Alppihumppaa Tanskassa

Aurinko

Aurinkoa, lunta, rinne, baari, alppihumppa soi täysillä. Olen selvästikin... Tanskassa! Olen jälleen tavallisella sunnuntairetkelläni, tällä kertaa siis Tanskassa, maa numero 35.

Olen käymässä Hedeland Skibakkenissa, pienessä hiihtoseuran omistamassa rinteessä lähellä Roskilden kaupunkia ja and 30 kilometrin päässä Kööpenhaminasta. Tuntui siltä, että koko kylä oli kokoontunut auttamaan rinteessä. Ja rinne oli täynnä laskettelua opettelevia lapsia, jotka tuntuivat nauttivan aurinkoisesta päivästä ja lumesta. Paikkakunnan omin voimin ylläpidettävä rinne muistutti minua omasta rinteestämme Kauniaisissa, tai Mad River Glenistä in Vermontin osavaltiossa.

Hedeland Skibakken

Hedeland on Tanskan suurin hiihtokeskus. Mutta silti vain 45 metriä korkea. Rinne ei ole luonnon muovaamalla kukkulalla, vaan on rakennettu ylijäämämaasta 1980-luvulla. Tänään rinteessä on kolme ruostuvaa hiihtohissiä, kahvila ja kamavuokraamo.

Luvut eivät ole kovin ihmeellisiä. Mutta alue on silti hieno, ainakin fiiliksiltään. Kävin siellä kauden viimeisenä päivänä, mutta mäki oli silti täynnä lapsia. Vapaaehtoiset olivat miehittäneet hissin, kahvilan, parantelivat lumipeitettä, hoitivat grilliä, ja niin edelleen. Liput ja ruoka oli halpaa. Mikään paikassa ei ollut kovin uutta tai modernia. Mutta kaikki tuntuivat tyytyväisiltä, auttaessaan lapsia pitämään hauskaa päivää. Ja minua.

Taisin olla ainoa aikuinen koko rinteessä. Tai ainakin ainoa aikuinen, jonka omat lapset eivät olleet mukana. Ja olin varmasti päivän ainoa asiakas, joka oli lentänyt tänne toisesta maasta saakka. Todennäköisesti ainoa koskaan.

Tässä muutama kuva lumetustöistä rinteessä, apuna mönkijän peräkärry ja lapio:

 

Vapaahiihto

Yllättävää kyllä, rinteen molemmin puolin löytyi joitakin off-pistereittejä. Laskijan oikealla puolella rinne laskeutuu metsäisenä kohti etelää ja parkkipaikkaa. Jos vierailuni aikana olisi ollut enemmän lunta, tämä olisi voinut olla hieno reitti. Alku on melko jyrkkä, avoin ja parkkipaikalle johtaa selkeä reitti. Mutta näin myöhään keväällä yläosa rinteestä oli jo paljasta nurmea. Ja alempana jouduin laskemaan metsän suojassa aivan liian tiheässä puustossa ja pensaikossa. Mutta reitti oli silti hauska. (Valitettavasti videokamerani heitti pyyhkeen kehään tuolla laskulla viallisen laturin vuoksi, joten reittiä ei näy ylläolevalla videolla.)

Tässä reitti etelästä päin kuvattuna. Reitti kulkee metsän läpi ja päätyy parkkipaikalle (kuvassa alhaalla oikealla):

Reitille pääsee kulkemalla hissillä ylös asti, ja jatkamalla hissistä eteen ja oikealle kunnes pääset kiertämään viimeisen hissitornin kohti vasenta. Tämän jälkeen voit valita sopivan reitin alas, reittejä on useampia. Mutta kuten todettua, osa metsästä on erittäin tiheää, joten täällä on oltava hyvin varovainen. Tässä on reitin alku:

Hiihtäjästä katsottuna vasemmalla puolella rinnettä on pohjoinen reitti. Tämä reitti on avoimempi ja lyhyempi. Pohjoisen suunnan vuoksi lunta on myös paremmin jäljellä, jopa oman käyntini aikaan täältä löytyi hienoja kinoksia. Mutta hiihdettävää on toki vain ehkä noin parikymmentä metriä ennen kuin reitti loppuu ylös menevän tien kohdalla. Seuraa tietä takaisinpäin kohti hissejä. Takaisin rinteeseen pääsee parhaiten aloittelijoiden hissin yläpään suojakopin yläpuolelta. 

Tässä on pohjoisen reitin alkupiste:

 

Käytännön tietoja

Hissilippu maksaa aikuisilta 100 kruunua, eli noin 10 € päivässä. Varsinaisia lippuja ei ole, vaan hiihtäjille annetaan leima käteen. Jos on kylmä, leiman voi ottaa myös kasvoihin, ettei turhaan tarvitse ottaa hanskoja pois hissiin mennessä. Leimoja ei tosin kukaan tuntunut tarkistelevan.

Kahvilan ruokatarjonta ei ole kovin kattavaa, mutta jättikokoiset makkara-hotdogit maksoivat 30 kruunua (3 €), joten päiväretki tähän rinteeseen voi maksaa jopa niinkin vähän kuin 15 €. Tämä on ainakin länsimaisella mittapuulla todella vähän.

Tässä on muuten reitti hiihtokeskukseen lentokentältä: reitti.


HEL-Lennot

Alunperin olin ajatellut olla täällä koko päivän. Mutta matkavaraussivuston tarjoaman aiemman lennon numero sai minut kiinnostumaan lyhyemmästä retkestä. Ehtisin olla mäessä vain puolitoista tuntia, mutta voisin ottaa paluulennon AY 666, määränpäänä HEL eli Helsinki-Vantaan lentokentän virallinen koodi. Kuka tuollaista lennonnumeroa voisi vastustaa? Valitettavasti kaikki paikat rivillä 13 olivat kuitenkin varattuja, joten ihan kaikkia taikauskoisia numeroita en päässyt kokeilemaan. Meille suomalaisillehan nuo taikauskojutut eivät ole kovin tärkeitä. Monessa muussa paikassa saatetaan jopa jättää kerros 13 tai istumapaikkojen rivi 13 pois.

Aiemmilta retkiltä on muuten jäänyt mieleen Singapore-Helsinki lento, eli "From SIN to HEL". Tuon lennon boardin passiinkin oli laitettu taustakuvaksi kaunis vaaleaverikkö, ehkä teemaan sopivasti :-)

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. Videossa musiikkia fair-use sääntöjen verran. Tämän blogin englanninkielinen versio löytyy täältä.


http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45107.0

jariarkko