Granin rinne voi pian olla auki, sillä lunta on luvattu tänne eteläänkin peräti 40 cm. Lunta on tosin tullut vasta muutama sentti, mutta ehkä sade jatkuu. Kiinnostaisiko ketään lähteä kokeilemaan rinnettä tänään? Kannattaa ottaa vanhat sukset mukaan, rinne oli aiemmin tänään lähinnä ruohon ja kivien peitossa.
Mutta samalla tuli mieleen, että olisi hauska käydä läpi hiihtokokemuksia mäestä eri vuodenajoilta. Keskus on tullut tutuksi, sillä asun sen lähellä. Olen viettänyt siellä aikaa niin huvikseni kuin kunnon kohottamiseksikin. Tai odotellut lasten hiihtokoulutunnin päättymistä lukemattomia kertoja. Granin hiihtokoulu, GrIFK Alpine on pienestä mäestään huolimatta maan parhaita lasketteluseuroja. Marcus Sandell ja monet muut menestyneet laskijat ovat alunperin seuran kouluttamia.
Syksy
Virallisesti rinne avataan yleensä melko myöhään, jopa vasta tammikuussa. Mutta rinteessä voi usein hiihtää jo ennen sitä. Hieman huurretta ruohon pintaan, ja mäki alkaa jo olla hiihdettävissä: blogiartikkeli.
Talvi
Granin vuoriston off-pistehiihto on tietenkin maailmankuulua. Hiihtäjän oikealla puolella oleva metsä tarjoaa mielenkiintoisia reittejä. Tai jopa vaaroja, tiheässä metsässä puut ovat helposti tiellä ja metsän reunassa olevat pensaikot tarjoavat upottavia ansoja, joihin hiihtäjä saattaa kaatua.
Alla olevassa kuvassa käyn testaamassa Granin jyrkkää mutta lyhyttä off-pistettä jouluaattona, valmiiksi jouluaterialle pukeutuneena.
Ja sitten on se pimeä kausi. Täällä pohjoisessahan on talvisin kausi, jolloin aurinko ei paista ollenkaan. Sitä kutsutaan yöksi, mutta silloinkin voi hiihtää: blogiartikkeli aamuyön hiihdosta.
Tästä on myös video:
Kevät
Vappu. Parasta hiihtokautta, ainakin täällä Kauniaisissa. Tänä vuonna sää oli tosin hieman turhankin lämmin. Mutta ei se mitään, oikein valituissa vaatteissa lämpötila tuntui ihan sopivalta: blogiartikkeli uikkareissa hiihtämisestä.
Kesä
Toukokuun alku. Toukokuun puoliväli. Toukokuun loppu. Hiihto vain jatkuu.
Ja vaikka jäätikkö pieneneekin, on se vielä hiihdettävissä: Glacier du Kauniainen.
Mukavinta näissä retkissä on se, että niihin on niin helppo ottaa lapset mukaan. Nuorin poikani onkin aina halunnut olla kauden ensimmäinen ja viimeinen hiihtäjä: Planetskier the Next Generation. Ja jos hiihto loppuu, niin lapset voivat kerätä mäestä kaikkea mielenkiintoista, kuten vaikka golf-palloja. Joku voisi kysyä, että miten ne ovat sinne joutuneet, mutta sitä on vaikea tietää. Olemme mäessä todistaneet aikojen saatossa kaikenlaista, mäkijalkapallosta kännykänheittokisoihin. Vanha älytön puhelin muuten lentää pitkälle, jos sen heittää mäen huipulta. Mielenkiintoista on se, että puhelukaan ei välttämättä katkea.
After-ski
Pitäähän mäessä olla myös kahvila. Ja sellainen toki on Kauniaisissakin. Ja loistava sellainen, vai missä muualla voitte nauttia vaikkapa Luomumakaronilaatikosta? Blogiartikkeli kausilipusta ja ravintolasta.
Kuvat ja videot (c) Jari Arkko, Janne Arkko ja Jarmo Ruuth
