Dublin

Irlanti ei ole erityisen tunnettu laskettelumahdollisuuksistaan. Mutta täältä löytyy hauskaa hiihtoa, ja vieläpä aivan Dublinin ulkopuolelta. Toukokuussa. Oikeasti!

On sunnuntai ja vietän iltapäivää Matt Campbellin kanssa Irlannin hiihtoklubin rinteessä. Testaamme erilaisia muovilaatuja, ja miltä ne tuntuvat hiihtää. Pidän eniten kovasta, harjamaisesta pinnasta. Pehmeämpi, valkoinen aloittelijoiden mäki ei tunnu niin hyvältä. Valkoinen muovi tuntuu lähes oikelta, kissatulta rinteeltä, mutta se on hieman liian pehmeää. Aloittelijat varmasti pitävät tuosta 40 sentin pehmusteesta pinnan alla, koska kaatumisesta tulee paljon hauskempaa. Mutta itse hiihto muuttuu löysäksi. Ei hyvä.

Kovempi pinta tuntuu normaalilta, ehkä hieman jäiseltä rinteeltä. Se toimii parhaiten vauhdissa ja on hauska hiihtää, mutta on syytä varautua liukasteluun. Rinteen pintaan asennetut sprinklerit suihkuttavat vettä. Ne tekevät kokemuksesta juuri oikeanlaisen. Viime vuonna kävin Edinburgissa vastaavanlaisessa mäessä, mutta sprinklerijärjestelmä oli siellä poissa käytöstä juuri sinä päivänä. Ero on valtava. 

Sprinklereiden käyttö tuntuu kuitenkin pahalta, koska Matt oli ystävällisesti avannut rinteen vain minun vierailuani varten, ja pelkäsin, että veden käyttö olisi hiihtoseuralle kallista. Selvisi kuitenkin, että vesi tulee purosta, ja voidaan kaiken lisäksi uudelleenkäyttää. 

 
 

Lämpiminä aikoina veden suihkuttaminen auttaa luistoon merkittävästi, joten keskus voisi olla auki vuoden ympäri. Eipä silti, ei Dublinissa ole yleensä lunta talvisinkaan. Joinakin vuosina lunta saattaa olla ehkä viikon verran. Mutta kuten Suomessakin, jos sää ei näytä talviselta, eivät mahdolliset asiakkaat suuntaa hiihtokeskukseen vaikka hiihtomahdollisuudet siellä olisivatkin hyvät. Niinpä Dublinin hiihtokeskus on auki vain marraskuusta maaliskuuhun.

Olin kuitenkin hieman huolissani kaatumisesta kovalla muovilla. Harjakset eivät tekisi hyvää paljaalle iholle. Harjaksien välissä on myös isoja reikiä, joihin olisi helppo taittaa peukalonsa. Niinpä hiihdän talvivaatteissa ja hanskat käsissä. Parinkymmenen asteen lämmössä nuo tuntuvat kyllä aika lämpimiltä, joten ehkä tässä on toinen selitys sille, ettei keskus ole auki kesäisin.

Seuralla on kolme rinnettä ja neljä hissiä. Rinteen vieressä on kahvila-vuokraamo-lipunmyyntirakennus. Rinteen omistaa kaupunki, mutta toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset. Paikalliset, joiden kiinnostuksena on päästä itse laskemaan, järjestää kilpailuja, tarjota lapsille opetusta, jne. Hienoa!

Rinteen vierestä löytyy myös erillisten yrittäjien golf-kenttä ja 110 miljonaa euroa maksanut hotelli. Hotellihanke tällä kaukana keskustasta olevalla paikalla on kaatunut pankkien ja EU-veronmaksajien syliin, ja vaikutti olevan lähes purkukunnossa, huolimatta valmistumisestaan vain muutama vuosi sitten. Valitettavasti hotellihanke sulki paikalla aiemmin sijainneen baarin ja pienemmän hotellin.

After ski? Guinness. Tarvitseeko tässä enää muuta sanoa? No, ehkä sen verran että Dublinissa on 800 baaria. 

Ai niin, normaalisti olen aina innoissani matkustamisesta, mutta tällä kertaa aika väsynyt. Olen ollut matkalla lähes kolme viikkoa, ja aikavyöhykkeet ovat vaihtuneet muutaman päivän välein, Helsingistä San Franciscoon, sitten Washington DC:hen, Dubliniin, ja kohta Geneveen. Eikä aikaa lentää kotiin viikonlopuksi tai juurikaan urheilla. Edellisenä päivänä ehdin hiihtää kirjaimellisesti kaksi sekuntia, mutta siitä ehkä enemmän seuraavassa artikkelissa. Rankka työmatka, liikaa kokouksia. Eipä silti, matka on ollut hauska ja pääsin tapaamaan erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Mutta ehkä ensi kerralla pitäisi varata hieman enemmän aikaa aikaeroista palautumiseen yms. huoltoon. Esimerkki. Seuraava etappi on Geneve, jossa minulla ei ole aikaa käydä mäessä. Ensimmäinen matkani Geneven kautta johon ei sisälly laskettelua! 

Rinteiden yläpäässä on jään näköisiä paloja. Ne ovat suksien voitelua varten! Yksi voitelu riittää yhteen laskuun.

 

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This blog is also available in English.

 

jariarkko