Kesälaitumilla

Kesä. Ruoho. Lampaat. Ja lunta kurun pohjalla! Planetskierin perhe on kesälomalla.

Lammasfarmin portilla seisoo tyttö Qatarista. Useimmat turistit täällä ovatkin lähi-idästä. Kysyn tytöltä, miksi hän oli päättänyt tulla juuri tänne Itävaltaan. "Koska täällä on niin viileä ilma, ja sää on niin hieno". Seisoimme kylmässä sateessa, mutta ymmärrän kyllä vaihtelunhalun kotona vallitseviin sääolosuhteisiin. Vähän niinkuin me suomalaiset haluamme usein lämpimiin maihin. Mutta itse kyllä olen enemmän tuon kylmän ja sateen kannalla. Niinpä olemmekin perheen kanssa lomailemassa Kaprunin jäätiköillä. (Poikani Janne halusi kovasti laskemaan. Ehkä se johtuu geeneistä, tai sitten koulutuksesta. En voi valittaa...)

Mutta takaisin niihin lampaisiin. Hiihdimme ensin jäätikköä pari päivää, mutta tällä viimeisellä laskulla ja Jannen jo mentyä alas halusin vielä tehdä jotain erikoisempaa. Nimittäin hiihtää 1976 metrissä sijaitsevalle ala-asemalle ja kokeilla off-piste reittiä X5 - The Pipeline. Ainoa ongelma oli se, että lunta oli vähänlaisesti. Rinteen turvamiehet eivät suositelleet laskua. Hissistä katsottuna alue oli lähinnä vihreää ruohoa, mutta sieltä saattaisi kuitenkin löytyä luminenkin reitti lähes alas asti.

Valitsemani reitti X5 kulkee Langwiedbahn tuolihissin alla. Jouduin ylittämään lumettomia kohtia vain muutaman kerran, ja vain kerran niin kivisessä kohdassa, että sukset oli pakko irroittaa. Ja sitten lopussa piti vielä kävellä ehkä sata metriä alaspäin, ja ylittää muutama puro.

Mutta reitti oli todella loistava! Kuru oli kapea, kallioiden ympäröimä ja kiemurteleva reitti alas jyrkkää rinnettä. Lunta oli välillä niin vähän, etten aina saanut suksia poikittain. Eikä lumeen ollut koskettu vähään aikaan, tuskin ainakaan viikkoihin. Lumi oli pehmeää ja hauskaa hiihdettävää. Reitin ainoa vaara oli mahdollinen putoaminen kurun pohjalla virtaavaan puroon. Vettä oli kuitenkin melko vähän, mutta laskin silti varovaisesti. Yhdessä kohtaa lumikerros putosikin pois altani, mutta ei kuitenkaan niin pitkältä matkalta, että sukset olisivat tippuneet alas. 

Ja reitin lopuksi tapasin sitten uusimmat hiihtokaverini, lampaat. Ne olivat tosin juoksivat pelokkaan oloisesti kauemmaksi. Ehkä ne eivät ole tottuneet hiihtäjiin. Ja jos ollaan rehellisiä, niin tämä osa vuorta kyllä sopi lampaille paremmin kuin hiihtäjille.

 

Jäätikköhiihto

Kaprunin jäätikölle pääsyyn tarvitsee neljä hissimatkaa. Itse rinteet sijaitsevat alueen korkeimman huipun Kitzsteinhornin vieressä. Hiihtoalue oli yllättävän laaja, ja vertikaalia syntyi lähes 500 metriä (ja ruohoreitti mukaanlukien lähes 1000 metriä). Monet hiihtojoukkueet valmentavat jäätiköllä, näimme ainakin Itävällan, Sveitsin ja Venäjän laskijoita tuolla.

