Copahue-tulivuori

Argentiinan raja

Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Halusin hiihtää Volcán Copahuen (2953 metriä) huipulta, mutta se ei taida nyt onnistua.

Olemme Caviahuen hiihtokeskuksessa, ensimmäisessä pysähdyspaikassa 35 000 kilometrin Argentiinan matkallamme. Ensimmäisenä päivänä yritämme saada järjestettyä retken huipulle. Hiihtokeskus järjestäisi normaalisti kolmen tunnin telaketjuajoneuvomatkan huipulle, mutta ei tänään. Copahuen on aktiivinen, ja tutkijat eivät suosittele huipulle menemistä. Kraaterista nousee savua tai höyryä, ja tuhka on värjännyt huipun lähellä olevat lumikentät.

Matka

Pituus

Loma!

Hiihtokeskus ei siis tule avuksemme. Päätämme luonnollisesti kiivetä huipulle omin avuin. Mutta saavuimme hotelliin edellisenä yönä vasta kolmen maissa, 42 tunnin matkustamisen jälkeen. Joten emme ole aivan aamusta liikkeellä. Haettuamme autosta lisää varusteita pääsemme aloittamaan skinnauksen vuorelle vasta iltapäivällä. Ja huippu on kaukana, sivusuunnassa pitkän hiihtomatkan päässä ja korkeuseroakin korkeimmalta hissiltä syntyy 900 metriä. Lähdemme kuitenkin yrittämään. Kaverillani Terolla on vaikeuksia toisen touring-siteen kanssa, ja hän päättää jäädä odottamaan jyrkemmän nousun alkaessa kohti kraateria. Minä jatkan. Mutta meiltä on kulunut paljon aikaa retkeen tänne asti, ja kun kello tulee viisi minäkin päätän luovuttaa ennen kuin päivänvalo loppuu. Olen ehkä 150 metriä kraaterin reunasta ja 300 metriä huipusta, tunti lisää ja olisin päässyt ainakin kraaterille asti. Mutta ei.

Kraateri 

Onneksi kuitenkin käännyimme takaisin. Paluureitti on yllättävän vaikea, ja lopuksi joudumme haikkaamaan lumettomien kivikoiden yli päästäksemme takaisin hiihtokeskukseen. Pimeässä olisimme olleet vaikeuksissa.

Huippuyritys

Toisena päivänä meillä ei energiaa yrittää kiipeämistä uudelleen. Teron rannetietokone väittää, että poltimme lähes 6000 kaloria ensimmäisenä päivänä, ja kiipeäminen tuntuu edelleen jaloissa. Mutta aurinko paistaa ja luulemme keksineemme keinon päästä vuorelle seuraavana päivä, moottorikelkkojen ja uuden oppaan avulla. Hiihdämme aamupäivän ja teemme moottorikelkkasafarin Chileen iltapäivällä. Osittain sen vuoksi että se on hauskaa, mutta myös jotta minä pääsisin harjoittelemaan kelkalla ajoa. En nimittäin ollut aimmin tehnyt sitä.

Reitti

Kolmantena päivänä sää kuitenkin muuttuu yllättäen huonoksi. Ja moottorikelkkasuunnitelma kuivuu kasaan. Caviahuessa on huonoin lumivuosi kahteen vuosikymmeneen, ja moottorikelkkareitti jättäisi meidät 600 metrin päähän huipusta. Meidän täytyisi kiivetä huonossa näkyvyydessä, kovassa tuulessa ja kylmässä tuntematonta reittiä vuoren toisella puolella. Hiihtokeskuksella olisi paremmat kuljetusvälineet, mutta sää on heidänkin kannaltaan liian huono, he eivät uskaltaisi päästää meitä hiihtämään alas. Hissitkin ovat kiinni, joten luovutamme ja päätämme ajaa seuraavaan kohteeseen Argentiinassa.

Eka kerta

Niin lähellä, niin kaukana

Caviahuen hiihtokeskus

Mutta ei pysähdys Caviahuessa ollut turha, vaikka vuoren huiputus jäikin tekemättä. Caviahuen hiihtokeskus on erinomainen. Vaikka virallisia rinteitä on vain muutama, niiden viereiset alueet tarjoavat kuitenkin riittävästi leikkikenttää ainakin muutamaksi päiväksi.

Araucaria puu   Iso Araucaria puu

Keskuksessa on kaksi osaa, alempi ja ylempi hiihtoalue. Alempi alue on kauniiden Araucaria-puiden keskellä. Nämä isot ikivihreät puut näyttävät suomalaisin silmin lähinnä männyn ja palmupuun risteytykseltä. Rinteiden molemmin puolin on helppo löytää hauskoja metsäreittejä. Puiden lisäksi metsistä tuntui löytyvän muutama syvä oja, joten reiteillä kannattaa olla varovainen, kuten nyt metsissä yleensäkin.

Metsää

Ylemmälle rinnealueelle pääsee laskemalla alaosan huipulta eteenpäin, ja takaisin tullessa alueet yhdistää tuolihissi. Itse asiassa huonon lumitilanteen vuoksi yläosalle olisi myös pitänyt mennessä kulkea tuolla hissillä, mutta jos hissipoikien ohitse pääsee livahtamaan tai sietää hetken huutoa, sinne pystyi vielä myös laskemaan, vain lievästi kivistä rinnettä.

Kivi ja tulivuori takana

Jyrkkä off-piste

Hyppy   Hiihtokeskus ja savuava vuori

Mielenkiintoisimmat offarit ovat ylemmällä alueella. Heti yläaseman oikella puolella (hiihtäjän näkökulmasta katsoen) on jyrkkä seinämä. Rinteen molemmin puolin on mielenkiintoisia laaksoja ja kallioita.

Moottorikelkkailua

Toisena päivänä retkeilimme muutaman tunnin moottorikelkoilla eneQene:n oppaiden kanssa. Retki alkoi nelivetoautoreissulla kymmenisen kilometria Caviahuesta pohjoiseen, josta sitten jatkoimme kelkoilla Copahuen ympäristössä. Tämä oli ensikokemukseni moottorikelkkailusta, ja olin hieman yllättynyt kuinka vaikeaa se oli. Hiihtämiseen verrattuna kelkkojen kanssa pitää olla hyvin varovainen, kelkkaa ei voi viedä sivuttain kaltevalle rinteelle eikä muutenkaan kovin jyrkkiin paikkoihin. Ja ainakin näin aloittelijalle kelkan ohjaaminen kävi työstä.

Kuuma lähde

Kelkka... ja tulivuori   Lampi

Mutta hauskaa se toki oli! Ja pääsimme myös mielenkiintoisiin paikkoihin, teimme pienen vierailun Chilen rajan yli, näimme vanhoja kraatereita ja talveksi hylätyn Copahuen pienen kylän. Näimme myös puolivalmiin geotermisen voimalaitoksen, jonka tarkoituksena on käyttää sulamisvesistä kilometrin syvyydessä syntyvää höyryä sähköntuotantoon. Toivottavasti tämä sadantuhannen ihmisen sähköntarpeen tyydyttämiseen tarkoitettu laitos saadaa pian käyttöön, vaikka se nyt vaikuttikin hylätyltä. Ja projektin organisointi sai aikaan lähinnä kiroilua paikallisten taholta.

Romahtaneita taloja

Ja sitten uimaan! Copahuen kylän ympäristössä on useita kuumia lähteitä. Pysähdyimme Las Maquinitasissa, ehkä joitakin kymmeniä vuosia sitten hylätyllä alueella. Romahtaneiden rakennusten vieressä oli kupliva lampi, jonka vesi tuntui lähes turhankin kuumalta. Ja haisi mädäntyneiltä kananmunilta. Mutta olimme tulleet näin kauas, uimassa oli pakko käydä. Päästyäni veteen se ei tuntunut enää itsessään liian kuumalta. Mutta tein aluksi sen virheen, että istahdin pohjaan. Pohjamudasta nouseva höyry miltei poltti istumalihakseni, kunnes sain ohjeen istua pohjassa makaavan kiven päällä.

Romahtaneita taloja   Uinti   Voimalaitos

Kelkkaretki

Afterski

Afterskitä on Caviahuessa hieman hankala löytää. Paikallisten mukaan turistit tulevat Caviahuehen hiihtämään, eivät juhlimaan. Caviahuen kylästä ei tuntunutkaan löytyvän yhtään baaria. Hotellissamme toki oli baari ja ravintola, joskin olimme lähes ainoita asiakkaita.

