Brendt Barbur – pyöräilyn ilon evankelista New Yorkista

New Yorkilainen Brendt Barbur on pitkän linjan aktiivinen polkupyöräilijä. "Bmx oli lapsuuden ja nuoruuden intohimoni. Aktiivisen bmx-harrastuksen jälkeen olen pyöräillyt yli kymmenen vuotta esimerkiksi fillarilähettien kanssa", Barbur kertoo puhelimella kotikaupungistaan.

Pyöräporukoiden ja lähettien elämäntapa oli kiinnostava ja sopivan underground kaupunkikulttuurista kiinnostuneelle miehelle. Pyöräily ja pyöräilijät tuntuivat piristävän New Yorkia ja muita kaupunkeja.

Vuonna 2001 pyöräily näytti Barburille varjopuolensa. Hän törmäsi auton oveen, lensi bussin alle ja loukkaantui. "Olin silloin liikkeellä vanhalla Bianchi-maantiepyörällääni. Se oli kaupunkiruoskani siihen aikaan."

Sairaalassa ja toipumisaikana hänellä oli aikaa miettiä laajemmin kaupunkipyöräilykulttuuria.

Mielessä kävi varmasti myös ryhtyminen autoilun aktiiviseksi vastustajaksi. “U-lock Justice” olisikin ollut monen fillarilähettiskenessä roikkuneen ratkaisu. Avaimilla naarmuja liian lähelle tulevien autojen kylkeen ja u-lukko nyrkkiraudaksi tiukemmissa tilanteissa. Barburin tarinasta tuli kuitenkin toisenlainen ja siksi osa elävää pyöräilykulttuuria.

Barbur päätti kohdistaa voimansa pyöräilyn positiivisuuden korostamiseen. Onnettomuudesta toivuttuaan hän toteutti New Yorkiin ensimmäisen Bicycle Film Festivalin, jossa juhlittiin viikonlopun ajan pyöräilyä kulttuurin kautta.

Myönteistä mieltä ja siivoa kieltä

Nimestään huolimatta Bicycle Film Festival, eli BFF, on ollut aina monipuolinen kulttuuritapahtuma. Pyöräilyaiheisten elokuvien lisäksi tapahtumaan kuuluvat myös taidenäyttelyt, rock-konsertit ja klubit. Bicycle Film Festival kokoaan pyöräilijöiden lisäksi yhteen erilaisia luovan luokan tekijöitä. Barburin kuvaillessa tapahtumaa mieleen tulee pikemminkin niin ikään Helsingistä tuttu Flow-festivaali kuin pelkkä pyöräilytapahtuma.

Monipuolisen kulttuuritarjonnan lisäksi positiivisuus on tärkeää tapahtumalle. BFF:ssä vältetään jopa kiroilua. Englanninkielisissä kaupungeissa f-sanoilla on moni saanut lähtöpassit ovelle. Toinen vastaava Barburille tärkeä asia on kasvisruoan suosiminen BFF:ssä.

“Eräs konservatiivinen Yhdysvaltojen etelän punaniska-alueelta kotoisin oleva pyöräilijä tuli huomauttamaan minulle Tokion BFF:ssä kasvisruoan puutteesta. Hän olisi tietysti ihan mielellään syönyt lihaa, mutta BFF:ssä hän kuitenkin odotti BFF:n juttuja.”, kertoo Barbur.

Nämä asiat tuntuvat Brendt Barburille todella tärkeiltä. Hänen innostuu selvästi niistä puhuessaan. Ne eivät olekaan vain osa BFF:ää vaan myös häntä itseään.

Syyte: Fiksipyöräilyn levittäminen kaikkialla maailmassa

Bicycle Film Festivalin alkuvuosien elokuvatarjonnassa oli runsaasti kiinteävälityksellisten pyörien eli fiksien (fixed gear) harrastajien tekemiä ja heistä kertovia elokuvia. 2000-luvun alussa fiksiharrastus oli voimakkaassa kasvussa Yhdysvalloissa ja elokuville riitti tekijöitä.

Brendt Barburin festivaali tarjosi fiksielokuvien tekijöille uudet puitteet esitellä töitään ja harrastustaan. Samaan aikaan tapahtuma kansainvälistyi voimakkaasti. Barbur leffoineen jalkautui Eurooppaan ja Aasiaan. Mukana kulki paksu pino fiksiharrastuksesta kertovia laadukkaita leffoja.

Fiksibuumi lähtikin leviämään kulovalkean tavoin saavuttaen nopeasti Helsinginkin.

Barbur ei suostu ottamaan yksin kunniaa fiksibuumista. Hänen mukaansa kyse on sattumasta ja monen tekijän summasta. BFF tuki lähinnä fiksibuumin ensiaskeleita. Sen jälkeen buumi oli riittävän vahva leviämään internetin kautta megailmiöksi.

”Fiksikulttuuri oli ensimmäisinä BFF-vuosina muutenkin kovassa nosteessa esimerkiksi New Yorkissa. Silloin ei ollut olemassa YouTubea tai Facebookia. BFF teki tuolloin fiksiharrastukselle globaalisti saman kuin nuo netin jakelukanavat myöhemmin”, Barbur arvioi.

Monipuolisuus kantaa festivaalia

Barbur on pyöräillyt aktiivisesti kaikenlaisilla pyörillä. Ajopelejä on ollut niin monia, että onnettomuuteen joutunut Bianchi-maantiepyöräkin jäi vähäiselle ajolle. Barbur myi sen pois, mutta New Yorkin BFF:n porukka osti sen myöhemmin takaisin. Nyt se muistuttaa toimiston seinältä tapahtuman juurista.

Barbur on viihtynyt monien aktiivisten kaupunkipyöräilijöiden tavoin myös fiksipyörien satulassa. Fikseillä hän on pyöräillyt vuosituhannen vaihteesta asti. Miehelle itselleen fiksit eivät kuitenkaan ole koskaan olleet ainoita tapoja pyöräillä.

”Pidän eniten italialaisista pyöristä. Pitkäaikainen unelmani on kahden hengen pyörä”, Barbur kertoo.

Bicycle Film Festival kertoo yhden esimerkin siitä miten harrastuksista ja intohimoista voi tulla mielekäs työ. Ilman Barburin intohimoa pyöräilyyn ja kulttuuriin emme pääsisi Helsingissäkään katsomaan tällä viikolla yli 40 laatuelokuvan kokoelmaa yhdessä kanssapyöräilijöiden kanssa.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41179.0

Markku Jussila