Kanootti kulkee ja koirat haukkuu?

Teksti Sanna Kyllönen ja kuvat Sanna Kyllönen ja Aku Hukkila
 
Alkukesä oli ollut varsin viileä erityisesti Pohjois-Suomessa. Sen saimme todeta, kun suunnittelemamme Pohjois-Lapin erämaan vaellus alkoi juhannusviikolla lähestyä. Sääennuste kertoi päivisin mittarin olevan +2°C ja öisin nollassa, sekä povasi katkeamattoman vesisateen saapuvan kaikiksi vaelluspäiviksemme. Lievästi mukavuudenhaluisina muutimme suunnitelmaa kotona Pyhätunturilla, ja suuntasimme auton keulan kohti Oulangan kansallispuistoa Kuusamossa. Sinne näytti saderintama osuvan vain hitusen, ja aurinkoakin lupailtiin.
 
 
Seurueeseemme kuului kaksi (ainakin virallisen määritelmän mukaan) aikuista henkilöä, sekä kaksi koiraa. Ihmishahmot edustavat “vanhene, älä aikuistu, tai ainakaan tylsisty” -tyyppiä ja elävät sen mukaisesti. Koirat taas jakautuvat lähes eri lajien edustajiksi keskenään: 5-vuotias, jatkuvasti syliin kaipaava kääpiösnautseri Sylvi, sekä 1,5-vuotias, Viipurista viime syksynä adoptoitu sekarotuinen Greta.
Sylvi oli kulkenut jo useita telttaretkiä ja vaelluksia mukana, ja on äärimmäisen mukautuvainen retkikumppani, mutta pohjoisen olosuhteissa helposti paleleva yksilö. Lapin viileät yöt ovat olleet pieni haaste pikkukoiran rampatessa minun makuupussiini ja taas ulos, läpi yön.
Greta on keskikokoinen Belgian paimenkoira malinois- ja husky-tyyppinen juoksijahirmu sekä paimentaja riistavietillä höystettynä. Tämä yön yli -retki oli ensimmäinen, joka oli määrä nyt tehdä Greta mukana.
 
 
Olimme ostaneet edullisen, kolmen hengen tunneliteltan, sillä aiemmin käyttämäämme kahden hengen kupolitelttaan emme enää olisi sopineet tällä kokoonpanolla. Halvahkoon, mutta ok-hintalaatusuhteella olevaan telttaan päädyimme arveltuamme sen riittävän tarpeisiimme Suomen vaelluksilla, ja koska Gretan sopeutumisesta telttailuun ei ollut takeita. Jos koira päättäisi pelästyttyään juosta 1000€ maksavan Hillebergin seinästä läpi, se harmittaisi oletettavasti enemmän, kuin alle 200€:n teltasta.
 
 
Vuokrasimme kanootin Kuusamo Safarikselta kahdeksi päiväksi. Se odotteli meitä Kiutakönkään kuohujen alla parkkipaikalla. Aurinko hymyili, kun pakkasimme lukuisat kuivapussukat ja retkikunnan kanoottiin. Koirat istuivat kanootin pohjalla uteliaina tähyillen, mutta kuitenkin rauhallisina Kiutakönkään koskenkuohujen keinutellessa paattia, kun livuimme kohti varsinaista reitin alkua Oulankajoessa. Jännityksen aiheena oli ollut, säntäileekö Greta kanootin reunalta toiselle vesilintujen perässä, heilutellen sitä 20-kiloisella olemuksellaan. Sylvi-snautseri kun oli edelliskesän melontaretkellä keikkunut pitkän matkaa kanootin keulassa nousten lopulta kaikilla neljällä raajallaan muutaman neliösentin kokoiselle “keulatasanteelle”. Mitä muuta siitä saattoi odottaa seuraavan, kuin koiran molskahtamisen veteen!?
Molemmille koirille oli luonnollisesti hankittu pelastusliivit, sillä vastoin yleistä käsitystä, vain osa koirista osaa luonnostaan uida.
 
 
Koirat pistivät pötkölleen kanootin pohjalle, ja me ihmiset meloskelimme hissukseen metsämaiseman vaihtuessa upeaksi jokikanjoniksi jyrkkine hiekkatörmineen. Ensimmäiselle päivälle matkaa oli melottavana vain noin 9 km, eikä virran mukana seilatessa paljoa omaa voimaa tarvinnut käyttää.
Pysähdyimme kahvi- ja kalastuspaussille hiekkatörmälle, jossa retkiseurueemme pääsi jaloittelemaan. Nokipannu porisutteli kahvit trangialla ja Aku kokeili kalaonneaan virvelillä. Saalista ei tässä kohtaa tullut, mutta pannukahvi maistui sitäkin paremmalta. Mutkitellen virtaavan joen katseleminen hiekkatörmältä oli rauhoittavaa, jopa meditatiivista. Ajan kulku unohtuu, samoin kuin muu, kaukainen maailma huolineen.
 
 
Jatkoimme melontapätkän loppuun hiukan pilvisemmässä säässä, kunnes pääsimme leiripaikkaamme Nurminiemeen hyvissä ajoin. Iltahämärästä ei tosin tarvinnut olla huolissaan, sillä valoisaahan riitti läpi yön. Aku taas kalasteli, ja saikin pyydettyä ahvenen,  jossa roikkui hauki hampaillaan kiinni. Haukea ei tosin saatu ilman haavia narrattua rannalle asti, mutta avotulella paistettu ahven valmistui koirien iltapalaksi. Nuotion loimussa kypsyi myös lohen pala, jonka olimme varanneet mukaan kalaonnemme arvaten.
Greta-piski seuraili toimiamme leirissä pääosin rauhallisena ja paimentavana. Ainoastaan vastarannalla liikkuvat Karhunkierroskulkijat ja -majoittujat koirineen saivat Gretskin haukahtelemaan. Se teki oivallisesti pesän aina kulloisenkin lähellä olevan kuusen juurelle, jonne kiepitti itsensä lepäämään. Sylviä taas +2°C:n iltalämpötila alkoi viluttaa, ja sepä viihtyikin teltassa suurimman osan illasta. Puolen yön aikaan, nukkumaan mentäessä Greta, alias Iso Koira kömpi taas kieppipesäänsä teltan viereisen kuusen alle. Iso vaikutti hämmästyneeltä, kun se pyydettiin telttaan nukkumaan. Ei ole Ison oikeuksiin kuulunut nukkua ihmisten kanssa samassa “sängyssä”. Koirat lämmittivät mukavasti viileässä yössä ihmisten välissä, ja talvimakuupusseilla tarkeni mainiosti. Nelijalkaisilla oli omat istuinalustat,  viltti sekä yksin niille uhrattu kesäuntuvapussi lämmikkeinä. Häiriöitä yön aikana ei tullut.
 
  
Aamulla heräsimme kevyeeseen sateenropinaan teltan katolla. Kastumiselta ei siis täysin vältytty tälläkään reissulla. Aamutoimet hoidettuamme, ja tietenkin nokipannukahvit juotuamme pakkasimme leirin kanoottiin ja käänsimme keulan kohti määränpäätä, Jäkälänmutkaa. Tämän päivän melonta, noin 13 km sujui parissa tunnissa ilman taukoja. Upeita, hiekkarantaisia taukopaikkoja olisi ollut lukuisia matkan varrella, mutta sateinen sää ei houkuttanut pysähtymään. Ajatus rannalla pyörineistä, märän hiekkaisista koirista retkivarusteita sotkemassa ei myöskään liiemmin innostanut.
 
 
Iso Koira ja Pikkukoira - joiksi niitä mielikuvituksekkaasti usein kutsutaan - nukkuivat lähes koko melontamatkan. Kanootti ei kaatunut vieläkään, vaikka ihmiset bongasivat rannalta veteen pulahtaneen majavankin, koirien kuorsatessa onnensa ohitse.
Perillä Jäkälänmutkassa, josta kyydin oli määrä tulla hakemaan, on yleensä keskikesällä järkyttävä määrä sääskiä. Nyt kylmällä säällä niistä ei ollut tietoakaan. Vain kahden kilometrin päässä Venäjän rajavyöhykkeestä sijaitsevalla laavulla maistui vielä hernekeitot ja mitkäs muutkaan, kuin jälkkärikahvit. Kanoottien vuokraaja kuljetti meidät takaisin lähtöpaikalla olevalle autollemme. Melontaretki ja Ison Koiran neitsytmatka joelle oli saatu onnellisesti ja kommelluksitta päätökseen. Eivätkä koirat juuri edes haukkuneet, vaikka karavaani kulki.
 
 
Vinkkejä koirien kanssa melomiseen ja havaintoja Oulankajoelta:
  • Oulankajoki on maisemaltaan ainutlaatuinen, upea jokikanjoni, jota suosittu Karhunkierros-vaellusreitti mukailee. Oulangalle on helppoa lähteä ensikertalaisenkin melomaan. Matala, kapeahko, mutta maisemaltaan avara joki tarjoaa mahtavan elämyksen myös kokeneelle retkeilijälle. Joelta löytyy hiekkarantaisia uimapaikkoja pitkin matkaa.
  • Koirien kanssa meloessa pelastusliivit ovat ehdottomat myös karvakuonoille. Helpollakin joella voi käydä kaatumisvahinko varsinkin, kun eläinten kanssa liikutaan.
  • Luonnollisestikin kaikki tavarat kannattaa sitoa kiinni kanoottiin kaatumisen varalta, sillä virta vie ne nopeasti. Tämä ja muut retkimelontaohjeistukset pätevät yhtä lailla koirien kanssa melottaessa (koiraahan ei tietenkään kannata sitoa hihnasta hukkumisvaaran takia).
  • Koirille on mukava olla jokin pehmeähkö alusta kanootin pohjalla, esim. pyyhe (varsinkin sateen sattuessa). Kylmä ja märkä kanootin pohja on kurjantuntoinen makuualusta kenelle vain.
  • Telttayö on syytä miettiä etukäteen: millainen koira on, haluaakohan se nukkua teltassa vai absidissa? Toisaalta, haluatko sinä ehkä kuraisen, ihmiskakassa pyörineen karvakaverin viereen nukkumaan?
  • Koirallekin on hyvä olla mukana lämmiketekstiiliä yön viileyteen (viltti/vanha makuupussi/koiran makuupussi).
  • Melontavaelluksessa on se(kin) hyvä puoli, ettei grammoja tarvitse viilailla eikä reppuja kantaa selässä.
  • Muistathan metsästyslain mukaisen ohjeen  ”Maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.” Kansallispuistoissa koira on syytä olla kytkettynä erityisen herkän luonnon ja lintujen pesimäajan takia.  Kunnioitetaan myös muita retkeilijöitä (koiria pelkääviäkin) sekä luonnon rauhaa, niinkuin aina :)
 
   
Käyttäjän Markku kuva

Markku