Arvio: Suomalainen vapaalaskuskene vuonna 2013

Teksti: Jani Johansén

Vuonna 2009 Arttu Muukkonen ja Matti Möttönen tekivät kulttuuriteon maamme vapaalaskun eteen. Sen nimi oli Virne. Pari vuotta henkeä vedettyään he olivat valmiita antamaan itsestään yhteiseen hyvään jälleen. Teoksen nimi on Pilke.

Kuten Virne, Pilke tuo lepposat vapaalaskun harrastamisen fiilikset katsojan silmien eteen. Kuoleman kanssa leikkiä a'la Xavier De Le Rue ei nähdä. Suomalaiset laskijat kertovat omia näkökulmiaan rakastamaansa lajiin. Virne sai niin hyvän vastaanoton, että tuotantopari Muukkonen/Möttönen saivat seuraavaan elokuvaan yhteistyökumppaneita kattamaan matkustuskuluja. Yli 100 kuvauspäivää kustantaa jonkun pennin.

Elokuvaa kuvattiin pidemmät pätkät Itävallassa ja Norjassa. Näyttämönä toimivat myös Verbier ja Chamonix, samoin kuin Monashee Kanadassa.

Laskijat kertovat

Elokuva noudattaa klassissta surffi-, lumilauta- ja lasketteluelokuvan rakennetta. Lasku-aktit säestetään tunnelmaa tukevalla musiikilla. Välillä näytetään pilkahduksia laskijoiden vuoristo-elämästä ja kuullaan heidän ajatuksiaan. Tuttu ja turvallinen formaatti. Katsoja tietää mitä saa. Osa henkilöistä on niin mielenkiintoisia, että katsojaa kiinostaisi tietää heistä lisää. Esimerkiksi: Mitä he tekevät mahdollistaakseen laskemisen? Onko ristiriitoja laskemisen ja muun elämän välillä?

Sekä Muukkonen että Möttönen ovat hyviä, koulutettuja valokuvaajia. Tämän tietäen odotin enemmän valokuvanomaista tyylittelyä elokuvalta. Valon ja varjon leikkiä. ihmisen pienuutta liikkumattomassa kuvassa avarassa luonnossa. Esimerkiksi skinnauskuvat oli kuvattu kaikki samalta kuvaajan silmien tasolta. Kun pitää mielessä tuotannon laajuuden, yli 100 kuvauspäivää, ymmärtää että jokaisessa kuvauslokaatiossa ei kuvaaja jaksa alkaa luovia fantsua kulmaa. Ensisijaisesti suoritus pitää saada kuvattua. Kun suoritus on tallessa voi alkaa viritellä luovempaa kuvakerrontaa. Kuvauksissa ei ole käytetty helikoptereita isompien tuotantojen malliin. Materiaalin määrä on siten myös pienempi. Monipuolisempaan kuvakerrontaan olisi voinut avittaa osiokohtainen suunnittelu etukäteen. Millaista kuvaa kenenkin pätkään. Käsikirjoittajan, tuottajan, kuvaajan, äänittäjän ja ohjaajan hattuja pitivät päissään vuorotellen tehoduo Muukkonen ja Möttönen. Tämä huomioon ottaen työ on mallikasta.

Pätkien purkua

Elokuvan aloittava Kimmo Skipe Oivon osio irkku-rallattelumusiikkeineen avaa elokuvan juuri oikeaan suuntaan. Arto Majava jatkaa omalla uniikilla laskutyylillään joka on yhdistelmä leikkisyyttä ja vuoristo-opasmaista varmuutta. Nuori hiihtävä pariskunta Jenni Kaipainen ja Jussi Hynninen esiintyvät aurinkoisesti. On mukava nähdä miten heidän laskunsa kehittyy seuraavien vuosien aikana. Jos heidän arjestaan löytyy kulmikkuutta olisi siinä aihetta jopa seurantadokumentille vaihtoehtoisesta nuoren parin elämäntavasta.

Pilkkeeseen ovat saaneet omat minipätkät Mikaela Hollsten, Ossi Halkola ja Jan-Erik Blomberg. Viimeksi mainitun laskua soisi katsoa vielä pidempäänkin.
Randokone Niklas Hollstenin pätkässä on käytetty lähes ainoana kypäräkameraa sauvan päässä. Harmi sinänsä sillä se on hyvä kulma millä pääsee laskijaa lähelle.
Ameriikan puuteria pöllyttävät Antti Laiho ja toistamiseen esiintyvä Skipe Oivo. Laskutyylillisesti parempia kavereita olisi vaikea keksiä kumpuilevaan puuterimaastoon kuin leikkisästi maastoa hyväksi käyttävät Laiho ja Oivo. Jokainen katsoja haluaisi olla heidän monoissaan.

Kamera on osoittanut eniten Antti Leukua, jonka elokuvan päättävä pätkä on sekä kuvallisesti että laskullisesti parasta katsottavaa.

Editointi on sujuvaa työtä multitalentti Matti Möttöseltä. Jos jotain haikailee niin jokusen rauhallisen hetken ennen uutta tykitystä. Antaa kuvan pysyä ruudussa ilman että leikataan eteenpäin musiikkin biitillä. Kuva edellä. Ei siten että kuva on alisteisena musiikille. Värinkorjaus on osin kesken, lumen väri vaihtuu saman kohtauksen sisällä. Mutta tuskin se ketään häiritsee. Äänileikkauksessa on finesseä ja jokusen efektiäänen voi bongata. Hyvä niin. Äänimaailma on se, mikä saa teoksen tuntumaan joltain. Musiikki ei varsinaisesti avaus- ja lopputekstikappaleita lukuunottamatta allekirjoittanutta sytyttäny.

Elokuva on herättänyt jopa satelliittihankkeita. Teemu Ripatti ja Tomi Raunanen a.k.a Setämiehet tuusasivat kasaan teaserin fiktioelokuvasta Kilke. Ensi-ilta oli arvokkaassa seurassa Ski Expon yhteydessä järjestetyssä Vapaalaskuiltamassa.

Pilkkeen elokuvakiertue oli ansiokasta kulttuurinedistämistyötä. Täydet salit näkivät elokuvan ja fiilistelivät talvea. Aiemmin hiihtoleffojen yhteyteen ei olla järjestetty näin laajaa turneeta. Päinvastoin kuin Vapaalaskuillan ensi-illassa Vanhalla, nyt myös kuultiin mitä elokuvassa sanottiin. Tuleville vuosille vinkki Vapaalaskuiltamiin: elokuvat olisi hyvä tekstittää. Vanhan elokuvanautinto kasvaisi potenssissa.

Kahden hengen tuotantotiimiä on vaikea verrata laajempien tuotantojen työn jälkeen. Mutta elokuvakankaalla ei ole selityksiä, vaan puhdas kokemus joka toimii tai sitten ei. Pilke toimii. Se toimii myöhemmin myös historiikkinä. Koska maamme vapaalaskuskene on jokseenkin pieni, on elokuvassa edustettuina suuri osa suomalaisista aktiivisista vapaalaskijoista. 10 vuoden kuluttua on mukava katsoa ketkä heistä on vielä silloin mukana? Ketä veikkaat?

 

Jani Johansén on kokenut, rovaniemeläinen vapaalaskija ja seikkailukuvaaja. Hänen kätensä jäljet on nähtävissä suomalaisen lasketteluelokuvan taipaleella mm sellaisissa teoksissa kuin Pulu12 ja Solid Powder -sarja.

janijohansen.com
forestcamp.fi


Osta Pilke nyt Vimeon verkkokaupasta tai dvd:nä/blu-rayna Scandinavian Outdoor Storesta. Ilmainen segmentti elokuvasta katsottavissa täällä.

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä