Kierrätysteräksestä syntyi kaupunkifillari

Firmitas, utilitas, venustas – kestävyys, käytettävyys, kauneus – lukee jokaisen Pelago-polkupyörän keulassa. Nuo kolme sanaa ohjenuoranaan Hyppösen veljekset Timo ja Mikko kehittävät polkupyöriä kaupunki- ja arkiliikenteeseen. 

"Vaikka Pelagon toiminnalla ei ison kuvan kannalta olekaan kovin suurta merkitystä, kiinnostaa pyörissä moni muukin asia kuin niiden suunnittelu", Timo Hyppönen sanoo.

Osa Timo Hyppösen tutkimusmatkaa polkupyörien maailmaan on hänen taideteollisen korkeakoulun lopputyönsä.

"Mun alkuperäinen pääaine on ollut graafinen suunnittelu, mutta varsinaisen toimenkuvan ja omien kiinnostusten myötä olen tullut siitä aika kauas."

"Graafikon työ liittyy viestin ja informaation muotoiluun. Teollisuudessa se on lähinnä paketointia tai mainontaa, jos käyttöliittymäsuunnittelu poissuljetaan. Suurin osa tuotteista ei kuitenkaan vaadi mitään grafiikkaa, vaan ne palvelevat sellaisenaan. On sanottu, että paras typografia on näkymätöntä ja paras viesti on tuote itse. Kun tuote luetaan viestinä, kattaa graafikon vastuu myös tuotesuunnittelun. Oleellista on itse tuote, sen funktio ja sen ekologinen ja moraalinen jalanjälki. Tutkin ja havainnollistan opinnäytteessäni polkupyörän tuotannon sisällöllisiä aspekteja."

Timo Hyppösen tavoitteena oli lopputyössään selvittää mm. miten teräksen tuotanto ja kiertokulku toimii ja minkälaisia mahdollisuuksia kierrätysteräksellä on. 

"Oleellinen kysymys on myös, voisiko kierrätysteräs olla raaka-aineena arvokkaampaa, koska siihen liittyy tarina ja historiallista arvoa. Tästä on opittu paljon, mutta vastaus on aika monisyinen."


Projektikohteeksi valittu kierrätysteräksestä valmistettava polkupyörä oli havainnollistus teräksen kierrätyksestä. 

"Vaikka autonpellistä voisi tehdä erikoisiakin ratkaisuja, halusimme tehdä mahdollisimman tavallisen näköisen pyörän, jotta se olisi paremmin vertailukelpoinen perustuotantopyöriin nähden", Hyppönen sanoo.

Hyppösellä oli jo entuudestaan varsin hyvä aavistus siitä, miten terästä kierrätetään. 

"Teräksen kierrätys perustuu sulatukseen. Sulatuksen myötä saamme jälleen uutta terästä, josta voi tehdä taas uusia esineitä. Kierrätysteräs säästää energiaa 65 prosenttia uudistuotantoon verrattuna."

Kuvataideakatemian valukurssilla oli jo sulatettu romurautaa ja valettu siitä uusia esineitä. Silloin Hyppönen teki pisuaarin.

 

Yhden yksittäisen auton kierrättämistä polkupyöräksi ei ole helppo seurata, sillä terästeollisuudessa mittakaavat ovat niin valtavat. 

"Jos pelkästään Suomessa valmistetaan terästä 500 miljoonaa tonnia vuodessa, niin yhden pienen pyöräfirman tuotanto ei siinä paljon paina."

Toteutusta mietittäessä projektissa päädyttiin vaihtoehtoiseen kierrätystapaan: valmiin pellin työstäminen pyörän putkiksi oli sekä helpompaa, nopeampaa että osittain ekologisempaakin kuin teräksen sulattaminen.

"Me tartuimme ajatukseen, että mahdollisimman vähän prosessoitu materiaali olisi parhaaksi ja testasimme, mitä osia voisimme käyttää autosta pyörän valmistuksessa."

Projektia varten Hyppönen halusi saada käsiinsä ajokuntoisen auton, jotta tapahtumien dokumentointi olisi helpompaa. Netistä hän löysikin satasella vanhan Volvon, joka oli katsastuksessa saanut pitkän vikalistan ja omistaja oli päättänyt romuttaa auton. Niinpä punainen Volvo vaihtoi omistajaa viimeisen kerran ja rullasi Lohjalta Helsinkiin. 

Yhteistyössä Olli Erkkilän kanssa farmari-Volvon kattopelti muuntui ensin putkiksi ja sitten polkupyörän rungoksi. Projektin etenemiseen voi tutustua dokumenttielokuvasta, jonka ensiesitys on tänä viikonloppuna Bicycle Film Festivalilla Helsingissä. Elokuvan on kuvannut Taavetti Alin ja leikannut Osku Pulkkinen

Myös kierrätysteräspyörä on nähtävillä BFF-tapahtumassa Jätkäsaaren L3-Makasiinissa.

Mutta millainen pyörästä lopulta tuli? Onko Volvon pelti hyvä runkomateriaali?

"Tämä on ensimmäinen konseptimalli, mutta pyörästä tuli yllättävän hyvä", Hyppönen kiittelee.

 

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41216.0

Antti Laiho