Tavallinen turisti

Kokousten väliin aukeni puolen päivän tauko, joten halusin ryhtyä hetken turistiksi. Tehdä ne kaikki tavalliset jutut, joita turistit tekevät Pekingissä. Kuten käydä saunassa ja laskettelemassa.

Olin viettänyt viikostani suuren osan auton kyydissä paikasta toiseen, ja niin myös nyt. Pekingin valtaisten ruuhkien ja suurten etäisyyksien vuoksi matka hiihtokeskukseen taksilla kesti kaksi tuntia. Se sopikin oikeastaan hyvin, sillä edellinen yö oli jäänyt lyhyeksi töiden loppuessa vasta aamuyöllä. Aasiassa matkustaminen on rankkaa, jos pitää samalla osallistua puhelinkokouksiin muualla maailmassa. Mutta edestakainen taksimatka tarjosikin lähes neljä tuntia tervetullutta lisäunta.

 

Sauna

Yllättäen hotellissani oli sauna. Ja vielä yllättävämmin se oli viritetty juuri oikein, sopivasti noin 80 astetta ja iso ämpärillinen vettä löylyn heittoon. Ei huono! Tietysti ovella oli kyltti, jossa kiellettiin kaikenlainen vaarallinen toiminta, kuten alle kuusitoistavuotiaiden tuominen saunaan. No, tällä kertaa olin ilman perhettä matkassa, joten se ei ollut ongelma. Hotellini, Doubletree, oli muutenkin yllättävän hyvä vaihtoehto Pekingin matkaajalle. Hilton-ketjun edullisempi vaihtoehto, mutta tällä kertaa aivan Hiltonin päähotellien tasoa.

 

Qiaobon sisähiihtokeskus

Olen aiemminkin käynyt laskettelemassa Pekingissä, ja olin nyt toista kertaa matkalla Qiaobon sisähiihtokeskukseen. (Tarina aiemmasta retkestä löytyy täältä.) Qiaobo on Pekingin lentokentän takana, kaukana keskustasta ja alueella, johon taksikuskit eivät välttämättä osaa. Netistä tulostettu kartta ja ennenkaikkea keskuksen puhelinnumero oli tälläkin kertaa tarpeen. Alueelta ei sitten saa taksia paluuta varten, mutta onneksi taksikuskit ovat melko helposti suostuteltavissa odottamaan asiakasta. Reilun parin tunnin hiihtosession ja edestakaisten matkojen jälkeen tämänkertainen kuskini oli tehnyt päivän työnsä.

Qiaobossa on kaksi rinnettä, aloittelijoiden suora ja helppo rinne sekä hyppyreitä ja muita jekkuja sisältävä päärinne. Valittettavasti päärinteen yläosa ei ollut kunnossa tällä kertaa. Edellisellä käynnillä yläosassa oli ollut hauska kumpareikko. Näin ollen molemmat rinteet olivat melko lyhyitä ja loivia. No, hauskaa oli kuitenkin.

Qiaobossa on myös ravintola, kokoustiloja sekä tietysti kamavuokraamo. Ja se vuokraa myös vaatteet! Paikalla oli myös hyvin varustettuja urheiluliikkeitä. Päivän hissilippu maksoi vajaa 20 euroa.

Lyhyenäkin päärinne oli hauskempi hiihtää, ja tarjosi nopeamman hissin kuin aloittelijoiden liikkuva matto. Päärinteen hyppyrit ja muuta huvitukset olivat hauskoja. Kiipesin myös suljetulle yläosalle niin pitkälle kuin likaista, sulavaa jäätä riitti. Hiihdonvalvojat eivät kuitenkaan katsoneet tätä hyvällä, vaan tulivat sanomaan asiasta. Tai ehkä vain muuten juttelemaan, meillä ei ollut yhteistä kieltä. Kerroin viittomakielellä tulleeni ottamaan kuvia, ja hiihdin alas. Kohteliaat kiinalaiset jättivätkin asian sikseen.

 

After-Ski

Pekingissä kun ollaan, niin illalliseksi täytyi tietysti syödä ankkaa. Ankkaparan sarjanumero tässä ravintolassa oli 168206. Illallisen mukana tuli "muistokortti" ankasta. Illallisen söin Quanjuden ravintolassa, Pekingin tiedepuistossa.

Paras baariskene ja muu illanvietto turisteille taas löytyy Hou Hain alueelta. Itse kävin rennossa The Zone-baarissa sekä katsomassa hieman villimpää Mix-yökerhoa.

Mutta ehkä mielenkiintoisin illan ohjelmanumero oli kuitenkin Hou Hain järvellä kalastavien paikallisten seuraaminen. Yöllinen kalastus taskulampulla ja ongella (tai keihäällä) tuntui olevan suosittu, joskin kielletty harrastus.

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This blog exists also in English.

jariarkko