Gunung Agung

Huippuharjanne nousee pimeästä kohti taivasta. Auringonnousu on alkamassa. Unohdan kylmän yön, tulivuorella telttailun ja kahden kilometrin kiipeämisen tänne pääsemiseksi. On hieno hetki saapua huipulle juuri auringonnousun aikaan. En ollut tajunnut, että koko Balin saaren voisi nähdä kerralla, kuin olisin avaruudessa.

Eikä siinä kaikki. Kun aloitin retken, en tiennyt mitkä olosuhteet ylhäältä löytyisivät. Huippuharjanteen yläosassa on kuitenkin irtonaista tuhkaa, hiekkaa ja pikkukiviä. Ja se on riittävän jyrkkä. Vetäisen repustani punaiset Orthexin minisukset ja hiihdän ylimmät sata metriä. En ole löytänyt Internetistä kertomusta siitä, kuinka kukaan olisi ollut aiemmin yhtä hullu, joten todennäköisesti kyseessä on 3000 metrisen Gunung Agung-vuoren ensilasku.

 

Vuori on meille ystävällinen tänään. Yö oli kirkas, aamun pilvet väistyivät auringon tieltä ja tulivuoren kraateri oli rauhallinen. Se on kuitenkin aktiivinen. Vuoden 1963 purkaus oli Balille katastrofi. Matkallamme ylös osoitamme vuorelle kunnioitusta. Muutaman sadan metrin välein pidämme hiljaisen hetken ja annamme vuorelle jotain. Kukkia. Suitsukkeita. Pieniä lahjoja. Hassua kyllä, domino keksit olivat suosittu lahja. Tai jopa pieni määrä rahaa setelinä (0.1€).

Ja itse kiipeily on mielenkiintoista. Erilaista. Huippuharjanne on helppo kävellä, se koostuu lähinnä kiinteästä tuhkasta. Tämä materiaali näyttää kiveltä, mutta tuntuu lähinnä kumilta. Pehmeä astua ja pitää hyvin. Kalliota ja lohkareita taas löytyi hieman alempaa, 2500 metrin yläpuolelta. Tämä osuus oli kiivettävä varovasti, sillä kaatuminen olisi voinut rikkoa jotain tai jopa lennättää meidät kierimään jyrkkää rinnettä alas. Kallioiden päällä oli jonkin verran irtokiviä, mikä ei helpottanut tilannetta. 

Mutta kun aloitimme kiipeilyn Pura Besakih temppelin luota noin 1000 metrin korkeudesta, suurin osa kiipeilystä oli viidakossa. Ja millaista kiipeilyä! Koko reitti on luokiteltu vaellukseksi, mutta kahden kilometrin korkeuseron lisäksi siirryimme vaakasuoraan vain 12 kilometriä, joten reitti on hyvin jyrkkä eikä siinä ole muille reiteille tyypillisiä serpentiinimutkia. Suuri osa viidakko-osuudesta oli niin jyrkkää, että varsinainen kävely oli hankalaa. Pidimme kiinni juurista ja liaaneista päästäksemme paremmin ylös multa-pohjaisella polulla. Itse asiassa liaanit olivat varsin mieluinen yllätys. Niitä oli asetettu reitille kuin kiinteitä köysiä muualla. En ollut koskenut liaanin missään aiemmin, ja hämmästyin siitä kuinka hyvin ne sopivat käteen. Pehmeitä mutta helposti kiinni pidettäviä. Paljon köysiä tai vaijereita parempia ainakin otteen kannalta!

Noin 2200 metrin korkeudella viidakko muuttui jyrkäksi savanniksi. 

Reitti oli kokonaisuudessaan pitkä. Tiesin, ettei minulla riittäisi voimaa kiivetä sitä edestakaisin yhdellä kertaa. Niinpä olimme ottaneet mukaan teltat ja rakensimme perusleirin 2600 metrin korkeuteen illan saapuessa. Nousimme ylös hieman kolmen jälkeen jatkamaan loput 500 metriä jossa mukana oli se vaikea kallio-osuus.

En kuitenkaan saanut nukkua kovin pitkää yötä. Illalla en voinut lakata tuijottamasta leirinuotiota tai Balin valoja kirkkaassa yössä. Ja kun sitten vihdoin lähdin nukkumaan, tuuli koveni. Pelkäsin, että telttani lähtisi liikkeelle, vaikka olin itse sen sisällä. Se pysyi paikallaan, mutta en saanut paljon unta.

 

 

Tuuli tyyntyi ennen kiipeilymme jatkamista, mutta ei ennen kuin se onnistui puhaltamaan oppaideni teltan alas vuorelta. He olivat poistuneet teltasta kun se lähti liikkeelle, ja teltta löytyi myöhemmin 500 metriä alempaa. Vahingoittumattomana, mutta osa teltan sisällä olleista kamoista putosi teltan edessä olleeseen nuotioon teltan lähtiessä lentoon! Ehkä meidän olisi pitänyt tehdä lahjoituksia myös tuulelle, eikä pelkästään vuorelle...

Käytännön järjestelyt

Oppaani varasin Bali Trekking & Tour toimistosta, jota voin lämpimästi suositella. He pystyivät järjestämään halutun retken ja oppaat tiesivät paikalliset olosuhteet erinomaisesti. Mukanani oli vuoristo-opas sekä yksi kantaja.

Jotkut teistä ovat muuten saattaneet huomata, että matkustan tällä hetkellä entistäkin enemmän. Työn vuoksi. Ja valitettavasti on vaikeaa löytää vapaa-aikaa, edes normiviikonloppua. Balilla asuin rannan vieressä, mutta en löytänyt edes viittä minuuttia matkani aikana rannalla vierailuun. Tämä 24 tunnin kiipeily oli ainoa vapaa-aikani kahteen viikkoon.

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This article is also available in English.

jariarkko