Off-piste

Lisätietoja

Caviahue on 350 kilometria Neuquenista, lähimmästä kaupungista jonne on säännölliset lentoyhteydet. Kannattaa huomata, että useimmat Argentiinan sisäiset lennot lähtevät Buenos Airesin kaupunkikentältä AEP:stä. Kansainväliset lennot taas saapuvat kansainväliselle lentokentälle EZE:een, joten koneen vaihto vaatii ihmisten ja matkatavaroiden siirtymistä taksilla kentältä toiselle. Meidän lentoaikataulumme eivät sattuneet kovin hyvin yhteen, joten päädyimme viettämään Buenos Airesissa päivän tullessa ja yön lähtiessä. Tulopäivä oli kuitenkin hyödyllinen, kymmenen tunnin vaihtoaika riitti sopivasti autonvuokrauspapereiden allekirjoittamiseen, paikallisen simmikortin hankkimiseen ja lounaaseen!

Buenos Aires   Telahärveli

Argentiinan tiet ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa ja liikkuminen helppoa. Tiet ovat huomattavasti parempia kuin naapurimaissa. Matkaoppaat varoittavat Argentiinan vaarallisesta ja aggressiivisesta liikennekulttuurista, mutta näin suomalaissilmin siinä ei tuntunut olevan mitään ihmeellistä. Ehkä pitäisi huolestua suomalaisesta liikennekulttuurista?

Mutta Argentiinassa poliisien tarkastukset maantiellä ovat yleisiä. Matkalla Caviahueen meidät pysäytettiin kahdesti. Eka pysäytys sisälsikin sitten kaikki mahdolliset poliisirutiinit, koirien nuuskinta, matkatavaroiden purkaminen tavara kerrallaan, jopa mukana olleiden lääkkeiden ihmettely pilleri kerrallaan. Ainoastaan kumikäsinekäsittely jäi väliin, onneksi. Mitähän poliisit mahtoivat etsiä, kahdelta ilmiselvästi turismiin keskittyvältä länsimaalaiselta, joilla ei ollut mitään rikollisia aikeita? (Jos nyt laitonta rajanylitystä moottorikelkalla Chileen tai kielletyille tulivuorillealueille kiipeilyä ei lasketa.)

Näinkin voi matkustaa! Spotattu Caviahuessa

Caviahuessä kämppäsimme Farallon hotellissa, joka on lähimpänä hiihtoaluetta oleva isompi majoituspaikka. Hiihtokeskukseen on hotellista 5-10 minuutin kävelymatka. Jos lunta olisi ollut enemmän, hotellin oma telahärveli olisi vienyt meidät perille. Hotelliyö maksoi noin 65 USD per henki mukavankokoisessa huoneistossa, ja hintaan sisältyi aamiainen. Caviahuessa on lukemattomia hotelleja ja huoneistoja, mutta suurin osa niistä on itse kylässä hieman kauempana. Suosittelen Farallonia sen hienojen näköalojen, sijainnin ja mukavien omistajien vuoksi. Ja omistajat puhuvat hyvää englantia, toisin kuin suurin osa Argentiinan muista matkailualankaan ihmisistä. Ainakaan suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Matkamme aikana ehdin moneen otteeseen kiroilla laiskuuttani opetella espanjaa ennen reissua.

Hiihtoa. Tulivuori takana, taas.
Moottorikelkkailua varten käytimme eneQene:n opaspalvelua. He tuntuvat osaavan järjestää myös monia muita aktiviteetteja vuorten ympärillä, kuumista lähteistä iglussa yöpymisiin. Mutta Copahuen huipulle suosittelen kuitenkin hiihtokeskuksen omia palveluita.

Johtopäätös

Caviahue on kauempana kuin muut, isommat Argentiinalaiset hiihtokeskuset. Ushuaia, Las Lenas ja Bariloche tarjoavat erinomaista hiihtoa ja ainakin Barilochessa on myös paljon yöelämää.  Mutta tulivuorella hiihtäminen tarjoaa sen verran mielenkiintoisia off-piste kokemuksia, että kaikesta tästä huolimatta Caviahue olisi oma valintani hiihtokohteeksi jos lähtisin Argentiinaan uudestaan. Itse keskus on myös mukavan kokoinen, ja sopisi myös perhematkan kohteeksi.

Hotellin off-piste opas   Virtaava lumi

Zoomausta voimalaitoksella

Tulivuori... alkaa jo kyllästyttämään

... ja lumi seuraa

Kuvat ja videot (c) 2012 by Jari Arkko, Tero Kivinen, eneQene ja Great Circle Mapper. Hieman isompikokoiset kuvat löytyvät englanninkielisestä blogistani.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41557.0

jariarkko