Kevättä pakoon – ensikosketus Lyngeniin

Ylläksen ja Pallaksen maisemissa vietetyn vapun jälkimainingeissa Petteri Lajunen teki impulsiivisen päätöksen, joka vei herran ensimmäistä kertaa Lyngeniin: ”Kelit olivat vappuna kohdallaan ja onnistuneen reissun kallistuessa ehtoon puolelle tuntui, että olisi sääli päättää kausi tähän –  kotimatkalla auton ratissa päätin, että lumille oli vielä päästävä. 

Päätös realisoitui pari viikkoa myöhemmin, kun monipuolisena outdoor-harrastajana tunnettu Lajunen pakkasi autonsa ja otti suunnaksi käsivarren. Tien päälle ei kuitenkaan tarvinnut lähteä yksin, sillä matka- ja laskuseura löytyi tuttuun tapaan läheltä: Petteri on laskenut yhdessä vaimonsa kanssa jo useita vuosia muun muassa Riksgränsenissä ja Narvikissa. Lyngenin niemimaa on tunnetusti vapaalaskijoiden suosiossa keväisin, eikä kauden viimeisen reissun osoitetta tässäkään tapauksessa tarvinnut arpoa – kiinnostus lähteä kokemaan monipuolisesta offarimaastosta tunnetut Lyngenin Alpit oli kytenyt pinnan alla jo pitkään.

 

Kilpisjärven kautta vuorien ja vuonojen keskelle

Matkan välietappina toimi Kilpisjärvi ja reissun ensimmäinen lasku laskettiinkin Saanalla. Kilpisjärvelle suuntaaville tai ohikulkumatkalla oleville Lajunen vinkkaa edullisesta yöpymisvaihtoehdosta Helsingin yliopiston biologisella asemalla, jossa majoittuminen on  huomattavasti halvempaa kuin rajan toisella puolen Norjassa. Saapumista matkan määränpäähän Lyngeniin mies kuvailee osuvasti: “Käsivarteen päästessä maisemat alkavat parantua ja tunnelma autossa nousee. Norjan puolella suuret vuoret tärähtävät yhtäkkiä eteen ja tajuaa, että ollaan kohta perillä.”

Ennakkoon oli tiedossa, että Lyngenissä sää saattaa vaihdella arvaamattomasti, eikä ennusteisiin ole aina luottaminen.  Ensimmäinen päivä määränpäässä olikin sään puolesta vaatimaton, sillä Lyngen toivotti matkalaiset tervetulleeksi vesi- ja räntäsateella vuorten huippujen ollessa täysin pilvien peitossa. Ensikertalaisen voikin olla hankala osua parhaisiin paikkoihin yli kahdeksansadan neliökilometrin alueella erityisesti epävakaalla säällä.  Oululaispariskunnan ensimmäinen nousu Lyngenissä jäikin puolimatkaan, sillä kova tuuli ja huipulle takertuneet pilvet muuttivat suunnitelmia Middagstindenillä.  “Ensimmäisen laskupäivän pelasti kuitenkin uusi suomalainen tuttavuus. Vuosikaudet Lyngenissä laskenut maamies tunsi paikat hyvin ja kolmestaan noustiin Rasmustindenille, jolla olosuhteet olivat huomattavasti suosiollisemmat. Kova tuuli tosin jatkui ylempänä ja tällä kertaa huippu jäi kokematta, mutta alastulo kruunasi päivän”, Lajunen kertoo.

 

Inspiraatiota Rasmustindeniltä

Rasmustindenillä lumen pinta vaihteli märän loskan ja jääkorpun välillä ja noustessaan huipulle kolmikko joutuikin heittämään sukset olalle ja turvautumaan jäärautoihin, mutta  mikä tärkeintä, päivän laskut olivat kuitenkin huikeat. Vapaalaskijoiden sekä muiden ulkourheiluharrastajien tarpeita palvelevaa Rewindr-mobiilisovellusta kehittävä Lajunen kertoo Rasmustindeniltä löytyneen inspiraatiota myös työpöydän ääreen. ”Näimme Rasmustindenillä todella pysäyttävät vyöryjäljet – metsää oli matalana monen kymmenen metrin leveydeltä koko rinteen mitalla”  Lajunen taustoittaa. “Vyöryjälkiä katsellessa tuli mieleen, että sovelluksessa olisi kätevää pystyä merkkaamaan maastoon vaarallisia paikkoja reittien varrella. Parhaat ideat syntyvät aina käytännön kokemusten kautta”, mies jatkaa ja paljastaa Rewindrin uuden version tulevan saataville kesäkuun aikana. 

 

Lyngen tarjoaa viimein parastaan

Viimeiselle laskupäivälle oli luvassa vihdoin aurinkoa. Suunnitelmissa oli tehdä pidempi kokopäivän hiihtovaellus, johon saataisiin päätteeksi pitkä ja hyvä lasku. Ensin suunnitelmissa oli käydä laskemassa Superbaanana tunnettu Tomastindenin reitti, jonne kuljetaan pitkin jyrkähköä Tomasrenna -kurua. Kiikarointi autolta kuitenkin paljasti tuoreita vyöryjälkiä – pariskunta päättikin ottaa varman päälle ja suunnata vähemmän vyöryherkän Storvasstindenin upeille harjanteille.

Reissun viimeisenä laskupäivänä aurinko helli epävakaisten sääolosuhteiden koettelemia laskijoita ja kamera lauloi koko päivän. Myös valokuvausta harrastavan Lajusen kuvat tekevätkin oikeutta paitsi Storvasstindenille, mutta myös upeille näkymille, jotka sieltä avautuvat pyramidimaiselle Piggtindenille.

Kokonaisuudessaan päivä oli ylivoimaisesti reissun paras vaikka auringonpaisteesta huolimatta lumen pinta oli yllättävän kova ja sää kylmä. Pieniltä vastoinkäymisiltä ei kuitenkaan vältytty taaskaan. ”Suurilla seikkailijoilla unohtui lusikat matkasta ja retkimuonat vedettiinkin naamaan skumppalasilla”, Lajunen naureskelee esitelleessään kuvaa, jossa hän poseeraa tavoilleen uskollisena muovisen skumppalasin kera Storvasstindenillä. ”Todella mahtava päivä ja huippu – pieni, jyrkkä ja aivan pystysuora pudotus toiselle puolelle”, selvästi tyytyväinen mies summaa.


Kerrasta koukkuun

Lyngenin alueelta laskettava ei lopu kesken ja Lajunen kertookin pariskunnan suunnittelevan ensi kaudeksi pitempää reissua Tromssan maisemiin. ”Tämä oli vasta pintaraapaisu, mutta jäätiin kerrasta koukkuun. Ensi kauden reissua ei jätetä ihan näin loppukeväälle., että olisi  mahdollisesti aavistuksen verran enemmän lunta.” Ei yllätä, että Lajunen suosittelee Lyngeniin matkaamista muillekin, jotka eivät ole vielä päässeet kokemaan alueen ainutlaatuisuutta. ”Nousemisen voi aloittaa rantaviivalta, maasto on monipuolista ja laskut voi päättää vuonojen äärelle. Ennen kotiinlähtöä mietittiin vielä revanssia Middagstindenistä, mutta aikataulut ottivat vastaan – 751 kilometriä on paljon ajettavaa”, Lajunen päättää.

 

 

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä