Honolulu

 

Puolitoista viikkoa Hawailla kokouksessa. Asiallisesti pukeutuneena. Jostain syystä rannallaolijat kuitenkin tuijottivat.

Tilanne toki helpotti, kun pääsin tummista kengistä ja puvusta eroon. Mutta mitä voisin tehdä? Kannattaisiko ottaa sukset mukaan? Tietenkin, mutta koska minulla ei ollut aikaa poistua Oahun saarelta, rinnevalikoima oli aika rajattu. Hieman kaltevaa hiekkaa rannalla.

Unelmani on pitkään ollut päästä Hawaijin isolle saarelle oikeaan aikaan - kun Mauna Kealla sataa lunta. Hawaijin hiihtoseura ei kuitenkaan nykyisin enää suosittele hiihtämistä vuorella, vedoten terveysvaaroihin. Ja lumi on varsin harvinaista, vaikka vuoren korkeus onkin nelisen kilometriä. Ja vielä harvinaisempaa on sattua paikalla olosuhteissa, joissa vuorella on lunta ja alue on turisteilla ja tieliikenteelle auki. Jos asuisin lähellä, lumen löytäminen varmasti onnistuisi. Mutta ei oikein Hawaijin ulkopuolelta.

Mutta takaisin Oahulle. Rantojen lisäksi saarelta löytyy aivan uskomattoman erikoisennäköisiä, täysin vihreän kasvillisuuden peittämiä vuoria ja kallioseinämiä. En päässyt niilläkään vierailemaan, mutta komeilta näyttivät! Sen pääsin käymään Honolulun läheisellä vesiputouksella yöaikaan. Ainoat valonlähteet olivat otsalamppuni ja kanjonin reunojen välistä näkyvät tähdet. Suosittelen myöskin käyntiä Diamond Headin sammuneella tulivuorella. Tämä toisen maailmansodan aikainen tukikohta on myös historiallisesti mielenkiintoinen, ja sinne pääsee kapuamaan helppoa, päällystettyä polkua pitkin.

Ja sitten kokeilin - tietenkin - surffausta. Ensimmäistä kertaa elämässäni, eikä siitä - tietenkään - tullut mitään. (Mutta kiitos Ari kun yritit opettaa!) Vaikeaa se oli, kuitenkin. Olin samaan aikaan peloissani mielestäni valtavien aaltojen keskellä ja toisaalta aallot olivat liian pieniä, jotta surffaus olisi kunnolla onnistunut. Ja hotellin edessä oleva surffialue oli noin puoli kilometriä rannasta, joten sinne kauhominen surffilaudan päällä oli aika rankkaa. Aaltojen lyönnit ja laudan hankaus tuntuivat rintalihaksissani vielä useamman viikon ajan. Mutta tulihan sitä kokeiltua! Ehkä jonain päivänä uudestaan!

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko ja Tero Kivinen. This blog is also available in English.

jariarkko