Alue on kuitenkin melko tasainen. Ja melko alhainen korkeus kesähiihtoon (3000 metriä) aiheuttaa sen, että lumi on pehmeämpää kuin monissa muissa kesähiihtopaikoissa. Olen yleensä tykännyt kesähiihtoaamuista kovaksi jäätyneellä, kissatulla rinteellä. Mutta täällä tuo ei tuntunut oleva mahdollista. Pehmeä lumi tekee hiihtämisestä hieman vaikeampaa, varsinkin kun se tuntuu tarttuvat suksiin, aivan kuin ne olisivat pysäyttämässä ja kaatamassa hiihtäjän. Ainakin rinteiden ulkopuolella ja liian loivilla osuuksilla.


Eskimot

Löysimme retkillämme myös sulamaisillaan olevan iglukylän. Mutta eskimoista ei näkynyt jälkeäkään!

Pidin myös Kaprunin vessarakennuksien designista:


Talvi Kaprunissa

Talvisin Kaprunin hiihtoalue on paljon suurempi, ja tarjoaa enemmän seikkailuja. Sekä myös vaaroja. Edellisellä vierailullani ehdin laskea vain yhden laskun, mutta toivottavasti opin tuosta jotain. Laskussa olisi voinut myös käydä huonosti. Enää en aio kokeilla vastaavaa.

Pidin muuten Kaprunin hisseistä, varsinkin Gletscherjet-munahisseistä. Tässä kuva hissin lattialta:

 

Kuten jotkut saattavat muistaa, Kaprunissa tapahtui vuonna 2000 katastrofaalinen palo, jonka seurauksena 155 ihmistä menehtyi. Palo syttyi ala-asemalta ylös lähtevässä junatunnelissa, ja vain 12 ihmistä selvisi onnettomuudesta.

Junarata ja asemat ovat edelleen olemassa, mutta käyttämättömiä. Ne tuntuivat kummitusmaisilta, pelottavilta jäänteiltä. Varsinkin huurteisena talviaamuna. Rauha uhrien muistolle.

 

Sauna... ei alaikäisille

Yövyimme Hotel Antoniuksessa, mukavassa isossa hotellissa Kaprunin keskustassa. Tätä hotellia voi lämpimästi suositella, ja hinnatkin tuntuivat olevan kohdallaan. Päädyimme ottamaan täysihoidon, koska se oli halvempi kuin pelkän huoneen ottaminen. Ja sisälsi rajattomasti juomisia. Tosin sattumalta kaikki muu kuului hintaan, paitsi se laittikola, jota me halusimme juoda. 

Ja se saunaosasto... oli hieno. Ainoa vain, että sen ovella oli kyltti, missä kiellettiin alle 16-vuotiaiden tulo saunaan. Kielletyn alueen ulkopuolella oli tosin pari suihkua ja kylmä uima-allas. Mutta hauskimmat jutut olivat alueen sisällä. Yritä siinä sitten kieltää kymmenenvuotiaalta sauna-innokkaalta mukaan tulo. No, pienen harjoittelun jälkeen osasimme sanoa selkeällä englanninkielellä "I am sixteen", joten ei muuta kuin saunaan... 

Kaprunin kylästä löytyi myös tämä kyltti. Mulle sopiva "working group":

Rinnealueella taas oli nämä ohjeet. Hätä ja iso hätä:

 

Kesälomamme ei muuten ollut pelkästään laskettelua. Janne on myös erittäin kiinnostunut lentokoneista (kuten sattumalta minäkin) ja kiersimme Saksan tekniikan ja ilmailun museoita Munchenissä, Sinsheimissa, Speyerissä ja Frankfurtissa. Voin erityisesti suositella Sinsheimin ja Speyerin museoita ilmailusta kiinnostuneille. Ainoa ongelma reissussa oli, että jostain syystä (ehkä museokävely), nilkkani kipeytyi niin, etten lopuksi pystynyt edes kävelemään. Toivottavasti se paranee pian... pitäisi kohta lähteä työmatkalla, ja ehkä jossain vaiheessa johonkin rinteeseenkin! 

Tämä kuva on otettu Deutsche Museumin kaivostoiminnan osastolta:

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This blog is also available in English.

Laji:

Ruka ja Pyhä
Partioaitta