastossa sukset jalassa. Helppohan se on jossain kadulla tai nurmikentällä juosta mallin perässä, sanon vaan.

Mutta hyvä vehje se varmasti on. Nyt olisi halvalla muuten myynnissä, jos joku tarvitsee. Etsin sen alaosan vielä jostakin kassin pohjalta, niin glidecam 4000 lähtee halvalla!

 

Temppu: Ollaan käytetty omia kolmijalkoja viime aikoina, mutta ne eivät oikein jäykisty kovilla pakkasilla. Mutta vastaavasti pyörivät videopäät jumittuvat sitäkin useammin, varsinkin Reunalla puoli kahden jälkeen Kaapin pihalla Tissiin nojatessaan. Onko teillä samoja ongelmia?


Ihan ok videopää, mutta hankala kovilla pakkasilla. Kuva: Arttu Muukkonen


Arttu: Meillä on ollut vähän säätöä myös manfrotton videopään kanssa. Meillä on jokin keveähkö malli, mutta jotenkin se pääsee ehkä viilenemään loppuiltapäivästä. Kuten kuvasta näkyy, sitä pitää aina välillä hakata lumivyörylapion varrella, että se alkaisi vähän liikkua. Kannattaisi pistää varmaan Saunan pipoista se kirein tekokuitumalli lämmittämään sitä aina haikeille, tai pyytää laskijoita laskemaan tasaisemmin, jotta käsivaraltakin pystyisi hakemaan ukon kuviin.

Reuna: Mitä nuo valotusajat ja aukot muuten tarkoittavat? Voiko videota kuvata automaatilla? Koska en aja muunlaisia autojakaan.


Pientä pintanaarmua suotimessa. Kuva: Arttu Muukkonen


Arttu
: Videota voi kuvata kaikenlaisilla asetuksilla, mutta me olemme kuvanneet kaiken 1/50 valotusajalla, jotta saisimme jäljestä mahdollisimman elokuvallista. Kannattaa googlata lisää.

Siksi olemmekin tarvinneet pyöröpolarisaatiofilttereitä, joita voi käyttää, kun pelaa aukon koon kanssa. Mutta älkää ostako Haman 70-200 4.0 IS:ään sopivaa rinkulaa, koska sitä blurrimpaa filtteriä saa hakea. Ok, hinta ei ole kuin reilu satanen, mutta senkin rahan käyttää mieluummin vaikka teidän tapauksessa solarium-hoitoihin - muistakaa pitää vaan laskulasit päässä, niin ette näytä jerseyshorelaisilta.

 

 

Sitten vielä yksi kysymys, joka toistuu sekä sähköpostitse, tekstiviestitse, expoilla, twitterin kautta ja kasvokkain.

Reuna: Miten meistä tulisi yhtä hyviä laskijoita kuin Apesta ja Skipestä?


Arttu
: Sitä pitää kysyä ihan rohkeasti heiltä itseltään.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45330.0

Arttu Muukkonen