Yokohama

 

Jim sattui mainitsemaan Japanin sisähiihtokeskukset. Olin ollut niin upoksissa työasioihin, etten ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa. Minähän olin täällä!

Enkä ollut edes miettinyt, mitä tekisin viimeisenä iltana, kun kokouksen hälinä laantuisi, mutta kone seuraavalle mantereelle ja seuraavaan kokoukseen ei vielä ollut lähtemässä. Miten nämä asiat olivat muka unohtuneet??? Olinko muuttunut joksikin muuksi, kun en edes ajatellut laskemista? Tai sitä, mitä tekisin vapaa-ajallani? Aivoni olivat varmaan ylikuormittuneet ja kärventyneet...

Kävi ilmi, että laskeminen olisi lähempänä kuin luulinkaan. Kahdenkymmenen minuutin taksimatka vei minut paikkaan nimeltä SNOVA新横浜 (Snova Shin-Yokohama), eli Yokohaman pikkuruiseen sisälasketteluhalliin. Paikallinen halli, jossa todennäköisesti ei ollut aiemmin vieraillut ulkomaalaisia turisteja. Tai ainakin henkilökunta oli hämmästynyt nähdessään minut. Enkä puhu sanaakaan japania, eivätkä he puhuneet sanakaan englantia. Onneksi lautailijatyttö tuli auttamaan tulkkauksessa, ja sain lopulta selvitettyä, että halusin hiihtämään. Mitä muuta olisin tullut tänne tekemään? Mutta he myös selittivät jotain huollosta, jota en ymmärtänyt. Ei se mitään, sukset vuokraukseen ja mäkeen!

Snova Shin Yokohama on varmaan pienin sisähihtomäki, jonka olen nähnyt. Mutta siinä oli silti lunta! Ja jäätä. Itse asiassa en ollut varma, olinko menettänyt hiihtokykyni, niin vaikeaa hiihtäminen oli tuolla jäisellä rinteellä. Kuin minulla ei olisi ollut mitään keinoa muuttaa suuntaani mäessä. Mutta mäki oli todella jäinen, liukas, ja sukseni eivät tuntuneet kovin jäykiltä tai teräviltä. Parin tunnin laskemisen jälkeen tilanne alkoi hieman parantua, varsinkin kun se puhuttu huolto ilmeisesti alkoi ja päärinnettä kunnostettiin kissalla. Laskin sen aikaa paippia, mikä oli hauskaa senkin jäisyydestä huolimatta. Ainoa asia, jota pelkäsin, oli etten pystyisi pysähtymään rinteen alla lyhyellä jarrutusmatkalla. Sekin oli melko jäinen, ja vain muutaman metrin mittainen.

Hassua, että minulla oli vaikeuksia hiihtää mäessä, jossa on kymmenen metrin korkeusero ja taikamatto hissinä!

Snova Shin Yokohamassa on yksi rinne jossa on myös iso hyppyri, sekä se halfpaippi. 

Hauskaa, ja ehkä Japanilaiseen kulttuuriin liittyvää oli yksityiskohtien ja siisteyden tärkeys. Poistuttaessa hiihtoalueelta sinua pyydetään pesemään sukset ja laudat ensin vedellä, ja sitten kuivaamaan ne ja hansikkaasi ja kenkäsi kuumalla ilmalla.

Loppujen lopuksi minulla oli mukava ilta paikallisessa hiihtokeskuksessa. Ja hieman kuntoilua, riittävästi jotta aloin hikoilla kylmässä sisäilmassa. Vai oliko se kylmää hikeä jäisellä rinteellä?

Japanissa on monta muutakin sisähiihtokeskusta, mutta tämä oli lähimpänä työjuttujani Yokohamassa. Maailman suuri sisähiihtokeskus, SSAWS, oli muuten myös Japanissa, mutta valitettavasti se on purettu ja sen tilalle on rakennettu IKEA-myymälä. Mikä kohtalo!

Kuvat ja video (c) 2015 Jari Arkko. This blog is also available in English from Blogspot and TGR.

jariarkko