Hiihtämään Afrikkaan... muulilla?

 

Vyöryreppu. Sukset. Monot jalassa. Muuli alla.

Olen matkalla kohti Oukaïmedenin rinteitä, Atlas-vuoristossa Marokossa.

Euroopassa oli huono lumivuosi, eikä jäisen kivikon hiihtäminen enää jaksanut kiinnostaa, joten lähdimme tietenkin Afrikkaan. Olin myös toivonut, että Oukaïmeden, Lesothon, ja Etelä Afrikan jälkeen olisin voinut merkata koko mantereen hoidetuksi. Mutta ei. Marokon toisessa päässä, aivan liian kaukana tällä matkalla on toinenkin hiihtokeskus. Ja Algeriassa on kaksi keskusta lisää, Kilimanjarolla on lunta, ja Namibiassa on dyynihiihtoa. Huh. Vielä olisi tekemistä!

Oukaïmeden on noin kahden tunnin ajon päässä Marrakeshistä. Se on turistien täyttämä vuoristokylä ruuhkaisen serpentiinitien päässä. Mutta suurin osa turisteista on paikallisia, jotka ovat tulleet katsomaan lumen ihmettä. Näimme ulkomaisia turisteja vain kerran. Sääli, koska tämä paikka on todella mielenkiintoinen.

Kylä on karu, suurin osa rakennuksista vastaa ehkä tasoltaan kivistä rakennettuja maakellareita. Meidän majapaikkamme Chez Juju on yksi harvoista poikkeuksista, kohtuullista länsimaalaista tasoa oleva hotelli. Itse hotellihuoneet ovat nekin melko riisuttuja, esimerkiksi vessan oven virkaa toimitti suihkuverho. Mutta hotellissa oli kuitenkin lämmintä, suihkuverhon takaa löytyi se suihkukin, ja ennen kaikkea, Internet toimii. Siis jos käy pyytämässä baarimikkoa resetoimaan reitittimen. Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin ruoka: Chez Jujun ranskalainen omistaja taikoo loistavia illallisia ranskalaisen ja paikallisen tyylin välimaastosta. Suosittelen!

Mutta takaisin siihen pääasiaan, eli hiihtoon. Atlas-vuoristo on iso vuoristo, korkein huippu on 4.167 metrin Toubkal, nähtävissä hiihtoalueelta. Hiihdimme keskuksen lähistössä takamaastoja, joista löytyy helposti koskematonta lunta ja hiihdollisia haasteita. Parkkipaikalla törmäsimme paikalliseen kaveriin, joka halusi opastaa meitä. Kahdenkymmenen dollarin päiväpalkalla tämä oli varmasti halvin hiihto-opas, jota olemme käyttäneet, mutta toisaalta meillä ei myöskään ollut mitään takeita oppaan taidoista. Hiihtämissämme maastoissa oli paikoitellen jonkintasoinen lumivyöryvaara, vaikka Afrikan tyypillisesti melko ohut lumikerros sitä vähän kompensoikin. Tarkkailimme vaaranpaikkoja oman arviomme mukaan, hiihdimme yksi kerrallaan, ja siirryimme nopeasti pois riskipaikoista.

Alueella voi myös vaeltaa ja hiihtää kauemmaksi, vaikka sinne Toubkalille. Nämä retket olisivat kuitenkin vaatineet oman, täysin omavaraisen retkikunnan järjestämistä.

Mielenkiintoisimmat reitit löytyivät päähissistä katsoen hiihtäjän oikealta puolelta. Ryhmä hissistä näkyviä laaksoja ja kuruja tarjoaa paljon hiihdettävä. Itse pidin kuitenkin enemmän hieman pidemmälle oikealle lähtevästä reitistä, jossa laskimme ison kurun alas ja päädyimme laajoille koskemattomille rinteille. Tuolle reitille lähdetään aivan hissin yläpäästä jyrkästi oikealle siirtyen. Takaisin hissille pääsee pitkän kierroksen kautta, lievästi viettävää tienpohjaa seuraten.

Toinen mielenkiintoinen alue on harjanne hiihtäjän vasemmalla puolella. Tämä reitti johtaa takaisin kylään. Hylätyt hiihtohissit ja rakennukset alueella todistavat sen kuuluneen hiihtokeskukseen aiemmin.

Mutta se ainoa virallinenkin rinne on toki hyvä - 600 metriä korkeuseroa vaikessa mustassa rinteessä, molemmin puolin mielenkiintoisia kuruja.

Mutta kaikkein hienointa alueella ovat kuitenkin näköalat. Alla näkyvät punaiset vuorenseinämät ja kukkulat ovat hieno kontrasti auringonpaisteessa kirkkaalle valkoiselle lumelle. Alapuolellamme on myös berbereiden alkuperäisiä kyliä, joissa siis edelleen asutaan.

Entäs mihin ne muulit oikein tarvittiin? Kylä on aloittelijoiden lähes tasaiselle rakennettujen hissien vieressä, mutta varsinainen kunnon hiihtohissi on 2-3 kilometrin päässä. Helpoin ja nopein tapa kulkea hissille aamuisin oli muuli. Olisin mielelläni ratsastanut myös kamelilla, mutta niitä ei ollut saatavilla tällä korkeudella.

Kuvat ja videot (c) 2015 Jari Arkko ja Jarmo Ruuth. This blog also available in English, and the video can also seen on TGR.

jariarkko