Laskettelumatka Lontooseen

Taksi

Olen laskettelumatkalla Lontoossa. Vuoden 2012 talviolympialaisten pitopaikassa. Lontoon Towerin varjoisilla rinteillä. Paddingtonin puuterikentillä ja Big Benin jyrkissä kuruissa.

Taidan nähdä unta. Mutta itse asiassa olen laskettelumatkalla Lontoossa. Hernel Hempsteadissa, tunnin matkan päässä Lontoosta on sisähiihtokeskus. Ja minulla on kaksi tuntia aikaa ennen kokoukseni alkua. Kolme, jos jätän ne työmatkan coctailkutsut väliin.

Rinteen alapää

Yleisnäkymä

 

The Snow Center

Sisähiihtokeskus, The Snow Center, on pieni. Pisin rinne on vain 160 metrin pituinen. Mutta rinne on silti jyrkempi kuin useimmat sisärinteet. Sen laskeminen on hauskaa, ainakin muutama tunti vierähtäisi tässä ihan mukavasti. Ja keskuksen lumi on jotenkin erilaista verrattuna muihin paikkoihin. Yleensä rinteet ovat jäisiä, mutta täällä on paljon irtolunta. Veikkaan, että paikalliset aloittelijat eivät ehkä pidä irtolumesta, mutta minusta se on hauskaa. Lumi ei ole tietenkään mitään puuteria, mutta silti irtolumen seassa hiihtäminen on mukavaa vaihtelua. Voi tietysti olla, että lumitilanne on vain sattumalta tänään tällainen, vaikkapa pidemmän huoltotauon tai muun syyn vuoksi.

Vietän suurimman osan ajastani pienessä kumpareikossa. Hauskaa!

 

Tarkemmat Tiedot

Hissiliput maksavat 29£ kahdelta tunnilta (aikuisten viikonloppuhinta). Mutta toisin kuin useimmissa muissa keskuksissa, The Snow Center käyttää varausjärjestelmää. Voit varata hissiliput jo kotona, mutta sinun pitää tulla laskemaan juuri varattuna aikana. Ilmankin varausta voi paikalle saapua, mutta voi käydä niin, ettei mäessä ole tilaa. Minullakaan ei ollut varausta, mutta arkipäivän iltapäivänä ei mäessä ainakaan ollut ruuhkaa nimeksikään. Viikonloppuisin tilanne voi olla toinen.

Mäen lasku kestää 18 sekuntia. Onneksi hissi on suhteellisen nopea. Tai ainakin lyhyt...

Säätilanne

 

Hauskaa Työmatkaa?

The Snow Centeriin pääsee junamatkan ja lyhyen taksikyydin yhdistelmällä. Mutta minulla ei ollut tuohon aikaan, vaan otin taksikyydin Heathrow:n kentältä keskukseen ja sitten sieltä samoin taksilla Lontooseen. Keskuksessa on lukitut lokerikot pienehköille matkatavaroille.

Ihme kyllä taksikuskini Hernel Hempsteadista ei onnistunut löytämään Paddingtonin asemaa Lontoosta, vaan kiertelimme ruuhkassa puoli tuntia. Loppujen lopuksi asema oli ehkä sadan metrin päästä siitä, missä taksi kiersi. 

Taksikyydit länsimaissa ovat kalliita, mutta joudun turvautumaan niihin aika usein. Aikani on yleensä kortilla, ja vaihtoehtoina on nopea liikkuminen paikasta toiseen tai luopuminen hauskanpidosta. Matkustan paljon, ehken aivan joka viikko. Mutta varmaan joka toinen viikko. Jos teen töitä toimistossa, päivät ovat yleensä yhdeksästä viiteen. Työmatkoilla päivät ovat kuitenkin pidempiä, matkojen lisäksi niihin yleensä sisältyy aamiaiskokouksia, illallisia työn merkeissä, myöhään iltaan meneviä valmisteluja seuraavaa päivää varten, jne. Työni on erittäin mielenkiintoista - en tekisi mitään muuta, vaikka saisin valita. Mutta olen myös päättänyt, että jokaisella matkaa täytyy olla muutama tunti aikaa tehdä jotain hauskaa, urheilla, tms. Vaikka se olisikin 45 minuutin sisähiihtokokemus.

Rakennus

 

Sukset ja Lentoyhtiöt

Sukset ja lentoyhtiöt eivät pidä toisistaan. Lentoyhtiöt eivät yleensä halua mitään matkatavaraa, suksipusseista puhumattakaan. Ja sukset pysyisivät varmaan mielummin omistajansa hoidossa, eivätkä hukkuneena lentokentän syövereihin päiviksi tai viikoiksi.

Tästä asiasta voisi valittaa vaikka kuinka paljon. Mutta halusin kertoa kerrankin positiivisen tarinan. Kuten tavallista, lennän British Airwaysin lennolla. Ja kuten tavallista, he yrittävät silloin tällöin velottaa suksien kuljetuksesta. Ja sääntökirjan mukaan minun pitäisi maksaa. Mutta tällä kertaa he suostuivat kuljettamaan sukseni ilmaiseksi. Lähinnä sen vuoksi, että onnistuin löytämään mukavan lippumyyjän, joka halusi antaa tämän kesän ainoalle Lontoon hiihtomatkalaiselle ilmaisen suksikuljetuksen. Kiitos, Sue!

Tietysti se lentoyhtiön uskollisen asiakkaan korttikin auttaa, vähän. Mutta ei yleensä riittävästi. Joudun yleensä yrittämään useamman kerran. Ensin checkin-agentin kanssa tai hänen esimiehensä kanssa. Ja sitten loungen henkilökunnan kanssa. Ja vielä portilla. Lontoossa neljäs yritys auttoi. Neuvottelu onnistuu useimmilla matkoilla.

 

Kuvat ja videot (c) 2012 Jari Arkko

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=42138.0

jariarkko