Aallot ja addiktio

Suomi ei varsinaisesti ole maailman surffikeskipiste, mutta aktiivisia harrastajia löytyy meiltä pohjolastakin jo merkittävästi. Lainelautailun suosio on noussut Suomessa viimevuosina nopeasti ja kasvava harrastajamäärä heijastuu myös lajin näkyvyyteen. 

Maastamme ponnistaneet surf-brändit Asenne ja Pinguino ovat omalta osaltaan tehneet uraa uurtavaa työtä suomalaisen lainelautailun tunnettuuden eteen, ja vuosittaiset SM-kilpailut ovat jo uutiskynnyksen ylittävä tapahtuma. Aaltoihin koukuttunut harrastaja voi tänäpäivänä löytää lähimmän R-Kioskinsa hyllystä useammankin surf-aiheisen julkaisun täynnä kuvia karkinvärisistä, täydellisistä kristalliaalloista – jostain pallon toisella puolelta. 

Surf-valokuvaus on iso osa lainelautailumediaa, ja Ranskassa asuva Timo Järvinen on tällä alalla ylivoimaisesti menestynein ja tunnetuin suomalainen taitaja. Suomessa syntyneitä, aaltoja harrastuksenaan valokuvaavia yrittäjiä sen sijaan on useampia. Omien surf-kuvien printtiin saaminen on haastavaa, ja jopa vuosien aktiivisen yrittämisen jälkeen on valokuvia erityisesti tyhjistä aalloista verrattaen vaikeaa saada kansainvälisten surf-julkaisujen sivuille. Yksi genren kotimaisista toivoista, Niko Soikkeli, tavoittelee kuitenkin nyt omakustanteisen valokuvakirjan julkaisua. 

 

Taidekuvakirja aalloista ja meren kauneudesta

Vuonna 2016 perheet istuvat yhä harvemmin, jos koskaan, sohvalla selaillen yhdessä kuva-albumia – Instagram ja Facebook puhelimien pikkuruudulla sen sijaan ovat jatkuvasti jokaisen näppien ulottuvilla.

"Yksi nykyviestinnän valokuvaajille luomista ongelmista on ehdottomasti ihmisten tottumus ilmaisiksi saatavilla olevaan loputtomaan valokuvien virtaan. Moni unohtaa printatun kuvan arvon, ja kuinka paljon paremmalta hieno valokuva näyttää isompikokoisena, laadukkaalle materiaalille tulostettuna. Digitaalista kuvaa ei myöskään usein laiteta seinälle kehyksiin, eikä sitä yleisesti ottaen säilytetä muuten kuin kadonneessa kansiossa jossain tietokoneen kovalevyn uumenissa”, taustoittaa Soikkeli.

Aallot ja addiktio -kirjaprojektinsa avulla Soikkeli haluaa saada valokuviaan ja suomisurffia ihmisten verkkokalvoille – muutenkin kuin näyttöpäätteiden välityksellä.

”Aallot ja addiktio -kirjan julkaisun myötä toivoisin sen lukijoiden oikeasti  pääsevän pysähtymään ja katsomaan valokuvaa aallosta, kuvittelemaan itsensä rannalle tai veteen, ja tajuamaan meren äärettömän voiman ja kauneuden. Meren pauheen, tuoksun ja aaltojen aiheuttaman maantärinän välitys valokuvan kautta tulee olemaan haasteellista, mutta tavoitteenani on ehdottomasti pyrkiä kuvien ja niitä tukevan tekstin kautta raottamaan lukijoille syitä, miksi meri vetää aalloista riippuvaista lainelautailijaa puoleensa niin valtavalla intensiivisyydellä, päivä toisensa jälkeen”, lahjakas kuvaaja avaa motivaattoreita projektinsa taustalta.

 

Lajin ilosanomaa levittämässä

Osana projektiansa 28-vuotias Soikkeli pyrkii lyhyesti profiloimaan paria valittua suomalaista surffaria, jotka voidaan lukea lainelautailuriippuvaisiksi. Haluan myös kirjan julkaisun kautta tavoittaa suomalaisia, jotka eivät välttämättä tajua vielä sitä kuinka hieno laji lainelautailu on. 

"Suomi ei ensinnäkään ole suuren meren rannalla, joten isoja, kauniita aaltoja on tarjolla valitettavan harvoin. Monet Suomessa asuvat eivät siis varsinaisia aaltoja, mistä surffarit unelmoivat, ole elämänsä aikana muuta kuin satunnaisesti televisiossa nähneet”, hän kertoo ja jatkaa.

"Usein tuntuu myös siltä, että erityisesti iäkkäämmällä väestöllä Suomessa on kaikkia lautailulajeja kohtaan jopa halveksuva suhtautuminen. Tästä voisi mainita tuoreena esimerkkinä keihäänheittäjien toistuvasti päihittävän huippulumilautailijamme Vuoden Urheilija -äänestyksessä.”

 

Lainelautailu on elämäntapa

Surffaus sekä siitä kehittyneet lajit, rullalautailu ja lumilautailu, ovat elämäntapalajeja, joihin vihkiytyneet harrastajat  saavat niihin sijoitetun ajan ja rahan vastineeksi käsittämättömän hienoja kokemuksia ja luovat eliniän kestäviä ihmissuhteita. Näissä lajeissa, erityisesti lainelautailussa, harrastajien omistautuneisuus on erittäin korkealla tasolla. Siinä missä murtomaahiihtäjät saattavat jatkaa harrastustaan läpi elämän ja kurvata vielä seitsemänkymppisenäkin oman suosikkiladun parkkipaikalle, myös lainelautailijat jatkavat addiktionsa ruokintaa useimmiten niin pitkään kuin keho vain sallii. Soikkeli kertoo saaneensa maailmalla aaltoja odotellessa kuulla inspiroivia tarinoita kiinnostavilta ihmisiltä, jotka ovat käytännössä omistaneet koko elämänsä rakastamalleen lajille ja merelle.

"Itse voin sanoa, että lainelautailuharrastuksen, ja sen kylkiäisenä seuranneen maailmanmatkailun ansiosta olen ihmisenä kehittynyt enemmän kuin uskoisin minkään koulun tai työuran, joihin olisin voinut vaihtoehtoisesti kiinnittyä minua koulineen. Lisäksi harrastus pitää mielen virkeänä ja koko kehon hyväkuntoisena.

Valokuvauksen yhdistäminen lainelautailuharrastukseen on avannut Soikkelille kanavan itseilmaisuun taiteen kautta, ja toisaalta mahdollisuuden toteuttaa unelmia. Tähtäimessä miehellä on jonain päivänä elättää itsensä valokuvauksella.

”Kaikista palkitsevinta valokuvauksessa on ihaileva palaute kuviani arvostavilta. Olen hyvin itsekriittinen valokuvieni suhteen, mutta jos saan lopullisesta kirjasta paljon positiivista palautetta, ja pystyn tavalla tai toisella innostamaan jotakuta aloittamaan surffiharrastuksen, olisin projektini toteutukseen enemmän kuin tyytyväinen.”

 

Tutustu ja tue Aallot ja addiktio –kirjaprojektin toteutumista  osoitteessa

www.mesenaatti.me/surf

Niko Soikkelin valokuvausta ja projektin etenemistä voit seurata myös Instagramissa

http://www.instagram.com/niko_soikkeli

Artikkelin kuvat: Niko Soikkeli

 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä
jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 päivä 24 min sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44

Hienoja kuvia!

Toi vanhoillisten ihmisten harrastama uusien lajien dissaus on muuten tosiasia. Miten ihmiset - tosin joskus myös iästä riippumatta - jaksavat olla niin kaavoihinsa kangistuneita? Uusia keksintöjä ja harrastuksia syntyy koko ajan.

Eikä tämä koske pelkästään lautalajeja. Esimerkiksi tulee mieleen vuoden 1992 olympialaiset ja Tarja Mularin voittama nopeuslasku, näytöslajina. Tapahtuman käsittely Suomessa oli ala-arvoista, puhuttiin esimerkiksi siitä miten tuollainen lasku ei voi olla mikään laji kun sitä ei voi edes paikalla katsoa. Ja varmaan samat kaverit harrastivat lähinnä television tuijoittelua urheilun seurantamenetelmänä. Tuskin tuli tonttia tai kutsua linnanjuhliin. Prkl. Pitäkää nyt hyvät ihmiset mielet avoimena. Ja jos edes ei muuta, niin tukekaa omasta maastanne löytyviä eri asioiden harrastajia ja menestyjiä. Nii!