Atte Miettinen kiipesi Everestin, mutta urakka jatkuu Alaskassa

Puhelin hälyttää tovin tuhansien kilometrien päässä Dubaissa, kunnes siihen vastataan.

"Atte."

Tavoitan kotinsa rauhasta juuri Himalajalta palannee tyytyväisen miehen. Onnittelen Everest-topittajaa Atte Miettistä kaikkien Relaan käyttäjien puolesta. Miettisen 7Summits-projektia on seurattu Kiipeily-keskusteluryhmän säikeessä.

”Kiitos, kiitos! Fiilis on hyvä, joskin hieman väsynyt vielä”, vastaa Everestille (8848 m) kymmenen kiloa painostaan karistanut Miettinen.

Hän katseli maailman korkeimman vuoren huipulta avautuvaa maisemaa runsas viikko sitten. Miettisen täyttymyksen päivä oli kuudelle muulle kiipeilijälle viimeinen. Toukokuun 19. päivä 2012 kirjataan Everestin historiaan kaikkien aikojen toiseksi synkimpänä.

”Olosuhteet olivat ennustettua vaikeammat. Pakkasta oli noin neljäkymmentä astetta, tuulta kuutisenkymmentä kilometriä sekunnissa. Väkeä oli paljon, joten liikkuminen oli väistämättä hidasta”, kertoo Miettinen.

Tätä juttua kirjoitettaessa sesongin kuolonuhrien määrä on noussut jo tusinan kieppeille. Ja kausi jatkuu vielä, vaikka loppusuoralla onkin. Murheellinen kausi 1996 johti viidentoista kiipeilijän kuolemaan. Pelastustoimiin otti tuolloin osaa myös Veikka Gustafsson.

”Tiesin, että Everestillä on paljon väkeä, mutta sitä oli vielä enemmän, kuin olin odottanut. Perusleiri oli kuin järjestäytynyt pieni kylä. Ja vuorella oli 300 ihmistä jonossa. Oikeasti. Lisäksi näytti, että osa heistä ei hallitse edes perusasioita, kuten hakkutekniikkaa ja jääraudoilla liikkumista”, Miettinen päivittelee.

 

Suuntana jo Alaska ja seuraava vuori

Monelle Everestin kiipeäminen on elämänkokoinen tavoite ja onnistuessaan haaveiden täyttymys. Iso harppaus se oli Miettisellekin, mutta samalla vain osa suuremmasta tavoitteesta. Hän tavoittelee niin kutsuttua seitsemää huippua, eli jokaisen maanosan korkeinta vuorta. Hanke tunnetaan ”7Summits”-nimellä. Kukaan suomalainen ei ole tähän tavoitteeseen vielä päässyt, ei lähellekään. Miettisellä tavoite on yhtä vajaa.

”Suuntaan parin viikon päästä Denalille (6194 m), Alaskaan. Toivottavasti kroppa ehtii palautua, vaikka lääkäri sitä epäilikin”, Miettinen naurahtaa.

Hän ei hyödy Denalilla Everest-akklimatisaatiosta. Miettisen mukaan punasolut elävät parisen viikkoa, joten korkeaan ilmanalaan sopeutuminen alkaa Pohjois-Amerikan korkeimmalla vuorella lähes nollasta taas.

”Syy, miksi jatkan näin pian Denalille on oppaani Mike Hamill. Hänen kanssaan kiipesin Etelämantereen Mt. Vinsonille sekä Everestille. Kun tunnemme toisemme, yhdessä kiipeäminen on helpompaa ja hommasta voidaan vetää yksi kysymysmerkki pois", Miettinen perustelee.

Kustannusten puolesta Denalille kipuaminen on huokeaa, vain kymmenesosa Everest-kustannuksista, eli kymmenisen tuhatta taalaa.

 

everest, railo, crevasse, ladder, tikkaat

Urostelukulttuuri tappaa sherpoja

Miettinen ei voinut olla huomaamatta vuorella, että monet vaaratilanteista ja jopa kuolemantapauksista olisivat olleet ennalta ehkäistävissä. Länsimaisten kiipeilyturistien suhteen seulan pitäisi olla tiukempi ja taitotason parempi. Sherpojen suhteen ongelmat ovat erilaisia.

”Sherpat ovat vuorella erittäin vahvoja ja monet heistä myös taitavia kiipeilijöitä. Mutta he ottavat älyttömiä riskejä, mikä johtaa onnettomuuksiin”, Miettinen suomii.

Esimerkkeinä hän kertoo, kuinka sherpat kieltäytyvät käyttämästä kypärää, vaikka kivivyöryjen uhka oli todellinen etenkin tänä keväänä. He eivät myöskään klipanneet itseään turvaköyteen ylittäessään railoja niiden yli asetetuilla alumiinitikkailla.

”Yksi sherpoista liukastui railoa ylittäessään, putosi ja kuoli”, Miettinen kertoo esimerkin.

Sherpat ovat joutuneet supermiesmaineensa uhreiksi. Kaikki, mitä voitaisiin pitää heikkouden merkkinä, pyritään salaamaan viimeiseen saakka. Tämä on yksi syy, miksi sherpoja menehtyy lähes joka sesonki tapaturmien lisäksi vuoristotautiin.

