Patikointia Itävallan ja Sveitsin Alpeilla

Olin vaimoni kanssa viime heinäkuussa Alpeilla vaeltelemassa kolmatta kesää peräikkäin. Aikaisemmin reissumme ovat sijoittuneet pääasiassa Itävaltaan (mm. Zell am See, Kaprun, Bad Gastain, Obertraun..), mutta nyt päätimme käväistä Itävallan lisäksi myös Sveitsin puolella. Matkamme tarkoituksena oli patikoida päivisin vuorilla ja tulla aina iltaisin takaisin laksoon lämpimään suihkuun. Koska kummallakaan meillä ei ole suuremmin (vuori)kiipeily taitoja, niin reittimme sijoittuivat aina merkityille reitelle ja jätimme luonnollisesti jäätiköt ja muut haastavammat reitit “ammattilaisille”.

Meillä on tapana valita etukäteen kohteet ja sieltä majoitus, joka yleensä on jokin paikallinen Gasthaus. Järkevää olisi varmaan myös suunnitella etukäteen vaellusreitit, kun kerran hyviä opaskirjoja on saatavilla ja monista paikoista on saatavilla myös sähköiset topo-kartat. Koska meillä ei ole tarkkoja suunnitelmia vaellusreiteistä, suuntaamme aina ensimmäiseksi uuteen kylään tullessamme turisti-infoon, josta käymme hakemassa (vaellus)kartat ja kyselemässä vinkkejä. Valitettavan usein kuitenkin turisti-infot suosittelevat tepastelemistä lähinnä hissin yläaseman vieressä olevalle näköalatasanteelle, josta saa ostettua jäätelöä... Onneksi kuitenkin vaelluskartoista on helppo valita omalle kunnolle ja taitotasolle sopivat vaativammat reitit.

 

Mayerhofe, Itävalta

Aloitimme matkamme lentämällä Helsingistä Müncheniin, josta vuokrasimme auton ja suuntasimme ensimmäiseen kohteeesemme, Mayrhofeniin. Mayerhofen oli kaunis pieni kylä Zillertalissa. Muista kaupungin turisteista päätellen kylä on erityisesti iäkkäämpien matkaajien sekä lapsiperheiden suosiossa. Ensimmäisen vaelluspäivän aamu avautui harmiksemme pilvisenä. Koska sää ei aluksi vaikuttanut kovin hyvältä, päätimme ottaa ensimmäisen “vaelluksen” kevyesti ja käydä yhdellä lähimmistä vuoristomajoista (Edelhütte 2238 m).

Ruuhkaa sumussa
Bongaa vuoristomaja

(Kuvat aukeavat isompana klikkaamalla!)

Ahornbahnin hissiasemalta nousimme kabiiniilla ylös vuorelle. Sää oli ylhäällä kostean kylmä ja sumuinen. Kolean sään siivittämänä kiipesimme nopeasti evästauolle ja oluelle vajaa 300 metriä ylempänä olevalle Edelhütelle (2238m). Noustessa meitä kyllä vähän nauratti se, mitä järkeä on tulla Euroopan toiselle puolelle katsomaan pelkkää harmaata maisemaa (näkyvyys oli noin 50 metrin luokkaa). Sää onneksi kirkastui iltapäivästä, ja teimme vielä muutama tunnin lisälenkin auringon paisteessa. Kaiken kaikkiaan reitti oli oikein mukava, vaikkakin reitillä oli kohtalaisen paljon muita retkeilijöitä.

Poseerausta auringon paisteessa

 

Toisena vaelluspäivänä suuntasimme yhteistaksilla reilun 15 kilometrin päähän Mayrhofenista Grüne-Wand Hüttelle (1436m). Taksilla siksi, että olisimme juotuneet jättämään oman auton noin 10 kilometriä kauemmaksi ja kyseisellä tiellä oli myös melko iso tullimaksu. Grüne-Wand Hütteltä avautui upeat näkymät upeille jäätiköille. Reitti oli meille oikein mukava, koska kohteessa ei ollut juuri muita turisteja. Aloitimme kipuamisen Kassler Hüttelle (2178m) ihanassa auringon paisteessa. Reitti oli todella hieno ja melko helppokulkuinen. Meiltä meni melkoisesti aikaa kiipeämiseen, koska meidän piti koko ajan kaivaa kamera esille ja ottaa kuvia upeista maisemista. Jos joskus eksyt Mayrhofeniin, niin kannattaa ehdottomasti käydä Kassler Hüttellä.

Serpenttiini polku

 

Kolmantena vaelluspäivänä suuntasimme Hintertuxiin (1499m), joka sijaitsee 20 kilometriä Mayrhofenista luoteeseen. Nousimme ensin hissillä Sommerbergalmiin (2100m), josta nousimme Frauenwaodille (2541m). Jatkoimme sieltä matkaa Tuxer-Joch-Hausille. Joko reitti oli todella suuri turistirysä tai sitten meidän ajoitus meni pahasti pieleen, sillä reitillä riitti muita ihmisiä aivan riesaksi asti. Erityisesti alkumatka meni melkein jonossa kävelessä... :( Maisemissa ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta kyllä ne kalpenivat edellisen päivän uskomattomille näkymille.

Maisemaa Frauenwaodilta

 

 

Sölden, Itävalta

Seuraavana päivänä siirryimme Söldeniin, josta vuokrasimme maastopyörät iltapäiväksi. Yhden asian opimme iltapäivän aikana: mäkeä alaspäin pyöräily on paljon hauskempaa kuin ylöspäin kiipeäminen - nimimerkillä 3 tuntia mäkeä ylöspäin madellut ja vartissa alas laskenut alppipyöräilyn noviisi.

Toisena päivänä Söldenissä ajoimme autolla Ventin kylään (1895m), joka sijaitsee noin 15 kilomeriä Söldenistä etelään. Nousimme aluksi hissillä Stableiniin (2356m), josta kävelimme reilussa tunnissa Breslauer Hüttelle (2844m). Breslauer Hütte oli oikein viihtyisä paikka. Siellä oli aurinkoinen ja suojaisa terassi, josta oli upeat maisemat koko alueelle. Breslauer Hütteltä suuntasimme parin tunnin päässä olevalle Vernagthüttelle (2755m). Maisema oli aluksi melko karua kivikkoa ja kasvillisuus oli todella vähäistä. Polku oli kuitenkin helppokulkuista (kuten lähes kaikki Itävallan merkityt reitit). Reitillä oli todella upeita maisemia ja mukavan vähän muita retkeilijöitä. Hütteltä reittimme kulki takaisin Ventin kylään. Päivä oli yksi reissun parhaita päiviä ja tämäkin reitti on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Bongaa Breslauer Hütte

 

 

Kolmas päivä Söldenissä aukeni sumuisena ja sataisena. Jätimme vuoret väliin ja lähdimme tutustumaan Ötztalin kylpylään. Matkalla kylpylään poikkesimme Ötztalin putouksilla. Ennakkoluuloistamme huolimatta putoukset olivat komeat. Erityisesti innostuimme putouksilla olevasta kiipeilyreitistä, joka olisi sopinut myös ensikertalaisille. Kiipeilyreitti (tai ehkä oikeammin via ferrata reitti) alkoi putousten alaosasta ja nousi putousten päälle. Valitettavasti meillä ei ollut tarvittavia varusteita mukana eli kypärää, valjaita ja via ferrata varmistuslaitatta. Seuraavaa kertaa varten pitää kyllä hankkia tarvittavat varusteet (tai etsiä vuokraamo) ja haastaa oma korkeanpaikan kammo...

Kiipeilyä putouksen varjossa

 

Interlaken, Sveitsi

Viikon jälkeen jätimme Itävallan taaksemme ja suuntasimme kohti Sveitsiä. Ensimmäinen kohteemme Sveitsissä oli Interlaken. Sveitsissä hintataso kaksinkertaistui (siis oikeasti kaksinkertaistui!) ja saksalaiset turistit vaihtuivat amerikkalaisiin, japanilaisiin ja saudiarabialaisiin.

Interlaken

Sveitsissä ensimmäisen vaelluspäivän aloitimme ottamalla vanhan junan Wilderswilin kylästä Schynice Plattelle. Kyseessä oli historiallinen junarata, kyseinen junarata oli rakennettu jo 1800-luvun lopussa. Junan vaunut olivat puisia ja junan huippunopeus oli noin 14 km/h, joten mistään pikajunasta ei ollut kyse. Schynige Plattelta lähdimme kohti Firstin hissiasemaa. Maasto oli vaihtelevaa ja monipuolista, maisemat olivat hienoja ja eikä reitillä ollut juurikaan muita vaeltajia. Valitettavati sää oli ylhäällä paikoin hyvin pilvistä, joten osa maisemista piti kuvitella itse. Pilvettömänä päivänä reitin maisemia hallitsevat upeat jäätiköt ja korkeat vuoret. Reittimme päättyi Firstille, josta pääsee hissillä alas sympaattiseen Grindelwaldiin. Grindelwald on ehdottomasti käymisen arvoinen, joskin melko kallis paikka. Grindelwaldista pääsee kätevästi junalla takaisin Wilderswiliin / Interlakeniin.

