Olette varmasti kaikki miettineet tätä kysymystä: viettääkö hiihtoloma Peuramaalla vai Chamonixissa? Pääsin sattumalta käymään molemmissa keskuksissa niiden avautuessa viime viikolla, ja pystynkin nyt vastaamaan lopullisesti tähän polttavaan kysymykseen.
Peuramaa on ehkä paras keskus pääkaupunkiseudulla. Vaikka keskus on pieni, rinteissä ja niiden ympärillä riittää leikkikenttää kaikenlaiseen hauskaan. Olin Peuramaalla itsenäisyyspäivänä muutaman kaverin kanssa, vain päivä keskuksen avaamisen jälkeen. Ja Chamonix on tietysti se legendaarinen vuoristokohde. Siellä kävin taas viikonloppureissulla avajaispäivänä...
Ruoka
Olen tätä kirjoittaessa nälkäinen, joten aloitetaan vertailu ruoasta. Peuramaan kahvilan ruokatarjonta koostuu pääasiassa lihapiirakoista. Olen joskus joutunut selittämään lihapiirakan olemusta ulkomaalaisille ystävilleni, ja selitys on yleensä painottunut jauhetun kananihon ja luujauhon käyttöön lihan korvikkeena. Ja siihen kuinka tämä keksintö on johtanut Suomen alhaiseen ruoan hintatasoon.
Chamonixissa päätin testata ruokatarjoilua Le Rider Caféssa, Grands Montetsin väliasemalla. Pääruokavaihtoehtoja oli tarjolla tusinan verran, mutta ehkä kiinnostavampia olivat tarjolla olevat lisukkeet. Kuten kunnon salaattipöytä. Italialaisia lihaleikkeleitä. Kymmenisen erilaista jälkiruokavaihtoehtoa. Ja viiniä. Totta kai tarjolla oli viiniä!
Eikä tämä tietenkään ollut ainoa ravintola Chamonixin hiihtoalueilla. Pysähdyin myöhemmin myös Café Resteaurant La Fermessä, Les Houchesin alueella, mutta ravintola oli kiinni.
Ja illalla söin Le Caveaun ravintolassa Chamonixin keskustassa. Suosittelen ravintolaa lämpimästi! Keittiö tuntui olevan auki myöhempään kuin muissa alueen ravintoloissa. Olin unohtunut työesityksen väsäämiseen useammaksi tunniksi, ja Le Caveau oli ainoa ravintola, josta vielä sai sammakonkoipia kymmenen jälkeen illalla. (Ja kuten kaikki muutkin yökötykset, ne maistuvat kanalta!)
Ranskalainen ruoka on valtavan hyvää. Tämä ei vaikuta hyvältä Peuramaan kannalta. Mutta tässä ei kuitenkaan ollut koko tarina. Rider Caféssa oli tarjolla vain kokista, kun taas Peuramaalla sai lempijuomaani Pepsi Maxia. Ehkä tämä muuttaa tilanteen? Lisäksi Grands Montetsissa olin juuri ennen lounasta kiivennyt 350 metriä ylimmiltä hisseiltä ylöspäin, joten päätin poikkeuksellisesti korvata kalorivajeen pihvillä. Kokin kanssa neuvottelu kesti, mutta lopuksi sain pihvini. Kylmänä. Ja miltei raakana. Taidan tarvita ranskan kielen oppituntia, jotta saisin tilaukseni tehtyä oikein. (Toistaiseksi osaan vain sanat "Piste Ferme", jotka tarkoittavat hyvää rinnettä.)
Voittaja: Peuramaa. Suomessa ei lihapiirakoita tarjoiltaisi kylmänä. Ja sitä paitsi tilaukset voi tehdä suomeksi tai englanniksi. Eller på Svenska.
After-Ski
Chamonixissa on lukemattomia baareja niin rinteiden vieressä kuin kylässäkin. Peuramaan rinteiden vieressä taas on pimeää peltoa.
Toki Peuramaaltakin pääsee baareihin ja ravintoloihin, kunhan vain ajaa riittävän kauas. Me yritimme käydä illallisella Haikaranpesässä, vesitorniravintolassa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Mutta turhaan, se tietenkin sulkee ovensa talvisin jo kello 16. Mutta ehkä hyvä niin, voi olla että portsari ei olisi päästänyt meitä sisään ulkoiluvaatteissa.
Voittaja: Chamonix
Hiihto
Ja siinä se kaikki taisi ollakin, vai unohdinko jotain?
Ai niin, se hiihto... se oli todella loistavaa, molemmissa paikoissa.
Peuramaan rinteet ovat ehkä hieman tylsiä, varsinkin kun niitä oli avoinna vasta yksi. Onneksi rinteiden läheltä löytyi kuitenkin riittävästi hauskaa. Tällä kertaa nautimme pienten puiden läpilaskemisesta aloittelijoiden rinteen vieressä, jyrkänteestä saman rinteen yläosassa, ja koiranputkia täynnä olevasta suljetusta rinteestä. Hauskaa, kunhan muistaa poistaa putket ja ruohot siteistä laskun lopuksi!
Ja Chamonix oli tietysti vähintään yhtä hauska paikka. En tavannut siellä oikeastaan yhtään turistia, vain paikallisia. Ja lunta oli satanut ennen avauspäivää kokonaisen viikon. Niinpä käytin suurimman osan ajastani koskemattomien rinteiden hiihtämiseen Grands Montetsissa, ehkä noin puolimetrisessä pehmeässä puuterissa. Ekana päivänä olin tosin joutunut vuokraamaan sukset, lapiot, yms. tarvikkeet, koska lentoyhtiö oli hukannut suksipussini. Ja jostain syystä tuo puoli metriä puuteria ei tuntunut hyvältä. Laskut olivat raskaita, vaikeita, ja kaatuilin. Oliko ongelma lumessa, välineissä vai (eihän!) taidoissa. Epäilin jälkimmäistä, mutta kun seuraavana päivänä sain omat sukseni, tilanne muuttui täysin. Vuokrasukset olivat hyvin samankaltaiset kuin omat sukseni, mutta hieman lyhyemmät. Ilmeisesti tuo pituusero sai ne uppoamaan lumen sisään, samalla kuin omat sukseni liitelivät lumessa vaivattomasti.
Kolmantena päivänä näkyvyys oli huono, joten päätin hiihtää Les Houchesin alueella. Tämä alue on yleensä lähinnä aloittelijoita varten, mutta lumisateen aikana se on yksi parhaista paikoista. Alue on hieman matalammalla, suojaisempi ja metsäinen. Niinpä Les Houchesin hiihtäjät ovat paremmin suojassa kovilta tuulilta ja näkevätkin jotain rinteessä.
Majoitus
Ylempänä mainitsin sen Peuramaan pimeän pellon ainoana after-ski paikkana. Sama juttu sitten majoituksen kanssa, kannattaa ottaa teltta ja lämmin makuupussi mukaan. Tai no, myös hevostalleja voisi harkita hieman lämpimämpänä vaihtoehtona.
Chamonix puolestaan loistaa tässä. Jopa aivan kylän keskustasta sai tähän aikaan vuodesta majoituksen 60€/yö. Suosittelen Hotel du Clocheria, muutaman huoneen pientä majataloa ja erittäin mukava henkilökuntaa.
Voittaja: Chamonix.
Matkustaminen
Alan jo tottua Geneven lentoihin. Vaikka kautta ei ole kulunut vielä montakaan viikkoa, tämä oli jo toinen kertani "omassa hiihtobussissani" eli Finnairin lennossa AY 2867 Geneveen. Ja kolmaskin reissu on jo tiedossa. Tiedä vaikka noita tulisi vielä lisää talven aikana. Tavaroiden hukkuminen harmitti ensin hieman. Mutta ne tulivat kuitenkin lopuksi perille ekana iltana, ja sain lentoyhtiöltä vieläpä paremman korvauksen kuin olin edes pyytänyt. Mutta ennen kaikkea: Finnair ei ollut koskaan hukannut tavaroitani ennen tätä, ja olen lentänyt heidän koneillaan satoja kertoa. Joten seuraavaan tavaroiden hukkumiseen onkin sitten tilastollisesti taas aikaa :-)
Täytyy kuitenkin tunnustaa, ettei Chamonix ollut alkuperäinen kohteeni. Se on erittäin hauska paikka. Mutta alunperin olisin halunnut johonkin uuteen paikkaan, ehkä maahan jossa en ole vielä käynyt. Valittettavasti Geneven lennot olivat ainoita, joille lippuja oli vielä jäljellä. Kaikki Suomen junat ja lennot olivat täynnä. Ja oli myös hieman aikainen ajankohta. Se tiputti Kartalkayan Turkista listaltani. Sääli, olisi ollut hauska kokeilla halpoja Aeroflotin lentoja Moskovan kautta tuonne. Samoin Tukholma oli poissa laskuista, lunta oli sinnekin jo tullut, mutta paikalliset keskukset eivät vielä olleet ehtineet avata.
Vaihtoehtoiset matkakohteet:
Ja sitten ne viisumit. Olisin halunnut lähteä joko Moskovaan tai Valko-venäjälle, mutta valitettavasti molempiin olisi tarvittu viisumi, eikä sitä olisi ehtinyt saada ennen lähtöä. Itse asiassa en ole ollenkaan varma, että minulla on koskaan aikaa antaa passiani kuudeksi päiväksi viisumin hakuun....
Joten päädyin sitten Chamonixiin.
Matkustin myös ensi kertaa uuden ABS-reppuni kanssa. Turvatarkastuksen läpimeno hieman jännitti, onhan repussa paineistettu säiliö ja pieneen määrään räjähdysainetta perustuva laukaisin. Mutta IATA:n säännöt sallivat reppujen kuljetuksen matkustamossa, kunhan laukaisinta ei voi vahingossa vetää. Tarkastukset menivät matkallani helposti, tosin Helsinki-Vantaalla kaikki turvatarkastajat eivät reppuja tunteneet. Joku ryhmästä kuitenkin.
Mutta oli se matka silti pitkä Chamonixiin. Voittaja: Peuramaa.
Lopullinen vastaus
Vaikka Chamonix ei tarjoakaan Pepsi Maxia, kunnon lihapiirakoita, tai aina edes lämmintä ruokaa, on se kuitenkin kai valittava vertailun voittajaksi. Onhan siellä nyt parempaa hiihtoa, höh! Korkeuseroa 55 tai 3000 metriä, kumman itse valitsisit?
Voittaja: Chamonix. Mutta jos haluat lämmintä lihapiirakkaa, mene Peuramaalle!
Lisää kuvia
Vielä muutama lisäkuva. Ensimmäisessä issuet on remontissa ja hiihtäjää käsketään menee takas ylös.
Sitten se tavallinen omakuva:
Ja vielä hissikuva:
Kuvat ja videot (c) 2012 Jari Arkko, Tero Kivinen, ja Great Circle Mapper. Tästä artikkelista on myös englanninkielinen versio, samoin kuin sitä edeltäneestä hiihtobussiartikkelista. Noissa artikkeleissa on myös hieman isommat kuvat.
