Millainen on sinun laskujälkesi?

Suurimmalla osalla vapaalaskijoista lienee aikomus jättää vuorenrinteelle vain kaunis laskujälki puhtaaseen lumeen. Tarkemmin ajatellen sinne jää kuitenkin muutakin. Kauden aikana lautojen ja suksien pohjia on vahattu useaan otteeseen –harvemmin, jos pääsee laskemaan enemmän luonnonlunta, ja useammin, jos vahausta kuluttaa pääosin kova tykkilumi. Joka tapauksessa lumen pintaan jää hienoja partikkeleja voiteista. Kun lumi sulaa rinteiltä alas, mukana menee kaikki talven aikana kertyneet epäpuhtaudetkin.

Onko suksien ja lautojen voiteleminen siis ekologista? Sattumalta törmäsin netissä surffatessa ympäristöystävällisiin luistovoiteisiin. Niitä markkinoi useampikin ulkomainen yritys, mm. Greenwax ja Beaverwax. Kotimaisista voidevalmistajista Startilta näkyy löytyvän Eco-sarjaa.

Ympäristöystävällisiä vahoja markkinoidaan ”PFC free”, joidenkin myös ”petroleum free”. PFC tarkoittaa käytännössä fluoriyhdisteitä. Yhtään voidehyllyn edessä pyörinyt tietää, että hinta korreloi usein voiteen fluoripitoisuuden kanssa. Niinpä, jos ympäristöystävällisyys voitelussa käytännössä on fluorin välttelyä, persaukiset vapaalaskijat todennäköisesti toimivat lähtökohtaisesti kilpahiihtäjiä ekologisemmin – takamaastoon retkeilemään lähtiessä harva meistä sijoittaa kalliiseen fluorivoiteeseen koko lumilaudan pohjan pinta-alalta.

Koska aihe kuitenkin kiinnosti, lähdin selvittämään voiteiden koostumuksia apunani vahva osaaminen lukion pakollisesta kemiasta viidentoista vuoden takaa sekä hieman sitä täydentäen Helsingin yliopiston dosentti Liisa Virkki Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristotieteiden laitokselta.
 

Mitä pakkaus paljastaa?

Kotona olevista voiderasioista ei koostumus selviä. Pakkauksissa lukee käyttöohjeet ja mille kelille voide sopii. Ainesosista taas ei hiiskuttu. Kuten ei valmistajien sivuillakaan. Valmistajista ei kukaan suoraan vastannut kysymyksiini ainesosista, joten käytin luotettavana lähteenä Wikipediaa.

Aloitetaan harmittomista ainesosista. Isoin määrä luistovoiteesta on parafiinivahaa, joka on öljypohjainen, pitkäketjuinen lineaarinen hiilivety. Kemistin mukaan se on harmitonta sekä ihmiselle että ympäristölle. Se hajoaa luonnossa, tosin melko hitaasti.

Koska osa ympäristöystävällisinä markkinoiduista vahoista oli öljyttömiä, niiden pohjana on siis jotain muuta kuin parafiinia. Tällainen voide on vaikkapa kanadalaisen Beaverwaxin soijavaha. Beaverwaxin Matt Turner pitää soijavahaa lähinnä viherpesuna. Yritys valmistaa myös parafiinivahoja.

– Soijavahasta voimme sanoa, että lopputuote on sataprosenttisen ympäristöystävällistä, mutta kuinka soijapavut muuntuvat vahaksi? Polttoainetta vaativilla koneilla, Turner huomauttaa. Turner puhuu soijan kovasta kysynnästä ja sitä seuraavasta sademetsien kaatamisesta soijan tuotannon tieltä. Hänen mielestään monien soijatuotteiden ympäristöystävällisyys on kuluttajien huijausta.

Parafiinin (tai soijan) lisäksi Wikipedian aineslistauksessa mainitaan myös silikoni, grafiitti, molybdeeni ja gallium. Kuitenkaan vaikkapa Rexin luistovoiteissa ei Redoxin Matti Peltosen mukaan ole käytössä näitä aineita grafiittia lukuun ottamatta. Grafiitti on harmitonta hiiltä. Molybdeeni ja gallium ovat alkuainemetalleja, jotka eivät kemistin arvon mukaan ole myrkyllisiä. Myös voiteiden silikonit ovat hajuttomia, mauttomia ja harmittomia.


Jaakko Blomqvist kurvailee omaa jälkeen lumeen. Kuva: Arttu Muukkonen
 

Oletetut pahikset

Kun mennään epäilyttäviin ainesosiin, puhutaan fluoreista erilaisina yhdistelminä. Puhdasta fluoria ei monissa peruslinjan luistovoiteissa edes ole.

Fluoriyhdisteistä voiteiden yhteydessä mainittiin ainakin PTFE ja PFC. PTFE on meille kaikille tuttua myös mm. paistinpannujen teflonpinnoista ja Goretex-vaatteista. PTFE tulee sanoista polytetrafluoriethene, PFC puolestaan perfluorinated compounds. Poly tai per yhdisteen nimen edessä tarkoittaa, että pieni fluoria ja hiiltä sisältävä orgaaninen yhdiste on polymerisoitu, jolloin syntyy suurempi yhdiste. Luontoon voi laudan pohjasta irrota näitä yhdisteitä jonkin verran

Peltonen toteaa, ettei Rexin fluorivoiteissa käytetä myrkyllisiä fluoriyhdisteitä.

– Fluorivoiteiden ympäristövaikutuksia on jonkin verran tutkittu. Käyttämämme fluoriyhdisteet ovat käytännössä veteen liukenemattomia, joten pohjavesiin ne eivät päädy.  Aikojen kuluessa niitä kertyy kuitenkin maahan esimerkiksi latupohjille ja voitelupaikoille, mutta sitä ei tietääkseni ole selvitetty, mitä yhdisteille voi tapahtua vuosien tai vuosikymmenien kuluessa, Peltonen sanoo.

Kemistin mukaan paljon fluoria sisältäviä yhdisteitä pidetään nykyään haitallisina. Niitä on tutkittu erityisesti meriympäristössä (Itämeri) ja todettu biokertyviksi. Biokertyvyys tarkoittaa, että näitä yhdisteitä ajan kanssa kertyy ravintoketjun huipulle, siis myös ihmisiin.

Koska fluoriyhdisteet ovat olleet laajassa käytössä vasta muutaman vuosikymmenen, vaikutuksia luontoon tai ihmisiin ei vielä tunneta hyvin. Myrkyllisiä aineet eivät varsinaisesti ole, mutta biokertyvinä ne lisäävät kemikaalikuormaa. Ympäristövaikutusten lisäksi fluoriyhdisteet voivat olla haitallisia myös voitelutilanteessa höyrynä tai hiukkasina hengitettäessä.

Fluoria käytetään voiteissa luiston lisäämiseksi, sillä fluoripinnoite hylkii vettä, kosteutta ja likaa. Beaverwaxin Matt Turner ei pidä fluoria harrastelijoiden välineiden voiteluun kuuluvana.

– Ei ole mitään syytä, että harrastekäyttöön vahoja tekevät yritykset käyttävät voiteissaan fluoria. Fluori ei kauaa pysy suksen tai laudan pohjassa. Kisalaskijoiden sukset vahataankin uudelleen joka laskun jälkeen. Tavallinen laskija ei edes huomaa eroa fluorivoiteen ja fluorittoman voiteen välillä, Turner huomauttaa.
 

Onko voitelulla siis väliä?

Lopputulemana siis fluorivoiteet ovat jonkinasteisia pahiksia ja fluorittomat perusvoiteet ihan ok. Voisiko kuitenkin pohjamateriaalin valinnalla vaikuttaa siihen, mitä vuorten seinämille jälkeensä jättää? Soitto ekolgisuudestakin tunnetun PowderFlowerin Samu Ampujalle ei vahvista ajatusta.

– Luistopohjamateriaaleja on monia, mutta en usko niiden ympäristövaikutuksissa olevan merkittäviä eroja. Laskemisen ympäristöystävällisyydessä merkitsevät muut jutut, kuten kulkuväline harrastuspaikalle ja välineiden käyttöikä, Ampuja toteaa.

Maailmantuskaa potevat laskijat voivat siis hyvillä mielin liukua mäen alas luistavalla menopelillä. Luistovoiteissa on eroja, mutta niiden ympäristövaikutukset jäävät laskettelijan kohdalla suhteellisen vähäisiksi.
 

Teksti: Leena Vänni
 

Artikkeli on osa Relaan Ekoekstra-artikkelisarjaa. Ekoekstran aikaisemmat artikkelit:

Yksi nousu hiihtohissillä vastaa yhden kilometrin automatkaa
Suomiporukka tähtää laskemiseen ilman hissejä
Tehokkuus on ekologisuuden välivaihe
Vinkkejä ekologisempaan lentämiseen

Artikkelisarja: 
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä
PeeTee
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 vuotta 3 kuukautta sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 19:47

Vapaalaskussa ei voiteella ja voiteesta vuorelle jäävillä hiukkasille ole mitään merkitystä! Vai voiteleeko joku muka suksiaan ja splittejään randoreissuille?

DeepHoo
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 päivä 9 tuntia sitten
Liittyi: 24.02.2004 - 09:31

Onpahan jo pitkälle vietyä mietintöä ympäristövaikutuksista, vaikka tärkeä asia onkin. Ensin lennetään parhaassa tapauksessa toiselle puolen maapalloa mäkeä laskemaan ja seuraavaksi mietitään voiteiden vaikutuksia :) Anna mun kaikki kestää, jotain suhteellisuuden tajua edes.

