Kamarakas: La Sportiva Wild Cat -maastojuoksutossut

Teksti ja kuvat: Jaakko Heikka

 

Ulkonaliikkujien kohdatessa keskustelun aiheeksi nousevat aika ajoin jalkineet. Vaeltajien keskuudessa vastakkainasettelun aika ei ole ohi ja jossain vaiheessa keskustelu muuttuu huutokilpailuksi, jossa toistetaan kilpaa sanoja "vaelluskenkä" ja "kumisaapas". Totuus on kuitenkin se, että huutokilpailun molemmat osapuolet ovat väärässä. Oikea vastaus on tietysti lenkkari!

Hyvä maastolenkkari kun on useimmiten paras mahdollinen valinta vaellusjalkineeksi manner-Skandinaviassa. Harvassa ovat ne paikat, joihin pääsee vaelluskengillä tai kumisaappailla, muttei lenkkareilla.

Lenkkarin kiistattomia etuja ovat keveys ja mukavuus, lenkkarit jalassa askel on kevyt ja kilometrejä kertyy vaivatta – jos on tarvetta. Lenkkarivaeltajan tarvitsee harvoin pitää jalkojen ja sukkien kuivattelutaukoja tai vaihtaa erillisiin leirikenkiin kolkon popon painaessa ikävästi jalkaa. Lenkkarivaeltajan ei myöskään tarvitse kahlata jokien yli jaloissa pyörivien crocs-tossujen varassa tai teippailla sadelahkeita kumisaappaan varteen. Suonkin yli voi mennä niin, että heilahtaa. Lenkkari kastuu, lenkkari kuivuu, lenkkari kulkee.

 

la sportiva, packcraft, lapland, sweden

 

Lenkkarit kiinnostivat minua vaellusjalkineina, mutta sopivaa lenkkaria ei tahtonut löytyä. Leveä jalka ja iso ulkoneva kantapää hankaloittivat sopivan kengän löytymistä. Muutaman vuoden etsimisen ja kokeilujen jälkeen maastojuoksukenkien joukosta omaksi rakkaakseni valikoitui La Sportiva Wild Cat, ilman turhia kalvoja.

 

 

Wild Cat ei ole maastojuoksukenkien keveimmästä päästä, muttei turhan raskaskaan. Pohja tarjoaa kohtuullisen pidon ja varpaille on tarjolla hieman suojaakin. Välipohja on minimalistisia juoksukenkiä selvästi jäykempi, mutta on silti kaukana vaelluskengän jäykkyydestä. Nauhoitus on mallia perinteinen ja luotettava. Kengän ulkopinta on kestävää verkkoa ja sisäpuoli on vuorattu nopeasti kuivuvalla ja hengittävällä kankaalla, joka pitää kuitenkin hiekan ja hyttyset ulkopuolella.

Kengän tärkein ominaisuus on kuitenkin istuvuus, ja minun jalkaani Wild Catit istuvat järjettömän hyvin. Tämä tuli todettua, kun kävelin postin toimittamalla uudella parilla 105 kilometriä alle vuorokauteen ilman kenkien sisäänajoa.

Rakkoja olen näitä kenkiä käyttäessä saanut vain kahdesti: edellä mainitun ultrakävelyn aikana, ja kun kokeilin juosta talvella umpihangessa liian paksuissa neopreenisukissa. Normaalikäytössä näistä ei tule rakkoja, hiertymiä tai muitakaan häiriöitä.

 

 

Wild Catit ovat kiertäneet jaloissani Etelä- ja Itä-Suomen poluilla, Lapin soilla ja tunturinummilla, Pohjois-Ruotsin ja -Norjan rakkakivikoissa sekä Lapin syrjäisillä joilla meloessa. Mukavuus on aina ollut taattu ja suorituskyky riittävä.

Aivan täydelliset jalkineet nämäkään eivät ole, ne nimittäin kuluvat. Ensimmäinen kenkäpari kesti noin 800 km käyttöä kunnes pohja murtui kantapään etupuolelta. Muuta kulumaa tuli jo sitä ennen, muttei haitaksi asti. Pohjan katkeaminenkaan ei täysin lopettanut käyttöä, mutta hankin tilalle kuitenkin uuden parin. Uusi pari näyttäisi nyt lähestyvän elämänsä ehtoopuolta, tällä kertaa pohjakuvion kuluessa loppuun. Lienee siis aika hankkia kolmas pari. Tai ehkä useampia saman tien, siltä varalta, että tämän loistavan vaellusjalkineen valmistus vahingossa lopetettaisiin...

 

 

Kengät ovat niin henkilökohtainen asia, etten suoranaisesti suosittele kokeilemaan La Sportiva Wild Cat -lenkkareita, mutta rohkaisen lähes varauksetta kokeilemaan kevyempiä kalvottomia kenkiä vaelluskäytössä! Se kannattaa.

 

Kirjoittaja on erä- ja luonto-opas, intohimoinen luonnossa liikkuja ja haluaa toisinaan tuoda huutokilpailuihin uutta ääntä.

Jaakko Heikan englanninkielinen ulkoilublogi ja valokuvagalleria http://korpijaakko.wordpress.com/ http://korpijaakko.kuvat.fi/


Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41622.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä