Reppu johtaa KUOLEMAAN

"Kyse ei ole kokemuksestasi reppujen kanssa laskemisesta, kyse on siitä, että IHMISET KUOLEVAT". Rinnevalvojien käsittämätön sääntö estää minua ottamasta reppua mukaani hiihtohissiin New Yorkin osavaltion Thunder Ridge-hiihtokeskuksessa.
 
Tämä on ensimmäinen vierailuni USA:ssa Trumpin presidenttikaudella, ja myös ensimmäinen kerta kun kukaan kieltää minua ottamasta reppua mäkeen. Sattumaa? Ehkä, ehkä ei. Ajattele nyt: matkustuskielto - reppukielto. Ja kun ottaa huomioon sen, mitä tapahtui eilen Ruotsissa, reppukielto on hyvin ymmärrettävä.
 
Mutta oikeasti Thunder Ridgen henkilökunta oli varsin mukavaa. Siis myös ne rinnevalvojat. Erityisesti he. Onnistuin neuvottelemaan poikkeuksen heidän sääntöönsä, kun nyt kerran olin bloggaaja joka tarvitsi kameraansa. Rinnevalvojat uskovat tietenkin lehdistön tärkeään rooliin, ja tuntemattomat nörttihiihtobloggaat ovat luonnollisesti ehkä se keskeisin osa lehdistöä. Meidän tehtävänämme on selvittää tosiasiat.
 
Ainoa ongelma oli se, että jouduin neuvottelemaan poikkeukseni uusiksi joka kerran kun törmäsin uuteen hissipoikaan tai valvojaan. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kamera mukana, reppu mukana. Ja selvisin siis myös hengissä!
 
Mutta takaisin niihin tosiasioihin. Kukaan Amerikkalaisista ystävävistäni ei uskonut tarinaani tunnin päässä New Yorkin kaupungista olevasta hiihtokeskuksesta. "Fake news!" Mutta totta tämä oli, ihan oikeasti olemassa oleva keskus. Ei iso, mutta varmasti tärkeä niille nuorille, jotka mäellä harjoittelivat, tai kaupungin asukkaille. Thunder Ridgen maasto on vaihtelevaa, ja arkipäivän "Mid-Week Special" liputkin maksoivat vain 25 taalaa.
 
Ja paikka on siis tosiaankin vain tunnin päässä Manhattanista. Tosin JFK:n lentokentän pikatieltä poispääsyn ekat viisi mailia kestivät toisen tunnin :-) tämä siis vielä ennen kuin edes pääsin Manhattanille.
 
Valitettavasti ehdin nauttia keskuksesta vain puolisen tuntia! Vaikka koneenvaihtoni olikin kymmenentuntinen, kesti autonvuokraus jonkin aikaa... lentoyhtiöt eivät halunneet toimittaa suksipussiani välipysähdyksellä... suksien vuokraus kesti jonkin aikaa... ja ennen kaikkea, minulla oli tärkeä puhelinkokous juuri kun saavuin hiihtokeskukseen. Mutta ei se mitään, sain puhelun hoidettua, keskuksen avoinna olevat rinteet hiihdettyä, ja ehdinpä vielä takaisin lennollenikin :-)
 
Sivumennen sanoa, vietin aivan liikaa aikaa puhelinkokouksissa. Ja kun matkustan, ei riitä että katson lähtö- ja saapumisajat, joudun myös keskeyttämään matkani oikeissa paikoissa voidakseni osallistua noihin kokouksiin! Tällä kertaa en siis voinut lentää Kaliforniasta suoraan kotiin, vaan jouduin kokouksen vuoksi vaihtamaan konetta New Yorkissa. Vasta jälkikäteen rupesin miettimään mitä muuta voisin pysähdyksen aikana tehdä. Aiemmat hiihtoreissut ovat olleet ainakin neljän tunnin ajomatkan päässä, joten Thunder Ridgen löytyminen oli minullekin mukava yllätys.
 
Pitää toki vielä sanoa, että reput VOIVAT olla vaarallisia hiihtohisseissä. Olkaa varovaisia, ja ottakaan ne reput pois selästä kun menette hisseihin -- repun sotkeutuminen hissiin on aina huono juttu, mutta siinä vaiheessa ei kannata itse olla kiinni siinä repussa. Kuten nyt se jokin aikaa sitten tapahtunut ihmepelastus Arapahoe Basin-keskuksesta osoitti, kun hiihtohissin matkustaja jäi roikkumaan tajuttomana repustaan.
 
 
Päähissi ja -rinteet:
 
 
Jäämuodostelmia:
 
 
Päärakennus:
 
 
Ylähissi:
 
 
Outoa kamaa metsässä:
 
 
WC on rinteessä lähellä:
 
 
Kuvat ja videot (c) 2017 Jari Arkko. This blog is also available in English from Blogspot and TGR.

jariarkko