Lumille Suomessa heinäkuussa – bike&ski Pallas

Teksti Joel Kauppinen, kuvat Piia Simi

IDEA

Helatorstaina hiihtelin Pyhäkeron sivua pitkin kohti Pyhäkurua. Siellä täällä oli jo pälvipaikkoja ja nätti polku pilkisteli lumen seasta. Se näytti ajettavalta – siis pyöräiltävältä, ja tiedossa oli, että pyöräilyä ollaan vapauttamassa kansallispuistossa tänä kesänä. Ajatuksiin jäi bike&ski-retken toteuttaminen kesämmällä.

Kevät venyi pitkälle kesään ja lumista ei meinattu päästä millään eroon, mutta niin venyi maastopyöräilyn vapauttaminenkin. Huhuja kuului milloin mistäkin, että päätökset venyvät valitusten takia. Yllätyksekseni juuri ennen juhannusta pyöräilykansan saavutti tieto Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pyöräilyn vapautumisesta. Tiedossa oli myös, että juhannuksena kurussa oli laskettu mäkeä eli lunta oli ainakin silloin. Pitkin viikkoa Tunturi-Lappi kylpi helteessä ja lumen määrästä ei ollut tarkkaa tietoa. Ehkä sitä kuitenkin olisi laskettavaksi asti vaikka oli jo heinäkuu.

Lähtöpaikalla oli muitakin.

 

VALMISTELUT

Pieni iltaretki ei sinänsä vaadi suurempia valmisteluja. Eväinä riitti hyvin banaani ja vesipullo. Iskariin lisää ilmaa, kun on parikymppinen reppu selässä, ja lukkopolkimet fläteiksi, niin ei tarvi pyöräilykengissä tepastella rakkakivikoissa, kun varmuutta polun ajettavuudesta ei ollut. Normaali laskukamoista jätin vyörykamat pois eikä näillä lämpötiloilla juuri muuta tarvitse kantaa mukana kuin varapaitaa ja jotain tuulenpitävää sekä tietty miniensiapupakkaus. 

Kärjet kiinni, niin saa kannoille enemmän tilaa.

 

LÄHESTYMINEN

Reitti alkaa superleveillä pitkoksilla ja muuttuu pian leveäksi sorastetuksi poluksi, joka vie tuntureita kohti. Pyhäkeron reunaa noustessa jossain 620 metrin korkeudella sorastettu polku muuttuu kuluneeksi luomupoluksi. Reitti on paikkapaikoin kivikkoinen. Lähestymisreitti olisi ilman suksia kokonaisuudessaan ajettava, mutta sukset selässä hyppäsin suosiolla pari kertaa satulasta pois ja työntelin pyörää jyrkimmät kivikkopaikat. Pyörällä nousua tulee noin 260 metriä. Lähestymisen tekee helposti tuplavauhtia pyörällä kävelyyn verrattuna ja on se tietysti hauskempaakin. Suksirepun kanssa ajamisessa liikettä rajoitti suksien kannat. Piti olla tarkkana etenkin teknisemmissä paikoissa, ettei työnnä suksien periä pinnoihin. Loppupeleistä reitti Taivaskeronsatulaan meni helpommin, mitä olin ajatellut. Jo mennessä selvisi, että paluu tulee olemaan saletisti ajettava ja vauhdikas.

Alku on nopeaa pitkosbaanaa.

 

Pyhäkeron sivu on paikoin kivikkoinen.

 

Selkä pitää pitää linjassa pyörän kanssa, ettei sukset kolise pinnoihin.

 

Taivaskeronsatulaa kohti.

 

LASKUUN

Fillari piti jättää merkityn polun varteen Taivaskeronsatulaan reiluun 740 metriin, koska puistossa ei saa poiketa pyöräillen merkityiltä reiteiltä. Eipä silti reitti alas lumirajalle olisi oikein ajettava ollutkaan. Päältä ei näkynyt lunta ja pieni epäily laskettavan lumen löytämisestä hiipi mieleen kurua kohti kävellessä. Alas päin piti mennä ainakin sata metriä ennen kuin laskettava luminoro löytyi. Paikalla saatoin ilokseni todeta lunta todellakin olevan riittävästi laskupuuhiin. Lumipakka oli tiivis, ei vyöryvaaraa ja rasvaamatta jääneet sukset luistivat yllättävän hyvin. Laskettavaa oli kurun pohjalle asti lähes parisataa metriä. Jiihaa-huutoja kuului parin mäen verran.  

Pyörällä ei saa poiketa merkityiltä reiteiltä.

 

Alas piti kävellä satakunta metriä.

 

Harvinaista herkkua, että pysyy takapuoli kuivana kenkiä vaihtaessa.

 

Harppuunametsästystä.

 

Hangen pinnalla oli talvea enemmän elämää.

 

Vielä kerran.

 

Yön aurinko ei paista kuruun.

 

PALUU

Kesän lämpö ja sateet ovat saaneet mäkärät hereille. Toisen laskun jälkeen piti tehdä nopea vaihto kenkiin ja pakata laskukamat reppuun. Liikkeessä ötököistä ei juuri ole harmia. Pyörälle kävellessä mietin, kumpi on siistimpää, laskeminen pyörällä vai suksilla. 

Fillarin luona piti vähän vetää henkeä ja keskittyä ajamiseen. Se ainakin on pomminvarmaa, että rakkaan kaatuminen käy kipeämpää kuin hankeen tupsahtaminen. Penkki alas ja selkä kumaraan. Ihan huippukivaa pyöräilyä ja ylimääräistä mielihyvää aiheuttaa tieto siitä, että normaalisti hiihtoretkeltä kävellään takaisin, jos ei ole lunta! 

Myrsky on repinyt viitan alas (kuva: Joel).

 

Polku alas on ajettava koko matkan.

 

Nätisti pyörä ottaa rakan vaikka on massaa mukana.

 

Kyllä tämä aina kävelyn voittaa.

 

Alhaalla pohdin vielä, kumpi on parempaa. En osaa päättää, mutta päätin, että pitää päästä pyöräilemään enemmän samoihin maisemiin ja ilman suksia. 

Erityiskiitokset Piialle, jonka sain huijattua vartin varotusajalla kameranaiseksi mukaan tälle iltareippailulle. 

Joel Kauppinen