Maryland

"Welcome to Accident". Accident, Maryland. Kyläpahanen, jonka nimestä riittää huumoria. Mutta muutaman kilometrin päästä löytyy yksi Marylandin harvoista hiihtokeskuksista.

Mutta mennään asiaan, eli laskemiseen. Olin palaamassa työmatkalta, minulla ei ollut enää tapaamisia, mutta päivään kuului vielä nelisen tuntia puhelinkokouksia. Päätin pitää kokoukset tien päällä, autossa. Jostain syystä hotellihuoneissa istuminen on jo alkanut kyllästyttää. Olin matkalla Wispin hiihtokeskukseen, noin kolme tuntia Washington DC:n ulkopuolella, Marylandin osavaltiossa. En ehtinyt mäkeen kuin puoleksitoista tunniksi, mutta olin silti tyytyväinen retkeeni. Kylttihupien lisäksi lumella hiihto oli vaihteeksi hauskaa! Ja Washingtonin ruuhkia lukuunottamatta myös autoilu tuossa osassa USA:ta on mukavaa metsäisen luonnon keskellä. 

Sää Wispissä oli tuulinen, miltei lumimyrskyinen. Uutta lunta oli satanut viimeisten päivien aikana 20-30 senttiä, ja juuri kukaan ei ollut käynyt hiihtämässä sitä rinteitä vierustavista metsistä. Hiihtokeskus oli perannut osan metsistä hiihdettävään kuntoon. Kausi on tosin vasta aluillaan, joten lumen alle piili mahdollisuus osua kiviin tai juuriin. Miksi muuten näissä pienemmissä keskuksissa juuri kukaan ei käy rinteiden ulkopuolella, tai hiihdä välillä rinteissäkin olevaa uutta lunta? Onko asiakkaista suurin osa vain hyppyreissä viihtyviä, vaikkapa lumilautailijoita? Tai eivätkö hyvää lunta etsivät laskijat tule näihin keskuksiin, vaan pakkautuvat samoin kuuluisiin keskuksiin kilpailemaan toistensa kanssa uuden lumen saavuttamisesta ennen muita? Mutta maailmassa riittää rinteitä hiihdettäväksi, katsokaa hyvät ihmiset ympärillenne, ja käykää hiihtämässä myös ne kotirinteet!

Pidin erityisesti huipulta suoraan alas tulevan Face-rinteen viereisistä metsistä, jotka olivat mukavan avoimia. Myös Squirrel Cage-rinteen vasemmalla puolella olevan metsä oli hauska, ja juuri metsähiihtoon raivattu. Metsän alaosa oli kuitenkin tiheää pusikkoa, joten tuossa kohdassa ei pääse laskemaan kunnolla alas asti.

Wispin korkeusero on 213 metriä ja siellä on uskomattomat 32 rinnettä ja 12 hissiä. Uskomattomat siksi, että huonossa näkyvyydessä en nähnyt kuin pari rinnettä ja yhden hissin. Hauskaa oli se, etten itse asiassa onnistunut hiihtämään yhtään virallista rinnettä, vaan pelkästään niitä metsiä. Ensimmäisellä nousulla osuin samaan tuoliin paikallisen asukkaan kanssa, ja laskimme yhdessä metsäreittejä tuon jälkeen.

Hissin ala-aseman vieressä on kahvilarakennus, kuten kaikissa hiihtokeskuksissa. Mutta Wispissä tuo rakennus oli iso ja avara, ja samassa yhteydessä myös kunnon a la carte ravintola sekä hotelli. Hyvää palvelua. Kaikenkaikkiaan loistava pikkukeskus! Jotenkin itselleni tuli mieleen Tahko Suomesta. Suosittelen Wispiä välipalaksi Washingtonin kävijöille! Pieni miinus avoimen langattoman netin puuttumisesta.

Reissulla sattui myös jotain, joka sai minut ajattelemaan asennettani lasketteluun. Lähetin rinteestä tekstiviestin "skiing is good" kaverilleni Desireelle, joka oli menossa samoille lennoille ja oli autoretkellä mukana. Kansainvälisen roaming-virheen vuoksi tekstiviestini juuttui toistumaan lukemattomia kertoja hänen puhelimeensa. Toisaalta, onko koskaan niin, että hiihto ei olisi hyvää? Olin sitten pimeässä tai auringossa, sateessa tai tuulessa, lumella tai nurmikolla, en muista koskaan olleeni ainakaan tällä palstalla tyytymätön hiihtokokemuksiini :-) Kännykkäverkko teki satunnaisesta viestistä jatkuvan totuuden. Mutta niin se on: laskettelu on aina hauskaa.

Maryland on 20. osavaltio tai provinssi Pohjois-Amerikassa, jossa olen päässyt käymään laskettelemassa. Näistä suurin osa on ollut USA:ssa, Kanadassa olen jostain syystä päässyt käymään vain British Columbiassa ja Albertassa. Tällä reissulla olisin varmaan myös laskenut jossain DC:n puistossa minisuksilla, jos kaupungissa olisi ollut lunta tai aiempien päivien ohjelma ei olisi ollut niin täysi. Ehkä seuraavalla kerralla.

Accident-kylän kylttejä:

 

 

Juo ja hiihdä paikallista:

Majakka keskellä Marylandia? WTF

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This blog is also available in English.

Laji:

Ruka ja Pyhä
Partioaitta