Madsen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 vuotta 5 kuukautta sitten
Liittyi: 01.09.2013 - 12:09

Parempi vaan kun ei oo vahaa niin ei pääse vahingossakaan liian lujaa mäessä, vaikka haluaisi olla riiraider. Turvallisuustekijä.

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 12 kuukautta sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35

Kaikki biokertyviin aineisiin liittyvä on tavallaan tosi iso juttu. Se kama kertyy juuri ihmisiin ja salakavalasti kiertoteitä pitkin vuosikymmenien saatossa. Ja siksi lähinnä tulevien sukupolvien elimistöön. Kolikon kääntöpuoli täällä ravintoketjun huipulla hillumisesta.

Lentomatkan tai automatkan haitathan taas on tavallaan noihin biokertyviin aineisiin verrattuna väliaikaisia pikkujuttuja joiden vaikutukset katoaisivat teoriassa jo yhden sukupolven aikana jos lentäminen ja autoilu loppuisi.

Mutta joo, pikkujuttuja luistovoiteet kuten Ampujakin jutussa toteaa.

Mutta mitä voiteluun ja vapaalaskuun tulee, niin eikös kovimmat kisarandoajat ole kaikkein kovimpia voitelijoita. Voitelevat karvojaankin luistivoiteille jne.

matti
Offline
Viimeksi kirjautunut: Yksi kuukausi 2 viikkoa sitten
Liittyi: 18.12.2002 - 22:00

Kiinnostava aihe. Kun kysyin SkiExpossa suksivoidevalmistajalta hän piti mua niin tyhmänä että heti tuli mieleen että tässä taitaa olla jotain!
Kyllä kai vapaalaskijan voiteet leviää niin laajalle alueelle, että niitä on vaikea maastosta, variksenmarjoista tai riekonmaksasta jäljittää. Ehkä jotain mitattavaa suoraa ympäristökertymää voisi löytyä paljon käytettyjen kilpa-/harjoitushiihtolatujen varsilla kasvaneita sieniä tutkimalla???

Mikko Piironen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 7 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 17.12.2002 - 20:12

[quote=Markku Jussila]p>Mutta mitä voiteluun ja vapaalaskuun tulee, niin eikös kovimmat kisarandoajat ole kaikkein kovimpia voitelijoita. Voitelevat karvojaankin luistivoiteille jne.

[/quote]

Mitkä kaikki karvat kuuluu voidella luiston maksimoiseksi?

PeeTee
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 vuotta 3 kuukautta sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 19:47

[quote=Mikko Piironen][quote=Markku Jussila]p>Mutta mitä voiteluun ja vapaalaskuun tulee, niin eikös kovimmat kisarandoajat ole kaikkein kovimpia voitelijoita. Voitelevat karvojaankin luistivoiteille jne.

[/quote]
Mitkä kaikki karvat kuuluu voidella luiston maksimoiseksi?[/quote]

Kysykää svedurandååjilta.

b3
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 päivää 9 tuntia sitten
Liittyi: 31.10.2007 - 14:17

Mä voitelen sukset parafiinilla ja skinit kans. Toisaalta rinnelaskija saa päivässä parhaimmillaan 10 km verttiä, mä 1 km. Joten onko väliä.

länki
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 vuotta Yksi kuukausi sitten
Liittyi: 09.04.2013 - 18:47

Tykästyin isosti noihin Startin Eco-vahoihin, koska a) ympäristö on kiva ja b) olen laiska enkä jaksa poistaa+vahata joka toinen päivä.

Normimyrkkyvahan käyttöaluehan määritellään jotenkin esim. "-3,2c ja -4,7c välille, lounaistuulen vallitessa, matalapaineella alle 1600m merenpinnasta." Purkkeja pitää olla mukana 15 ja vahaa pitää repiä laudasta joka viikonloppu sään vaihtuessa. Mutta noiden ekojen käyttöalue on sen verran laaja (miinusvoide -20c...0 ja plus 0...+10c), että ei tarvitse kuin syksyllä vetästä pakkasvoide laudan pohjaan ja samalla voi pistää päälle kun kuluu pois. Yli 20c pakkasella ei kumminkaan tee mieli laskea niin kovaa ja/tai pitkää päivää perusrinteellä, että voiteella olisi kauheasti väliä, joten sillä meni pakkaspäivätkin ihan fine. Keväällä kun alkaa naama ottaa rusketusta, vaihdetaan tuohon pluskelin voiteeseen.

Eikä ilmeisesti itsekään myrkyty, vaikka sulattelisi sisätiloissa voiteet pohjaan. Mikä on erikiva pakkaskelillä. Ja jos se voide vielä on semisti ympäristöystävällistä, niin mikäs sen parempi.