 

Seuraavana päivänä suuntasimme Eiger-vuoren pohjoispuolelle. Reitti oli leppoisa, aurinko paistoi ja jälleen kerran maisemista ei voinut valittaa. Reissullemme sattui hauska ja ainutlaatuinen yllätys: Kävellessämme pienellä polulla, joka meni louhikossa, kuulimme yhtäkkiä epämääräisiä ääniä. Äänten aiheuttajaksi paljastui kolme basehyppääjä, jotka avasivat varjonsa suoraan meidän yläpuolellamme ja laskeutuivat vain muutaman metrin päähän meistä kapealle polulle. Ei sitä ihan joka päivä meinaa jäädä basehyppääjän alle... Sinä päivänä reitillä tuntui olevan jonkin verran muutakin väkeä, mutta se nyt ei varsinaisesti yllättänyt meitä, kun kerran kyseessä on helpohko ja upeita maisemia tarjoava reitti.

Eiger

 

Zermatt, Sveitsi

Viimeisenä matkakohteena meillä oli Zermatt, joka on todella sympaattinen kylä, jossa ainoat sallitut autot ovat pieniä sähköautoja. Zermattin maisemaa hallitsee vieressä oleva Matterhorn-vuori, joka on yksi Alppien tunnetuimmista vuorista. Itse kylästä löytyy kymmenkunta laadukasta retkeilykauppaa, joissa kiertelimme ihastelemassa monenlaisia retkeily- ja vaellustavaroita. Vain Sveitsin kallis hintataso sai pidettyä meidän ostoshalut kurissa.

Matterhorn

Zermattissa suuntasimme luonnollisesti kohti Matterhornia. Kylästä otimme hissin Schwarzeen hissiasemalle (2583m), josta jatkoimme jalan kohti Hörnlihütteä (3260m), josta useat Matterhornin huiputtajat lähtevät liikkeelle. Reitti majalle on karua ja jyrkkää kivikkoa ja maisemat ovat todella upeat. Edellisenä yönä lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle, joten myös fleecille tuli käyttöä. Hörnlihüttellä muutama keski-ikäinen japanilaisrouva kyseli todella huonolla englannilla, mihin suuntaan reitti jatkuu ja osoittelivat huipulle. Yritin kohteliaasti selittää, että saattaisi olla parempi kääntyä majalta takaisin alas päin, koska ilman kiipeilyvarusteita ei huipulle ole asiaa. Itse söimme majalla luonaan ja suuntasimme sen jälkeen takaisin alaspäin samaa reittiä pitkin. Kävelimme koko matkan alas Zermattiin asti. Oli todella hauska huomata, miten kasvisto muuttuu kun kävelee reilusta 3200 metristä 1600 metriin.

Matterhornin juurella

 

Seuraavana vuonna Alpeille?

Sen verran kivaa oli taas tälläkin reissulla, että ensi kesänä taidamme suunnata takaisin Alpeille patikoimaan. Tämän vuoden reissulla etäisyydet valitsemiemme kaupunkien/ kylien välillä olivat vähän turhan pitkät, joten seuraavalla kerralla kaikki kohteet tulevat olemaan saman maan sisällä. Tämän reissun perusteella suosittelen junaa, jos aikoo matkailla Svetisissä. Se on siellä paljon kätevämpi ja halvempi kuin oma auto. Monessa kohteessa olisi saanut alennusta eism. hissilipuista, jos omisti paikallisen VR:n junaliput.

Tämän kesän kokemusten perusteella tuntuu siltä, että Itävallassa kohteet ovat usein pienempiä ja intiimimpiä, kun taas Sveitsissä ainakin nuo meidän käymämme paikat olivat todella upeita mutta turistien kansoittamia. Ensi vuoden matkakohde on vielä auki. Olisikohan seuraavana vuonna kohteena Ranskan Charmonix tai kenties joku Pohjois-Italian kohde vai sittenkin tuttu (ja tykätty) Itävalta? Ehdotuksia hyvistä vaellus- matkakohteista otetaan vastaan.

 

Päivämäärä: 
Torstai, 7. heinäkuu 2011 - Keskiviikko, 20. heinäkuu 2011
Paikka: