Annetaan lasten liikkua monipuolisesti – myös koulussa

Toissa viikolla otsikoihin nousi nurmijärveläisen koulun liikuntatunnilla sattunut loukkaantuminen: oppilas oli laskenut pulkalla ojaan ja saanut vakavan selkärankavamman. Käräjäoikeus tuomitsi koulun rehtorin tapauksesta sakkoihin. Hyvin erikoista, ajattelin. Eihän näin voi olla.

Mitä liikuntatunneilla enää uskaltaa tehdä, ettei vahingon tapahtuessa opettajaa haasteta oikeuteen? Ovatko suunnistus, maastohiihto ja maastojuoksu liian vaarallisia? Entäpä laskettelu?

Ennakkotapauksesta huolestui erityisesti Opettajien Ammattijärjestö OAJ. OAJ:n pohdinnassa ei toki ole kyse siitä, että se ei kokisi kyseisiä luontoliikuntalajeja tarpeellisiksi, vaan siitä, uskaltaako niitä enää vastuukysymysten pelossa opettaa. Jos opettaja ei voi valvoa oppilaitaan koko tunnin ajan, eikä voi varoittaa jokaisesta kuopasta ja kannosta, on olemassa riski, että opettaja on osasyyllinen mahdollisiin loukkaantumisiin. Ja sitä riskiähän opettajat eivät voi ja halua kantaa.

Mihin tämä maailma oikein on menossa? Samaan aikaan julkisuudessa ollaan huolissaan kansanterveydestä, lasten liikkumisesta ja työurista. Eikös lapsia pitäisi innostaa koulussa liikkumaan ja tehdä se monipuolisesti? Niin jokainen varmimmin löytää sellaisen tavan liikkua, joka itsestä tuntuu hyvältä ja mielekkäältä. 

Eikä kyse ole vain liikunnallisuudesta, vaan laajasta kokonaisuudesta. Liikunnalla on positiivinen yhteys aivojen toimintaa, kuten muistiin, vireystilaan ja keskittymiskykyyn, luovuuteen, oppimiseen ja motivaatioon. Tutkimusten mukaan liikkumattomuus ja lihavuus ennustavat myös huonoa koulumenestystä. 

 

Mikä kaiken tämän kieltämisen ja varovaisuuden taustalla on? Onko syynä amerikkalainen oikeuskäytäntö, jossa vastuu pyritään aina oikeusteitse siirtämään muille? Eikö oman järjenkäyttö ole sallittua?

Nyky-yhteiskunnassa kaikesta halutaan tehdä turvallista ja varmaa. Opinnot pitää hoitaa nopeasti, että pääsee pidentämään työuria. 

Hyötyajattelun lisäksi pitää muistaa, mitä vaikutuksia jatkuvalla kieltämisellä voi olla. Älä tee sitä, varo tuota. Ihminen tulee araksi ja alkaa epäillä omia kykyjään. Missä on seikkailu, missä ovat onnistumisen elämykset ja uuden löytämisen riemu? Myös epäonnistumisen kokemukset ovat osa tasapainoisen minäkuvan rakentumista.

Otollisinta aikaa lasten liikunnallisten taitojen, liikkuvuuden ja liikehallinnan kehittymiselle ovat päiväkoti- ja alakouluaika. Silloin lapsen pitää saada liikkua monipuolisesti päivittäin.

Lapsen pitää antaa nousta ja kaatua, kiivetä ja pudota, tasapainoilla ja horjahtaa. Jos lapsi jokaisessa lauseessa kuulee varoituksia ja kieltoja, on tällä kauaskantoisia vaikutuksia. 

Kasvaahan siinä kuuliaiseksi ja varovaiseksi, sillä lapsuudessa opitut mallit ovat melko pysyviä. Mutta entä sitten? Hissutellaan riskejä ja epäonnistumisia välttäen eteenpäin? Niinkö tämä maa kehittyy ja uusia innovaatioita syntyy? 

Rohkeutta peliin! Tästä keskustelusta kimpaantuneina aloitamme Relaassa juttusarjan, jossa kerromme lasten näkökulmasta relaalaisille rakkaista luontoliikuntalajeista. Jos koululiikunnassa ei saa edes mennä metsään, lienee meidän jokaisen syytä aktivoitua ja kannustaa lapsia ja perheitä luontoon. Ei siellä aivan välttämättä jalka joka kerta katkea tai mörrimöykky syö suihinsa (ainakaan ihan koko porukkaa).

 

Onko sinulla hyviä kokemuksia junnujen kanssa harrastamisesta? Jaa vinkkisi jutun kommenteissa!


Antti Laiho

Antti Laiho

Ja vaikket olisi enää lapsi, kannattaa silti liikkua monipuolisesti. Tässä inspiraatiota:

Markku Jussila

Kummipoikani käy tavallista tromssalaista peruskoulua ja kävi sitä ennen tavallista tromssalaista päiväkotia. Siellä ollaan ulkona kylmässä, märässä ja pimeässä ihan sujuvasti 4 tuntia putkeen ja säännöllisesti koko päivä. Ei mitään loppuun asti ohjattua ulkoilua vaan ulkona olemista. Sellaista jossa lapset aika vapaasti tekevät asioita ulkona viihtyäkseen (ja pysyäkseen lämpiminä).

Ja sitten Suomessa mietitään onko pulkkamäki tai hiihtolatu liian vaarallinen.

Kesällä kummipoika näytti paikan jossa välitunneilla hyppivät voltteja lumihankeen. Varmasti hauskaa. Mutta suomalainen opetuslaitosviranomainen tuskin näkisi sitä hauskuutta niiltä kivenlohkareilta, puilta ja oksilta joiden sekaan kundit sieltä 3 metrin kielekkeeltä hyppivät.

Maassa maan tavalla, mutta joskus maan tapaa pitäisi kyllä muuttaa!

Pilvi

Ehkä vähän kouluaiheen ohi, mutta olen työskennellyt sukelluskouluttajana ja opettanut jonkun verran myös lapsia. Teoria meni perille siinä, missä aikuisillekin. Ehkä erona oli, että jotkut sanat kuten noste ja paine, olivat lapsille vaikeita hahmottaa. Niistä selvittiin tarinan avulla esim. kasvava paine puristaa ilman molekyylit kasaan ihan kuin puristaisit lumihiutaleita tiiviiksi palloksi jne.

Tein "kuivaharjoituksia" eli treeniä pinnassa tai rannalla ja kyselin varmistaakseni, että selitys oli mennyt perille. Toki virheitäkin tuli itselle, kun ei aina muistanut, että toinen voi tajuta asiat eri tavalla.

Lapsia pitää kiittää konkreettisesti onnistuneista asioista, ei tarttua kokonaissuoritukseen tai väärin menneisiin asioihin (sopii myös aikuisille :)). Vastuun antaminen on myös tärkeää. Selittää huolellisesti, mikä voi olla vaarallista ja varaa aikaa kysymyksille. Antaa lapsen itse tehdä ja on hauskaa katsoa onnistumisia vaikka pienen koheltamisenkin kautta :)

Yksi oppilas jäi siitä mieleen, että karkaili veden alla omille teilleen. Aluksi uin heti perään ja nappasin pojan kiinni. Muutaman karkumatkan jälkeen annoin pojan mennä, mutta seurasin pojan veljen kanssa muutaman minuutin ajan perässä. Lapsi hätkähti, kun ei heti komennettukaan, pysähtyi ja alkoi etsiä meitä. Tässä vaiheessa otin kontaktin ja lapsi oli huomattavan helpottunut. Karkumatkat loppuivat. Eli anna lapsen tehdä virheitä kontrolloidussa ympäristössä.

Sini

Eri liikuntamuotojen vaarallisuutta on erittäin hankala mitata ja vertailla. Esimerkkinä: en ole ikinä saanut mitään mustelmia pahempia vammoja yleisesti "extreme-lajeina" pidetyistä kiipeilystä ja offarilaskettelusta, mutta kaikenlaisissa pallopeleissä, yleisurheilussa ja jopa juoksulenkeillä erilaisia vammoja on tullut sitäkin enemmän.

Jos jotain lajeja aletaan kieltää, niin millä perusteella koulussa saisi sitten vaikkapa luistella saatika pelata jääpelejä? Ne vasta vaarallisia ovatkin kovan jään, puuttellisten tai huonolaatuisten varusteiden, heikkojen taitojen ja luistimien terien takia.

Mielestäni suurin riski lasten ja nuorten liikunnassa ovat laiskat ohjaajat, jotka eivät tarkista tekniikoiden ja liikeratojen virheettömyyttä, ei suinkaan itse lajit ja niiden "vaarallisuus".

Kaitsu

Opettajan terveiset!

