The Korkberget Files

 
 
Tämä on poikkeuksellinen paikka. Olemme olleet Jannen kanssa täällä yli 20 päivää, ja löytäneet uutta jokaisena niistä. Paikka ei ole uusi, mutta se on kuin vanha ystävä, jonka kaikkia salaisuuksia emme ole tienneet.
 
Kaikki tietävät, että Suomen luolat ovat pieniä. Mitä jos kertoisin teille monimutkaisesta luolastosta, jossa on satoja metrejä käytäviä, viitisenkymmentä sisäänkäyntiä mukaanlukien yksi, josta luolaan voi ajaa veneen? Luola, jonka risteyksissä ja käännöksissä voi menettää paikantajunsa. Luola, jonka tiukat käännökset ja erittäin ahtaat raot ovat haastavia kokeneimmillekin luolaharrastajille.
 
Olen antanut luolalle lempinimen, lohikäärmeen luola, luolan digitaalisen mallin kuvan perusteella.
 
Ja tätä konaisuutta on vaikea hahmottaa. En tiedä varmasti, mutta ainakin suurimmassa osassa luolaa on käyty. Isoin halliosuus on suosittu retkeilykohde viikonloppuisin. Luola löytyy vaikkapa Retkipaikasta ja Luolamiehen Blogista. Mutta tietääkseni kukaan ei ole aiemmin kartoittanut tätä luolaa. Olemme Jannen kanssa tänä kesänä järjestelmällisesti tutkineet paikkaa, tehneet mittauksia ja piirtäneet tuota karttaa. Tämä on auttanut meitä näkemään kokonaisuuden. Ja kulkemaan luolakokonaisuuden läpi, todennäköisesti ensimmäistä kertaa. Tai ainakin sen osan läpi, jonka toistaiseksi tunnemme :-)
 
Mutta ennen kuin innostutte liikaa, on todettava, että tätä luolaa on vaikea luokitella, verrata tai mitata. On mielipidekysymys, onko kyseessä yksi luola vai useamman luolan luolasto. Luola kulkee useassa kohdassa kalliolippojen alla, kohdissa jotka ovat valoisia mutta teknisesti toki kiven alla. Kaikki, mitä tässä artikkelissa kuvataan on mahdollista kulkea läpi sateensuojassa, kiven alla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että reitit olisivat pimeässä tai ettei vaikkapa lipan alla olevan reitin toinen reuna olisi auki ulkoilmaan. On myös mielipidekysymys, miten vaikkapa lyhyet sivutunnelit pitäisi esittää kartassa tai miten ne pitäisi laskea mukaan luolan pituuteen. 
 
 
 
Hieman yleistäen, pohjoismaiset lohkareluolat ovat hankalia kartoittaa, esittää kuvina, tai mitata. Millaisen kartan piirtäisit kivikasasta? Ja sitä Korkbergetkin on, kivikasa, vaikkakin toki massiivisen 35 metriä korkean kallion romahduksesta seurannut kivikasa, jonka suurimmat lohkareet ovat kymmenmetrisiä. Lohkareluolat ovat kohtuulliset harvinainen luolatyyppi maailmanlaajuisesti, joten joudumme täällä miettimään itse, miten meidän pitäisi näitä luolia kuvailla.
 
Lohkareluolien ongelma on se, että niissä on usein suuri määrä reittejä, kivien välissä ja alla. Ja suuri määrä uloskäyntejä, ja usein myös luolan sisään näkyy valoa kivien raoista. Luolakäytävien muodot ovat myös monimutkaisia, jopa kaaottisia. Lohkareisen kiven vuoksi luolakäytävän leveys voi jossain kohtaa olla esimerkiksi hartioiden levyinen, mutta vain muutaman sentin pidemmällä käytävää se voi hypätä useiden metrien levyiseksi, ja muutaman kymmenen sentin jälkeen taas jotain aivan muuta.
 
Ja kaikki tämä on kolmessa ulottuvuudessa, nuo samat muutokset voivat olla hyvin erilaisia silmien ja lattian tasolla. Reittien löytäminen on vaikeaa, koska edes juuri nenän edessä olevaa reikää ei välttämättä näe. Olin eräästä luolan osasta löytänyt T-risteyksen ja käynyt siinä useamman kerran, kunnes vasta viikkojen kuluttua tajusin, että tuosta T-risteyksestä menee myös käytävät ylös ja alas. Miten ihminen voi olla niin sokea?
 
Luolasta löytyy suuri avoin halli, osassa taas on pieniä halkeamia ja tunneleita. Todella pieniä. Ja teräviä. Viimeisimmässä laskennassa löysin yli 20 mustelmaa vartalostani luolassa seikkailun jäljiltä.
 
 
 
Luola on pääosin kuiva, mutta Humaljärven pinnan korkeudella luolan käytävät muuttuvat veden osittain täyttämiksi, leväisiksi ja tunkkaisiksi paikoiksi. Tuota osaa luolasta tutkittaessa täytyy käyttää vähintään kahluusaappaita. Luolan ahtaat kohdat ovat muuten todella ahtaita, esimerkkinä voi kertoa, että olen jättänyt kännykänkin pois haalareiden rintataskusta, koska se hankaloittaa tiukista kohdasta läpimenoa! Ja on toki myös vaarassa mennä rikki terävissä kivenreunoissa. Olen jäänyt luolaan (hetkeksi) kiinni useamman kerran, ja niin ovat myös muutamat muutkin paikalla käyneet.
 
 
Mutta miten mielenkiintoista onkaan ollut tutkia paikka, josta kukaan ei voi ainakaan kokonaisuuden osalta voinut kertoa, mitä siellä on. Tämän tutkimusmatkan kohde oli lähellä -- vain muutaman kilometrin päässä työpaikaltani -- ja pieni kivikasa, ei korkea vuori kaukana toisella mantereella. Mutta se oli silti mielenkiintoinen, ja herättää kysymyksen miten paljon lähiympäristössämme on esimerkiksi kallioihin, luontoon tai historiaan liittyvää tutkittavaa? Vaikkapa niitä lohkareluolia. Suomessa on paljon vastaavia lohkareikkoja kuin Korkberget, mitä reittejä niistä mahtaisi löytyä?
 
Samalla pitää sanoa, että Korkberget ei missään mielessä ole vielä tutkittu loppuun. Tekemämme alustavat mittaukset ovat todellakin vain alustavia, ja kartassamme on paljon kysymysmerkkejä osoittamassa paikkoja, joita ei ole tutkittu loppuun asti.
 
 
Täyden resoluution kartta löytyy myös JPG:nä ja PDF:nä.
 
VIDEO
 
Tässä video luolasta:
 
 
Tein myös luolan yhdestä pääreitistä videon, jossa näytetään koko reitin läpikäynti. Vaikka tämä reitti on se helpoin osuus luolasta, sen läpikäynti kesti kymmenienkin päivien harjoittelun jälkeen 45 minuuttia, joten video on nopeutettu 5X, mutta antanee kuvan luolasta. Videon alareunassa juoksee ajan lisäksi myös kuljettu etäisyys, sillä videon edistyminen on linkattu luolan digitaaliseen malliin.
 
 
Tästä videosta löytyy myös hieman hitaampi, 3X nopeutettu versio.
 
LUOLAN LAAJUUS
 
Korkbergetin luola koostuu kahdeksasta osasta, joita olemme ehkä osittain hieman mielikuvituksettomasti kutsuneet Pääluolaksi, Kirjastoluolaksi, Yläluolaksi, Sivuluolaksi, Onnenlohkareluolaksi, Vasuriluolaksi, Takalippaluolaksi, sekä Nenieteluolaksi*. Myös luolien kammioilla ja käytävillä on nimet, kuten vaikkapa erityisen mielikuvitukseton "Sivuhaaran Alahaara", käytävä joka löytyy Kirjastoluolan alaosista :-) Mutta esimerkiksi Kirjastoluolan lohkareiden takaa löytyy Lehtisali, jossa on vielä sanomalehti vuodelta 1994. Kirjastoluolasta pääsee kohti Pääluolaa Lohkareliukumäkeä pitkin, nimi kertoo, ettei reitti ole niitä mukavimpia. Sisäänkäynti veneellä tapahtuu järveltä päin ja veneen voi jättää kammioon Venevaja. Reitti, jonka löysimme kohti Venevajan osaa luolasta on nimeltään Tie Tuonpuoleiseen. Ja vetisen, sinileveäisen, haisevan ja tylsästi nimetyn Allas 2-käytävän takaa löytyy kuivempi Salaisuus-kammio. Luolakammio, jossa on vesiallas on nimeltään "Cave in the Pool", pohjautuen virheelliseen selostukseen, jonka tein videolle ensimmäisen Korkberget-käynnin yhteydessä Jannen naureskellessa vieressä. Tuosta kammiosta lähtee muuten myös erittäin ahdas halkeama, joka on nimetty "Luolaseuran reiäksi", kun seurasta tulleet vierailijat menivät siitä lävitse. Jannen kanssa emme ole uskaltaneet tuota kokeilla.
 
*) Nenieteluola on luolan viimeinen osa sen tyypillisessä kulkusuunnassa. Jos siitä tultaisiin sisään, sen nimi olisi Eteinen.
 
 
Luolassa on ainakin 50 uloskäyntiä, joiden GPS-koordinaatit on esitetty kartassa, joskin GPS:n tarkkuus ei oikein tahdo riittää näin pienellä alueella lähellä toisiaan sijaitsevien reikien erottamiseen toisistaan. Luola sijaitsee noin 20 m x 45 m kokoisen lohkareikkoalueen alla.
 
Luolan seitsemää osaa ovat kaikki selkeitä luolia, sen sijaan joidenkin osien välillä taas ollaan enemmän tai vähemmän avoinaisten lippojen alla. Esimerkiksi Kirjastoluolan ja Pääluolan erottaa toisistaan muutaman kymmenen sentin ylös avoin rako, joskin välistä voi toisessa reunassa kulkea lipan alla. Joten varsinaisesti sateen alle ei ole tarvetta mennä edes tuon kapean raon vuoksi. Tilaa lipan alla ja sateen suojassa on vähimmillään 44cm. Tässä on kuvia kohdasta sekä kulkureitiltä (aukinainen halkeama ulos on luotilangasta oikealle päin):
 
 
sekä edestä päin:
 
 
Ja tässä on kaaviokuva kohdasta:
 
 
Samaa vai eri luolaa? Päätä itse!
 
Pääluolan ja Yläluolan taas yhdistää erittäin ahdas reitti, jossa on pystyttävä kääntymään tiukassa kulmassa, mikäli ei halua poistua sateensuojasta. Janne on ensimmäinen joka onnistui tässä tempussa. Kääntymisen jälkeen sateensuojassa on taas pysyttyvä aukinaisen reiän pienen lipan alla ennen kuin Yläluolan alemmat käytävät alkavat. Tässä on tämä kohta kuvattuna ylhäältä päin:
 
 
Piirrosmalli kohdasta näyttää, minkä verran kivien alla on tilaa liikkua "sateensuojassa":
 
 
Vasuriluolan ja Nenieteluolan taas yhdistää valtava siirtolohkarekansi, joka kattaa alueen jolla siirrytään Halkaisu- tai Jumi-käytävistä kohti Rako-käytävää. Koko alue on selkeästi kannen alla, tosin kansi on korkealla joten paikka on varsin avonaisen tuntuinen ja valoisa:
 
 
Pohjapiirros ja varsinkin leikkauskuva hahmottavat kohtaa ehkä vielä paremmin:
 
 
MUTTA KUINKA PITKÄ LUOLA ON?
 
Koko kartta ja digitaalinen luolan malli esittävät myös joitakin osia, joista ei ole ainakaan vielä onnistuttu kulkemaan läpi sekä sivutunneleita, jotka ovat ehkä liian pieniä laskettavaksi. Takalippaluolan yhteys pääluolaan on ehkä myös hieman kyseenalainen. Jos nämä osat poistetaan laskelmista, luolakäytävien yhteismitta on noin 300 metriä. Tämä luku on tehty sateensuojaoletuksella, eli sillä periaatteella, että luolaa on kaikki osat, joista ihminen mahtuu läpi, ja joissa pään päällä on kiveä. Muilla oletuksillä päädytään poistamaan luolasta isoja osia. Jos Yläluola poistetaan laskelmista, on yhteismitta noin 269 metriä. Ja jos vielä Nenieteluola ja muut Ison Lipan takaiset alueet poistetaan laskelmista, päädytään lukuun noin 237 metriä. Jos Kirjastoluolakin otetaan pois, jäljelle jää vain noin 178 metriä.
 
Lisäksi luolan pituuden laskeminen on hankalaa pienien käytävien ja risteysten kohdalla. Pitäisikö pääluolan sisällä olevat pienemmät muutaman metrin kolot laskea mukaan (olen laskenut)? Missä vaiheessa käytävän sivussa oleva kolo muuttuu seinän epätasaisuudesta tunneliksi (olen käyttänyt harkintaa)? Miten risteyksien pituudet pitäisi laskea kun samasta tilasta voi mennä moneen suuntaan (olen käyttänyt harkintaa)?
 
Luvut ovat siis hyvin erilaisia sen mukaan, miten luolaa tulkitaan. Luola itse ei kuitenkaan tulkitse mitään, se vain on. Tarkoituksemme on esittää mahdollisimman tarkka kuva siitä, mitä Korkbergetissä on ja jätämme tulkinnan muille. Selvää kuitenkin on, että luola tai luolasto on Suomen luolien mittakaavassa iso kokonaisuus.
 
Luolan korkeusero korkeimmasta osasta matalimpaan on noin 9 metriä.
 
LUOLIEN KARTOITUSTEKNIIKKA
 
Yksinkertaisista luolista voi vain mitata leveydet ja pituudet, ja piirtää kartan. Isommista luolista on perinteisesti tehty mittauksia mittanauha-kompassi-inklinometrimenetelmällä. Tähän luolaan olemme kuitenkin soveltaneet edistynyttä lasermittaustekniikkaa. Tarvittavia laitteita ei voi ostaa kaupasta, mutta kaupalliseen lasermittariin ovat luolahäkkerit kehittäneet oman vaihtoehtoisen elektroniikan, jolla pystytään mittaamaan etäisyyksien lisäksi myös kompassisuunnat ja jyrkkyydet, sekä siirtämään tietoa langattomasti.
 
Perusidea mittauksessa on kulkea mittauspisteestä mittauspisteeseen, mitaten pisteiden välisiä etäisyyksiä ja suuntia.  Yksittäinen mittauspiste voi olla esimerkiksi kivenkulma luolakäytävän lattialla. Ja aloituspisteenä käytetään luolan suuaukkoa, jonka paikka tunnetaan GPS:n avulla. Maan alla GPS ei toimi, mutta etäisyyksien ja suuntien avulla voidaan paikka laskennallisesti määrittää, mukana pidettävän tabletin avulla jotkut tekevät tätä jopa reaaliaikaisesti. Luolakäytävien reittien perusteella voidaan sitten piirtää 3D-malli luolasta. Mallin avulla voidaan sitten suunnistaa luolan kaikkien osien läpi tai vaikkapa tutkia olisiko joiden toisiaan lähellä olevien käytävien välillä mahdollisesti uusia reittejä.
 
Kävimme aiemmin tänä vuonna Luolaseuran kurssin, jossa pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan kartoitusta sekä yllämainittua edistynyttä laitetta. Rakensimme sitten oman kappaleen. Aikaa meni osien odottelussa muutama kuukausi, mutta nyt käytön jälkeen meillä ei oikein ole halua palata takaisin perinteiseen menetelmään. Laitteeseen tarvitaan pohjaksi Leican Disto X310 mittari, uusi ei-ferromagneettinen akku, sekä uusi emolevy osineen. Kustannukset ovat ilman postikuluja noin 500€. Lisää tietoa tästä hightech-mittauksesta löytyy osoitteesta http://paperless.bheeb.ch.
 
 
Digitaalinen 3D-malli ei sellaisenaan vielä (yleensä) riitä kartan piirtämiseen, vaan sitä on tulkittava ihmisen piirrostyön pohjana, kun luolan muodot ja muut olennaiset tiedot näytetään kartalla. 
 
Itse kartan esittäminen on kuitenkin hankalaa perinteisessä kaksiulotteisessa paperiversiossa, varsinkin kun esimerkiksi tämä luola on parhaimmillaan kolmessa eri päällekkäisessä tasossa.
 
LISÄTUTKIMUKSIA TARVITAAN!
 
Todettakoon vielä, että kaikki mittauksemme ovat varsin alustavia, laitteitamme ei ole kalibroitu ja mittaustekniikka oli ainakin alussa hyvin vaihtelevanlaatuista. Ja vasta mittauksen loppuvaiheessa muistin, että kypäräni hihnassa on magneetti, joka on saattanut häiritä suuntimien mittausta.
 
Ja lisää tutkittavaa riittää, esimerkiksi Kirjastoluolan alasisäänkäynnin vierestä luolasto jatkuu tutkimattomana eteenpäin kohti rantaa. Yloskäynti ja jatko on syvässä mutta avoimessa kuopassa, joten jonkun tulkinnan mukaan jatkoakin voisi pitää samana luolana. Ehkä pääsemme tutkimaan tuota jatko-osaa lumen ja jään väistyttyä ensi keväänä.
 
 
KARTTA
 
Täysi kartta luolasta löytyy tästä. Lisäksi luolasta on tehty digitaalinen malli käyttäen Survex-ohjelmistoa. Digitaalisen mallin horisontaalinen ja vertikaalinen kuva löytyy tästä:
 
 
 
Täydellinen Survex-malli löytyy lähdetiedostona tästä. Itse Survex-ohjelmiston voi ladata täältä. Survex mallikin on tuotettu automaattisesti, tämän luolan mittaamiseen kehitetystä "Cave Form" kuvauksesta, jonka lähdetiedosto on korkberget-survey-1.cavf, ja tarvittava CavForm2Survex ohjelmisto täältä.
 
Ihmisen silmille tarkoitettu kartta taas on tehty Applen Graphic-ohjelmalla, joka löytyy iTunes-kaupasta. Tämän kartan pohjana on Survex-mallin pohjalta generoitu SVG-tiedosto, joten luolan osien pitäisi olla suunnilleen mittakaavassa ja oikeissa suunnissa.
 
SVG-tiedostojen generoimiseen tarvitaan Survex-ohjelmistoon kirjoittamani muutos, jonka voi ladata tästä. Tiedostojen muutokset voidaan soveltaa Survexin versioon debian-1.2.30-1, mutta muutokset ovat toistaiseksi vain hirveitä häkkejä jotka tarvitset vähintään pari uudelleenkirjoituskertaa ennen kuin niistä on mitään hyötyä muille ihmisille.
 
LUOLASSA KÄYNTI
 
Korkbergetin pääluolan iso sisäänkäynti sijaitsee koordinaateissa N 60.16211° E 24.45271° (google).
 
Luola on noin kilometrin kävelymatkan päässä tieltä, polku alkaa suunnilleen osoitteesta Kirkkotie 68, Kirkkonummi. Polku vie kohti Humaljärven rannassa olevaa venepaikkaa, josta sitten kääntyy toinen polku aivan järven rantaa pitkin kohti Korgbergettiä.
 
Tien varressa on tilaa parille autolle (google).
 
Mutta mutta: Korkberget ei ole perheen sunnuntaipiknik-kohde! Pääluolassa on suhteellisen helppo käydä, mutta sinnekin kävely vaatii isojen lohkareiden päällä seikkailua, pientä kiipeilyä, varmaa jalkaa ja mielellään hyvää säätä. Liikkukaa varovasti tuolla käydessänne! Pääluolaa on helpoin lähestyä polkua pitkin, venepaikasta tultaessa kannattaa pysytellä lähellä kalliojyrkänteen seinää, siis seinän alapäässä, seinän ja lohkareikon välissä. Parikymmentä metriä ennen pääluolan koordinaatteihin saapumista voi sitten siirtyä lohkareikkoon ja kävellä isojen lohkareiden ylitse kohti pääluolaa.
 
Luolan muu osa taas on hyvinkin haastavaa, tutkikaa varovasti, osa reiteistä vaatii kiipeilykokemusta, älkää menkö yksin. Varsinkin vertikaaliosuudet ja ahtaat kohdat voivat olla vaarallisia, samoin luolassa on paikoitellen irtonaisia lohkareita, jotka voivat liikkua. Vasuriluolasta kohti ylälippaa kulkevassa ahtaassa käytävässä varsinkin on selkeä vaarantilanne kivien mahdollisesti liikkuessa. Tuossa paikassa sekä käytävissä Piippu, Takaportti, Puristus, Väliluolan haara, Luolaseuran reikä, Lisäke, Liukumäki, Kanjoni, Alusta ja koko Onnenlohkareen luolan alueella on juuttumisen vaara, samoin kaikkialla mistä ei ole vielä onnistuttu kulkemaan, kuten käytävässä Levä tai Kirjastoluolan eteisen päädystä eteenpäin yritettäessä. Kaikissa näissä kohdissa on liikkuminen hankalaa ja vaatii harkintaa sopivien asentojen löytämiseksi.
 
Suosittelen ehdottomasti käymään harjoittelemassa ensin muissa luolissa ja hankkimaan tarvittavat varusteet. Pääluolaa lukuunottamatta luolassa liikkumisessa on hyvä olla ainakin kypärä, otsalamppu, haalarit ja hanskat.
 
Ja muistattehan myös, ettei luolaan tai reitin varrelle jätetä mitään roskia!
 
KIITOKSET
 
Luolassa ovat eniten aikaa viettäneet Jari Arkko ja Janne Arkko, mutta mukana on ollut välillä myös Jarmo Ruuth, Eetu Ruuth, Eino Ruuth, Tor Paulin, Dare Talvitie, Taina Nyman ja Mika Ahvenniemi.
 
Luolassa kävimme ensimmäisen kerran helmikuussa 2016, mutta palasimme sitä tutkimaan uudemman kerran elokuussa, ja innostuimme löytämästämme niin, että käytimme siihen suuren osan elo-lokakuun vapaa-ajoista.
 
Kiitokset myös Tor Paulinille sekä Beat Heebille avusta mittalaitteen rakentamisessa.
 
LISÄÄ KUVIA
 
Ohessa vielä lisää kuvia luolasta ja retkistämme tutkimaan sitä.
 
Kirjastoluolan sisäosia:
 
 
Tiukkoja paikkoja luolassa:
 
 
 
Näkymä Korkbergetin kallion reunalta alas järvelle ja luolastoon:
 
 
Kallion juuren kasvistoa ja Janne:
 
 
Korkbergetin lohkareikkoa eri suunnista päin:
 
 
 
Venesisäänkäynti:
 
 
 
 
Veneen testausta kotona ennen Humaljärvelle menoa:
 
 
Kuvat ja videot (c) Jari Arkko, Janne Arkko ja Jarmo Ruuth. This blog is also available in English from Blogspot and TGR.
 

jariarkko