Miettinen pitää myös sherpojen välistä kilpailuhenkeä vuorella vaarallisena. Sherpat lähtevät esimerkiksi huiputuspäivään kirjaimellisesti äärimmäisen keveillä eväillä.

”Ehkä se taskuun sujautettava energiapatukka ei hidastaisi oleellisesti, mutta voisi lisätä henkilökohtaista turvallisuutta”, Miettinen aprikoi.

Sherpojen turvallisuuden edistämisessä pallo on täysin retkikuntaoperaattoreiden kenttäpuoliskolla. Heillä olisi valta määrätä autoritaariseen johtamiseen tottuneille sherpoille kypärät päähän vaarallisille osuuksille, samoin käskeä kytkeytymään köyteen railoja tikkailla ylittäessään.

 

everest, huippu, summit, shoulder, hartia, southern route, eteläinen reitti

Epiikkiä huippuharjanteella - happimaski palasiksi

Huiputuspäivänä Atellakaan kaikki ei mennyt ihan putkeen.

”Happimaskini hajosi kesken topituksen. Sain retkikuntamme sherpalta maskin tilalle, mutta pian sekin meni epäkuntoon. Regulaattori jäätyi, eikä happi liikkunut pullosta suuhuni”, Miettinen kertoo.

Tilanne oli muuttumassa hankalasta hengenvaaralliseksi. Huipun tuntumassa ilma on erittäin ohutta. Happea  ilmassa on vain noin 30 prosenttia merenpinnan tasoon verrattuna.

”Piti skarpata, että pysyi rauhallisena. Lopulta saimme regulaattorin toimimaan ja pystyin jatkamaan kiipeilyä”, Miettinen muistelee helpottuneena.
Ilman lisähappea kiipeäminen tuntuu Miettisestä kaukaiselta ajatukselta.

”Lisähapen käyttäminen ei minua häiritse. Tiedän kyllä, että monet kiipeilijäkaverini ajattelevat asiasta aivan toisin, mutta minun ei kannata lähteä hölmöilemään. Riskit kasvavat hyvin nopeasti ilman lisähappea kiivettäessä."

Happimaskia lukuun ottamatta Miettisen Everest-varusteet toimivat hyvin. Hän kertoo testailleensa vuorireissuillaan Haltin tekstiilejä. Aconcagualla ja Vinsonilla kyse oli virallisesta yhteistyöstä, mutta Everestille Miettinen valitsi kotimaisen valmistajan tekstiilit omasta tahdostaan.
"Yllätyin niiden luotettavuudesta", Miettinen kehaisee.

 

 

avalanche, lumivyöry, everest, camp1, camp2, vaara, vuori

Arvokkaita neuvoja kokeneilta suomalaiskiipeilijöiltä

Atte Miettinen kertoo kääntyneensä kokeneempien suomalaiskiipeilijöiden puoleen 7Summits-hankkeensa tiimoilta.
”Kysyin neuvoja Vermaksen Mikolta, joka oli erityisen avulias. Häneltä sain ohjeita myös Denalille. Myllyksen Tominkin kanssa juttelin, ja Veikan kanssa mailailtiin. Degermanin Pataan olin yhteydessä myös. Kaikki suhtautuivat yhteydenottoihini erittäin hyvin”, Miettinen kiittelee.

Mikko Vermas kiipesi Everestille vuonna 2010, Tomi Myllys oli saman vuoren nokassa 2009, mitä ennen hän oli huiputtanut mm. Shisha Pangman (8027 m) ja Cho Oyun (8188 m). Veikka Gustafsson on kiivennyt kaikki neljätoista yli kahdeksan tuhatta metriä korkeaa vuorta ilman lisähappea. Pata Degerman on kokenut ja monipuolinen vuoriosaaja niin ikään, ja hän tuntee vaatteet ja varusteet erittäin hyvin.

Miettinen lupaa vuorostaan neuvoa kaikkia, joita kiinnostaa Everestille kiipeäminen tai 7Summits.

”Kannattaa lähteä! Askeleita on hyvä ottaa yksi kerrallaan, alkaa esimerkiksi miettiä, mitä vuoria kannattaisi ensin kiivetä. Ei muuta kuin härkää sarvista vaan. Ikäkään ei ole este, kun kunto on vaan hyvä”, Miettinen kannustaa.

Oman kuntopohjansa Miettinen rakensi tamppaamalla reppu selässä Dubain pilvenpiirtäjien loputtomia portaita. Kuntoa pitää osaltaan yllä myös hänen terveet elämäntapansa. Alkoholi ei miehelle maistu.

”Saavuttuamme Everestin topituksen jälkeen perusleiriin, juhlistin tilannetta sokerikännillä – join pullollisen Spriteä”, Miettinen paljastaa.


Atte Miettinen vastailee mielellään Everestiin ja 7Summits-hankkeeseensa liittyviin kysymyksiin Relaan foorumilla tämän artikkelin säikeessä.

 

Lue lisää
28.5.2012: Everestin ruuhkat kertovat vuorikiipeilyn alennustilasta, sanoo Veikka Gustafsson

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40797.0

Artturi Kröger