Kylhän myö opettajat annettais, mutta kun vanhemmat eivät anna!

Pari vuotta sitten lähikoulun pojat, yläasteikäiset, polttivat koulun roskakatoksen. Vanhempien mielestä koulu oli syyllinen, oppilaat eivät olleet saaneet tarpeeksi palokasvatusta. Koulu pahoitteli tapahtunutta, oppilaita ei tietenkään rankaistu, palokunnasta tultiin kouluun järjestämään oppilaille palokasvatusta. Tämä tarina on tosi.

Liikunnanopettajille tulee äideiltä joka kuukausi lippuja ja lappuja, joissa toivotaan, ettei heidän tyttärensä tai poikansa tarvitsisi osallistua liikuntatunneille, koska on sadellut, kosteaa, pakkasta, "on ollut väsynyt viime aikoina", "juuri nyt hankala vaihe elämässä", "pelkää muita", "ei pidä liikunnasta" jne.

Vaatii opettajalta sulaa hulluutta ja päätöntä itsesuojelun puutetta, jos vaikkapa vie lapset pakkasella hiihtämään. Paleltuma poskessa, ja käräjillä ollaan. Itte en äikän opettajana voi viedä edes lukiolaisia teatteriin, taidenäyttelyyn tai mihinkään, mitä ei olisi etukäteen lukukauden alussa vuosisuunnitelmassa mainittu. Jos yllättävä tilaisuus tulee ja vien, ja jotain sattuu, niin se oli sitten siinä min työt.

Pilville: voi kun mielellämme antaisimme pojan mennä, seuraisimme muutaman minuutin perässä ja vasta sitten ottaisimme kontaktin. Mutta kun meillä noita poikia on samaan aikaan valvottavana 20-40. Jos minä annan 40 pojan mennä (isoin ryhmäni tällä hetkellä), seurailen muutaman minuutin perässä ja sitten otan kontaktin, pääsen ennen tämän vuoden loppua loppuelämäkseni Alpeille rentoutumaan.

P.S. Meillä Kouvolassa opettajat juuri lomautettiin pariksi viikoksi. Liikunnanopettajalla oli pahimmillaan yli 50 kakaraa valvottavina, kun puolet opettajista poissa. Anna siinä sitten lasten tehdä virheitä "kontrolloidussa ympäristössä".

Pilvi

Hei!
Laitoinkin alkuun, että aiheen ohi, kun en tarkoittanut koululiikuntaa. Ajatus oli ennemminkin kertoa kokemuksia ns. vaarallisen lajin (vakuutusyhtiöiden mielestä :)) kouluttamisesta ja mitä siitä on jäänyt käteen ja ehkä joku muu voi soveltaa sitä lajinsa koultukseen.
Vanhemmille herätys, että antaisivat lapsen tehdä. Omat vanhempani antoivat ja suorastaan kannustivat kiipeämään puihin, veivät minut partioon jne. Tulihan sitä hölmöiltyä, kuten laskettua murtsikkasuksilta kallioita alas silmät kiinni, tiputtua puista yms., mutta mistään ei syntynyt pysyvää vahinkoa. Eikö olisi parempi puuhastella kuin roikkua ostoskeskuksissa?

Markku Jussila

[quote=Sini_]Eri liikuntamuotojen vaarallisuutta on erittäin hankala mitata ja vertailla. Esimerkkinä: en ole ikinä saanut mitään mustelmia pahempia vammoja yleisesti "extreme-lajeina" pidetyistä kiipeilystä ja offarilaskettelusta, mutta kaikenlaisissa pallopeleissä, yleisurheilussa ja jopa juoksulenkeillä erilaisia vammoja on tullut sitäkin enemmän. Jos jotain lajeja aletaan kieltää, niin millä perusteella koulussa saisi sitten vaikkapa luistella saatika pelata jääpelejä?[/quote]

Toi on todella hyvä näkökulma. Vaarallisina exxtremelajeina pidetään usein normaaliolosuhteissa erittäin turvallisia lajeja joiden poikkeusolosuhteisiin liittyy kuitenkin korostunut kuolemanvaara tai erittäin vakavan loukkaantumisen  riski. Eli jos tuollaisista tavallisen kansan mielestä "vaarallisista extremelajeista" karsitaan ne tunnetut poikkeusolosuhteet pois niin jäljelle jääkin erittäin turvallinen laji. Usein turvallisempi kuin moni arkinen kaikkien hyväksymä ja turvalliseksi luulema laji.

Eli kouluistakin vaan vaikka kiipeilemään, vapaalaskemaan ja maastopyöräilemään. Jonkun pitäisi vain simppelisti tarjota kouluille ja opettajille tiedot siitä miten ne harvinaiset erikoisolosuhteet tunnistetaan, jotta voidaan varmistua ettei vahingossakaan mennä juuri sellaisiin olosuhteisiin koululaisten kanssa.

Tärkeä näkökulma nykyurheilussa on yksilöllisyys. En tiedä onko mitään keinoja ihan normaalin koululiikunnan yhteydessä tarjota vaihtoehtoja. Onhan se nimittäin selvä että esim. outdoor-lajit jääväät koululiikunnasta pois jos aina on otettava koko 25 oppilaan ryhmä sellaisenaan mukaan. Mutta jos olisi hyvät ja toimivat keinot koululiikunnassa pyörittää alle 10 hengen pienryhmiä niin kummasti voisi outdoor-lajitkin jo onnistua.

HannuV.

OAJ:n ulostulon jälkeen pulkkaonnettomuuskeskustelu lähti varsin mielenkiintoisiin sfääreihin. Valitettavasti vain suurimmalta osalta on jäänyt itse onnettomuuden tapahtumien kulkuun ja taustoihin tutustuminen puolitiehen. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja keskustelua on herännyt tälläkin palstalla, mutta ko. onnettomuuden ja laajemminkin lasten ja nuorten liikunnan vastuukysymysten osalta ollaan myös menty metsään. En ole vielä tutustunut oikeuden asiakirjoihin, joten iltapäivälehtien tietojen mukaan itsekin toki tätä asiaa kommentoin.

Tuomion taustalla on aiemmin vuonna 2005 samassa pulkkamäessä tapahtunut vakava onnettomuus. Tuon onnettomuuden seurauksena koulussa oli sovittu, ettei kyseisessä mäessä saa enää laskea pulkalla vaaralliseksi osoittautuneeseen suuntaan. Muuta mäen aluetta saisi siis edelleen käyttää mäenlaskuun, mutta ei tuota ko. aluetta.

Oikeus on antanut tässä jälkimmäisessä ja julkisuutta saaneessa onnettomuudessa tuomion rehtorille siitä, että hän "oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan, sillä hän ei ollut riittävästi huolehtinut siitä, että mäen turvallisuuteen liittyvät ohjeet välittyvät kaikille opettajille" (lainaus Ilta-sanomista). Liikunnanopettaja oli aloittanut koulussa vasta vähän aiemmin eikä ollut tiennyt aiemmasta tapauksesta ja mäenlaskukiellosta ko. paikassa. Oikeus ei siis tuominnut mäenlaskua vetävää opettajaa eikä katsonut, että mäenlasku sinänsä olisi liian vaarallista toimintaa. Käräjäoikeus tuomitsi rehtorin, koska hän ei ollut hoitanut velvollisuuksiaan ja informoinut käyttökiellosta liikunnanopettajaa.

Onko rehtorin saama tuomio sitten aiheellinen? Minusta se voi sitä hyvinkin olla. Ajatellaanpa asiaa ensin ihan epävirallisen, ei-ohjatun, omaehtoisen riskilajiharrastuksen kautta. Oletetaan, että olet vaikka kiipeilyn harrastaja. Tuttu tai tuntematon kiipeilykollega kysyy sinulta tietoa jostain reitistä. Kerrot hänelle lähestymis- ja ajo-ohjeet, tarvittavan varmistussetin, kruksipaikat, aika-arvion, paluureitin jne. Jos reitillä on jokin erityinen vaaran paikka, kerrot mitä todennäköisimmin myös sen. Ja jos reitillä on sen luonteesta johtuen tapahtunut onnettomuus, joka voi tapahtua uudestaan, kerrot sen vieläkin suuremmalla todennäköisyydellä. Tuollaisten asioiden kertominen kuuluu kiipeilyn normistoon ja tuskin kukaan vastuullinen harrastaja jättäisi sitä tekemättä.

Eikö siis rehtorinkin velvollisuus olisi ollut huolehtia siitä, että liikunnanopettajalla olisi ollut tieto paikan vaarallisuudesta? Rehtorilla oli tieto, että ko. laskupaikka on vaarallinen ja siinä on tapahtunut onnettomuuksia aiemminkin. Yllä kuvatusta kiipeilycasesta poiketen kyseessä on kuitenkin ohjattu toiminta, jonka turvallisuutta määrittelevät lait, asetukset ja ohjeet. Lisäksi toiminnan osallistujat ovat alaikäisiä, joilta ei voi odottaa samanlaista toiminnan hallintaa ja vastuunottoa kuin aikuisilta riskilajien harrastajilta.

OAJ räjäytti keskustelun koululiikunnan vastuista käyntiin niin raflaavasti, että suurella osalla keskustelijoista on mennyt mielipiteet, luulot ja tosiasiat sekaisin. Itsekin näiden asioiden kanssa tekemisissä olevana pidän keskustelua erittäin tervetulleena, mutta faktapohjan olisi hyvä olla vähän paremmassa kuosissa.

mikktaho

Tylsää kun keskusteluun vedetään faktat mukaan, häviää pohja kaikelta pohjattomalta argumentoinnilta :)

Hercules

Jakoon vähän positiivistakin. Tällaiset lehtijutut meinaa lyödä aina vähän yli - median hyvä tapa tehdä pahaa. Olen itsekin opettaja ja jonkin verran joutunut puntaroimaan näitä juttuja. Meillä koululla pyritään pitämään kiinni maalaisjärjestä ja niinpä teemme edelleen asioita, joita oppilaat haluaa: kalastamme, retkeilemme ja liikuntapäivänä on tarjolla maastopyöräilyä, laskettelua yms.

Se mikä on muuttunut omasta lapsuudestani on 'tapahtuman järjestäjän' (lue:koulu, rehtori,ope) tiedonantovelvollisuus mahdollisista riskeistä. Esimerkkinä käyköön liikuntatunnille meno. Opettajan tulee antaa oppilaille kirjalliset ohjeet liikkatunnille siirtymisestä, jotta välttää vastuun onnettomuuden sattuessa. Sama pätee about kaikessa toiminnassa mikä tapahtuu koulun ulkopuolella.

Eli summa summarum. Lopulta kaikki aktiviteetti on ihan opettajien ja reksin viitseliäisyydestä ja tahdosta kiinni. Ja kaikkea saa muutenkin tehdä, kun vaan on valmis kantamaan seuraukset. :).

Ja vielä pikantti muisto urani alkuajoilta. Oltiin ellivuoressa liikuntapäivänä ja siellä pojat istui laudat jalassa sen ainoan boksin yläpuolella. Satuin laskemaan ohi ja sen enempää miettimättä leiskautin hyppyristä. Eräs älypää sai yläpuolella virikkeen ja tuli perästä turvalleen. Loppu kevään kaveri kulki kipsi jalassa. Varmaan jos olisi kaikki pykälät nysvätty, niin olisin käräjillä istunut, mutta oli onneksi tolkut vanhemmat eikä alkaneet hankaliksi.

Porcus se movet

Antti Laiho

Kiitos HannuV:lle ja muillekin palautteesta! Muutama opettaja on myös ottanut yhteyttä ja kertonut positiivisia esimerkkejä koululiikunnasta.  

OAJ:n tiedottamisessa on tosiaan tarkoitushakuisuutta. Tuosta samassa rinteessä aikaisemmin sattuneesta onnettomuudesta tai koulun päätöksestä lopettaa laskeminen siellä ei esimerkiksi Opettaja-lehdessä kerrottu, vaikka asiaa lehdessä käsiteltiinkin. Mutta toisaalta ei kovin monessa uutisessa noussut esiin sekään, että opettaja oli etukäteen varoittanut oppilaita ojasta. (Jos tämä muutamissa uutisissa mainittu tieto pitää paikkansa.) Hankalia hommia.

Pääviestini oli kuitenkin liikunnan monipuolisuuden ja määrän merkitys ja ymmärrys tästä. Pelkkä koulu- tai ohjattu harrastusliikunta eivät sitä tarvetta kata. Lasten pitäisi saada liikkua monipuolisesti niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

(Eilen Maikkarin uutisissa oli mielenkiintoista asiaa leikkikenttien rakentamiseen vaikuttavasta lainsäädännöstä. Aikalailla tiukaksi on mennyt ja – jos tuohon uutiseen on uskomista – saattaa tuokin  säännöstö rajoittaa monipuolista liikuntaa.) 

Plo

[quote=HannuV.]Oikeus on antanut tässä jälkimmäisessä ja julkisuutta saaneessa onnettomuudessa tuomion rehtorille siitä, että hän "oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan, sillä hän ei ollut riittävästi huolehtinut siitä, että mäen turvallisuuteen liittyvät ohjeet välittyvät kaikille opettajille" [/quote]

Täysin älytöntä asettaa rehtorille mainittu velvollisuus. Noin vanha jengi osaa itse arvioida riskit. Jos pää ei riitä niiden arviointiin, niin luonto korjaa.

Turvallisuuteen vaikuttaa paljon enemmän se, että nuoret opetetaan ottamaan siitä itse vastuu kuin se, että kovasta pakkasesta, liukkaasta pihasta tai kapealla tiellä ajavasta linja-autosta käynnistetään viestimisketju, joka aiheuttaa ihan turhaa vaivaa ja jossa vastuun kohdistaminen on vaikeaa. Lopputuloksena on ylivarovaisuus. Siihen suuntaan ollaan hyvää vauhtia matkalla.

jupehynn

Leikki on lapsen tapa oppia. Hyvä keskustelu Yle aamutelkkarissa liittyen Antti Laihon kirjoitukseen.

http://yle.fi/uutiset/lasten_kompelyys_osin_ylisuojelevien_vanhempien_vi...

Kaitsu

Hannu V:llä on kyllä jutut kuin Kouvolan Sanomien napakoista. Ja Ahon Mikolle, faktoin ei voida keskustella, koska muuten lähtee faktoin keskustelevilta virka.

Tämä opetusala on siitä mielenkiintoinen ala, että jokainen on asiantuntija, koska on joskus koulua käynyt. Itse alan vastedes kiihkeästi ottaa kantaa kiipeily- ja alppisuksikeskusteluihin, sellaisia hölmöilyjä olen itse joskus pari kertaa kokeillut, ja olen siis melkoinen asiantuntija, varsinkin tämän hetkisissä alojen asioissa. Ulla Appelsin pääsee tässä kolumnissaan aika lähelle ongelman ydintä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288556189292.html

Itte kyllä muistan kultaiselta 70-luvulta, että homma oli ihan ok, jos joku lapsi (mutta ei nyt saatana enää 15-vuotias teini!) rikkoi ittensä mäessä. Vanhemmat ja opettajat vain hähättelivät, että siitäs sait. Jos siinä meni sukset tai pulkka rikki, niin sitten ei ollut enää ok, tuli monelle pojalle isältä kotona Mallorca-vyöstä selkään.

Teineinä ei enää pulkkailtu, Torkkarin Ritvan valinnasta keppanaa ja Belmonttia ja Manskarin urheiluhallin taakse hytisemään.

Ja hulluus vaan jatkuu! Tän pän Metrosta, nyt taas syylliset tuomiolle ja uhreille terapiaa ja korvauksia: http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/pikkutytto_koki_kauhunhetkia_le...

mikktaho

Ymmärrän Kaitsun huolen päivittäisestä ajankulusta ja sen myötä siintävästä hiihtopummiudesta alpeillla :)

Hyvin täällä on asioita sivuttu läheltä ja kaukaa. Jeesustelu on silti perseestä, jos se ei edes pienimmissä määrin kosketa käynnissä olevaa asiaa, olkoon sitten vaikka sitä sananvapautta tai mitä tahansa.

Ja tässä kohtaa ei olla vielä päästy lähellekkään meidän ihanan keltaisen lehdistön ja enenevissä määrin muidenkin lehtien tyyliin ottaa tieto sieltä mistä se ensimmäisenä saadaan. Viis siitä, onko siitä edes siivu totuutta tai todellista tilannetta mukana. Olkoon se sitten erilaisten organisaatioiden kriisiviestinnän huonoutta tai muutoin heikkoa tiedottamista, pidän tuota silti eettisesti hyvin arveluttavana toimintana.

Ja taas mentiin sivujuonteelle ja pahasti :)

Kaitsu: Koska lähdet näyttämään ne vähän veden pelipaikat Pernoolla?

Kaitsu

Tällä nimenomaisella hetkellä pojat pelaa jalkapalloa sisällä. Syy: metsässä ei voi suunnistaa, koska on märkää, kentällä ei voi pelata pesäpalloa, koska kenttä on likainen, muutoin tulee kodeista kipakoita viestejä!

Melomaan ehkä lauantaina (jos ei sada, voip muuten vanhan äidin mieli pahoittua ja tulla käräjäkeikkoja), pitää hakea Irman sukset matkalla Inksan Loistosuksesta.