Käveleminen on vapautta

Olin tänään opastetulla maaseutukävelyllä Firenzen ulkopuolella. Palkkasin itseni espresso- ja suklaapalkalla oppaakseni, pakkasin eväät reppuun ja laitoin vaelluskengät jalkaan. Google maps kertoi minulle, että Bagno a Ripoliin pääsee bussilla aamusella ja Firenzen alueen kartasta valikoin sopivan lenkin. Firenze on ihana taidekaupunki, mutta pää täällä sekoaa ellei välillä pääse tauolle. 

 

   

 

Käveleminen on vapautta. Se pitää sisällään vapauden valita oman tiensä ja tavan kulkea sitä. Voi valita bussikyydin tai tien pientareen. Voi matkata muiden mukana tai kääntää ryhmille selkänsä ja lähteä katsomaan minne muualle sitä voisi päästä. Elämä muuttuu kovin erilaiseksi, jos niin arkinen asia kuin kävely ei syystä tai toisesta onnistukaan ja jokaista askelta on varottava. Maisemat eivät ole kovin kummoisia, jos katse on aina pidettävä maahan luotuna.  

 

Toukokuun lopulla polvileikkauksestani oli kulunut parisen viikkoa. Leikkaus meni hyvin, mutta sen yhteydessä valui paljon verta kudoksiin. Pohkeeni oli ensimmäiset pari viikkoa tuskallisesti krampissa enkä pystynyt luopumaan kyynärsauvoista kovin nopeasti. Oli vaikeaa yrittää opetella uudelleen kävelemään, kun pohje ei joustanut yhtään. Olin kuin vankilassa. Kävin ulkoilemassa sisäpihalla pari kertaa päivässä ja kiersin siellä rinkiä, kuten vankilassa tavataan tehdä. Ystävät ja perheenjäsenet kävivät puolestani kaupassa, en halunnut kadulle muiden tönittäväksi. Jokainen askel minkä voin ottaa tuntui kuitenkin upealta, en vain pystynyt ottamaan niitä kovin montaa. 

 

Pääsin syyskuun alussa ensimmäistä kertaa Nuuksioon pitkästä aikaa. Kävelimme kaverini kanssa bussilta Haukkalammen tuvalle ja kiersimme sen kaikkein lyhimmän kierroksen. Keitimme ensin kodalla kahvit ja söimme eväitä. Juttelimme metsänvartijan kanssa kansallispuiston metsänhoidosta ja päivä oli mitä upein. Käveleminen sujui polulla hitaasti, kun jalan asentotunto ei vielä toiminut kunnolla ja jouduin tukeutumaan alamäkien jyrkemmissä kohdissa kaverin olkapäähän. Ei haitannut yhtään, olin silti päässyt metsään. Juuri metsässä kävelemistä kaipasin eniten koko kesän. 

 

Olen huomannut viimeisten parin viikon aikana ilokseni, että jalkani lihasvoimat ja asentotunto ovat vahvasti elpymään päin. Jaksan jo kävellä muutaman tunnin lenkkejä mäkisessä maastossa, kunhan vielä pysytään polulla. Monte Pisanossa harjoittelin hieman haasteellisemmalla polulla kävelyä, kun kuljin pari vuotta sitten palaneessa metsässä. Polkua Capronasta Calciin ei ollut raivattu palon jälkeen ja päivän suurimmaksi haasteeksi koitui kaatuneiden puunrunkojen ylittäminen ja alittaminen. Osa polusta oli myös huuhtoutunut pois, joko sateiden tai metsäpalon sammutuksen vuoksi. Olin yksin liikkeellä, joten hieman minua jännitti.

 

   

 

Tunnen puhdasta riemua, kun saan taas aamulla lähteä uudelle kävelylenkille. Tänäänkin lauleskelin kulkiessani. Siihen toisaalta kannusti myös se, että ajattelin ilmoittaa villisioille liikkumisistani. Tapasin polulla metsästäjän, joka kertoi huomenna alueen olevan suljettu metsästyksen vuoksi.  Hänen mukaansa tänään ei tarvinnut pelätä tulevansa ammutuksi, mutta hänet tavattuani aloin miettiä sitä, kuinka isoja ne siat taas olivatkaan. En yllättynyt metsästyksestä, sillä Monte Pisanossa kulkiessani iso alue oli suljettuna käynnissä olevan jahdin vuoksi. Sinä päivänä laitoin kyllä varmuuden vuoksi punaisen pipon päähäni, vaikka lähdinkin vastakkaiseen suuntaan kuin metsästäjät.  

 

Monet elämän tärkeät asiat muuttuvat huomaamatta itsestäänselvyyksiksi, eikä niitä muista arvostaa riittävästi. Voi olla, että vuoden päästä olen jo unohtanut nämä ajatukset, enkä edes huomaa käveleväni. Mutta nyt, tänään illalla, kun olen saanut kävellä taas yhden päivän, tunnen puhdasta iloa väsyneistä lihaksistani ja siitä, että tiedän levon jälkeen olevani taas piirun verran vahvempi. Se tietää hyvää ajatellen seuraavia seikkailuja.


  


Yksityiskohtia:

- Firenze e dintorni, Florence and surroundings - Carta turistica e dei sentieri, Tourist and foothpath map, 1:25 000, 7e, löysin kirjakaupasta Via Guicciardinilta, matkalla Ponte Vecchiolta Palazzo Pittille 

- Reitti numero 4/4a Bagno a Ripolista, valitsin kylän läpi pienemmän tien, joka kulkee Santa Marian kirkon kautta

 


http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38308.0

Suski Kaisla