Uruguay

Hätälumipakkauksen mittari näyttää -66 astetta. GPS näyttää oikeaa sijaintia. Minisukset ovat jalassa. Kaikki on siis valmiina Uruguayn korkeimman vuoren ensilaskuun. Ensin pitää vain luoda väliaikainen talvi.

Uruguayn matkani oli päättymässä, jäljellä oli enää meno lentokentälle. Seuraavat pari yötä tulisivat kulumaan lentokoneissa kohti kotia. Mutta ennen lentokenttää käänsin autoni nokan kohti Cerro Catedralia, Uruguayn korkeinta vuorta. Tämä 513 metrin korkuinen vuori tunnistettiin korkeimmaksi vasta 1973, sillä se sijaitsee useamman melko samankorkuisen huipun lähettyvillä. Tai ehkä pitäisi puhua kukkulasta. Paikka on nimittäin lähinnä lehmien laidunta, ja tieltäkin matkaa huipulle on vain 300 metriä.

Mutta takaisin siihen hiihtoon. Olen siis varustautunut minisuksilla ja juuri hankkimillani Black Diamondin taitettavilla sauvoilla. Nämä mahtuvat hyvin matkalaukkuun, joten tällä reissulla ei tarvinnut kantaa suksipussia. Mutta vuoret ovat siis hyvin matalia eikä Uruguayssa sada lunta kuin ehkä kerran 30 vuodessa. Mahdollisen lumenpuutteen varalta olin valmistanut reppuuni hätälumipakkauksen, kymmenen kiloa kuivajäätä. Blogini lukijat tietävät, että olen aiemminkin kokeillut kuivajäätä. Tällä kertaa käytän sitä tavallisen jään sijasta, koska se säilyy pidempään eikä kastele sulaessaan reppuani. Lisäksi savuava jää näyttää hauskemmalta kuvissa... Jäätä myy Uruguayssä Praxair, tosin levymuodossa tullut jää oli ensin hakattava kivellä palasiksi.

Reppuun sijoitettu GPS:n etäanturi mittaa jään lämpötilaa, ja se pysyi useamman tunnin tuolla vajaan -70 asteen tietämillä. 

Kun pääsin huipulle, levitin kuivajään ja lasken syntyneen, noin puolentoista metrin mittaisen rinteen. Tuoreenliukkaat lehmänlantakakkurat antavat hieman lisäpituutta rinteelle. Rinne on nyt laskettu ja on aika lähteä lentokentälle. Uruguay - been there done that. Maa #40.

Tämä on muuten hyvin todennäköisesti Cerro Catedralin ensilasku, ainakaan Internet-haku ei löydä asiasta mitään aiempaa historiikkia. Cerro Catedral on tosin suosittu nimi, yksi Argentiinan suurimmista laskettelukeskuksista on samanniminen.

 

GPS:n lämpömittari:

Vuoren valloituksen vaikein osa oli laitumen aidan ylittäminen. Tai läpimeno, kuten tässä:

 

Afterski

Vuoren kautta koukkaaminen kulutti sen verran aikaa, ettei afterskihin jäänyt aikaa. Tai edes syömiseen. No, lentokoneessa varmasti tarjottaisiin herkkuruokaa :-) 

 

Muuta kivaa Uruguayssa

Pääkaupunki, Montevideo sijaitsee meren rannalla. Lähes koko rantaviiva on hiekkaista uimarantaa, ja kesällä erittäin suosittu. Näin kylmänä keväänä uiminen ei houkuttanut, mutta tein pienen pyöräretken hiekkarannalla iltavapaalla. Rannalla kulkee myös suosittu lenkkipolku/pyörätie. Suosittelen! Ja jälleen kerran: hotelleista saa usein vuokrattua pyöriä. Omasta hotellistani sain pyörän ja kypärän tällä kertaa jopa ilmaiseksi. Hienoa!

 

Lisää kuvia

Pettymys, kun lunta ei huipulta löytynytkään:

Kuivajään murskaus "lumeksi":

Kylttejä:

Kyltti läpiammuttuna:

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko. This blog is also available in English och på svenska.

 

Laji:

hih!

Nää Planetskier jutut on yhtä oivaltavia kuin speden kainalopierut aikanaan...

Kainalopieru ei ole sattumalta klassikko, toimii aina.

Tai ehkä sulla on wone heittää jotain vielä oivaltavampaa, itetehtyä, kehiin?

Täytyy kyllä kadehtia Jarin touhuja :)

Kieli poskella mennään ympäri maapalloa, aivan loistava meno. Lisää tällaista.

Kerran luulin olevani väärässä - Erehdyin

Partioaitta