Mitä ihmettä he ajattelivat? Inhimilliset tekijät ja vyöryvaara

Joulun alla The New York Times julkaisi ansiokkaan artikkelikokonaisuuden viimetalvisesta, kolme ihmishenkeä vaatineesta lumivyörystä amerikkalaisen Stevens Passin hiihtokeskuksen takamaastossa. Laskijat olivat erittäin kokeneita laskijoita ja takamaastossa liikkujia ja he laskivat kotikulmillaan.

Onnettomuudesta kertovaa tekstiä lukiessa ei voinut kuin ihmetellä, mitä laskijoiden mielissä liikkui. Päätöksenteko soljui eteenpäin hyvin epämuodollisesti ja vaaranmerkit olivat ilmeiset. Mikseivät varoituskellot kenelläkään soineet?

Mutta helppoahan se on jälkikäteen kotisohvalta huudella. Tiedän tuon saman tunteen: puuteripäivä, houkuttelevat mäet ja hyvä laskuseura. Silloin mennään eikä meinata – vaikka aina ei pitäisi.

Jälkeenpäin onnettomuuksia tulkitessa on olennainen tieto jo olemassa ja vastaukset valmiina. Jälkikäteen on helppoa olla viisas.

Tilastojen muukaan suurimmassa vyöryvaarassa ovat hyvät laskijat ja erityisesti nuoret miehet. Usein ollaan tutuilla laskupaikoilla. Eikä turvallisuus vesity siihen, että tietoa ei olisi: yksi keskeisimmistä muuttujista lumiturvallisuutta käsiteltäessä on turvallisuuden inhimillinen tekijä, human factor.

Kanadalainen lumiturvallisuuskouluttaja Ian McCammon on tutkinut amerikkalaisia vyöryonnettomuuksia ja luonut niiden pohjalta kuusikohtaisen listan, joka auttaa hahmottamaan inhimillisen tekijän vaikutusta päätöksentekoon. 

Englanniksi McCammon lyhentää listansa sanaksi FACETS (fasetit jo itsessään viittaavat lumen rakenteeseen ja siis lumiturvallisuuteen, mutta ne ansaitsevat oman juttunsa). FACETS:in kirjaimet tulevat sanoista familiarity (tuttuus, perehtyneisyys), acceptance (hyväksyntä), consistency (johdonmukaisuus, yhtäpitävyys), experts (ekspertit, asiantuntijat), tracks (laskujäljet) ja social facilitation (sosiaalinen helpottuminen).

 

Familiarity (tuttuus, perehtyneisyys)

McCammonin tutkimuksen mukaan tutussa maastossa liikkuvat laskijat tekivät rohkeampia ja siis riskialttiimpia valintoja kuin vieraassa maastossa liikkuvat laskijat. Tämä korostui kokeneilla laskijoilla. "Onhan tästä aina ennenkin laskettu."

Acceptance (hyväksyntä)

Hyväksyntä liittyy ihmisten haluun tehdä vaikutus ja saada hyväksyntää arvostamassaan seurassa. Näyttämisen halu koskee erityisesti nuoria miehiä ja korostuu, kun ryhmässä on myös naisia. "Mä meen eka!"

Consistency (johdonmukaisuus, yhtäpitävyys)

Kun ryhmä on päättänyt selkeän tavoitteen, on seuraavien päätösten tekeminen helpompaa – etenkin jos päätökset johtavat kohti alkuperäistä päämäärää. Tavoitteellisuuden tuoma helppous saattaa kuitenkin estää laskijoita huomioimasta esimerkiksi päivän aikana muuttuvia olosuhteita. "Ei keli vielä ole niin paljon lämmennyt. Jatketaan vaan toppiin."

Experts (ekspertit, asiantuntijat)

Monilla McCammonin tutkimuksen onnettomuusryhmistä oli luontainen johtaja, joka oli  kokeneempi, vanhempi tai taitavampi laskija kuin ryhmän muut jäsenet. Aina johtajan määrittävä tekijä ei kuitenkaan ollut lumiturvallisuusosaaminen. Niinpä aloittelevat takamaastossa liikkujat ajautuivat helpommin vaaratilanteisiin johtajaa seuratessaan kuin tehdessään päätöksiä yhdessä oman, kokemattoman ryhmän kesken. "Pekka on käynyt Verpparissa ja Nixissä ja kaikkialla. Kyllä se tietää."

Tracks (jäljet)

Tracks-kohtaan McCammon liitti myös toisen määreen "scarcity" (niukkuus). Puuterikuumeen vallassa olevilla laskijoilla on paine ehtiä mäkeen ajoissa ja piirtää omat jälkensä vuoren rinteelle ennen muita. Tutkimuksessa onnettomuusriski nousi selvästi, jos laskuporukka oli tavannut toisia laskijoita matkallaan koskemattomille puuterikentille. "Äkkiä! Ehdimme vielä ennen muita!"

Social Facilitation (sosiaalinen helpottuminen)

Kun omiin taitoihinsa luottaneet laskijat kohtasivat takamaastossa muita laskuporukoita, ottivat he enemmän riskejä kuin tehdessään päätöksiä ilman muiden ihmisten läsnäoloa. Sama toimi myös käänteisesti: kokemattomat olivat päätöksissään konservatiivisempia, jos läsnä oli myös muita laskijoita. "Kyllä me tiedetään, mitä me tehdään."


McCammonin tutkimuksessaan esiin nostamilla inhimillisillä tekijöillä ei ole juurikaan tekemistä lumivyöryolosuhteiden vaan lähinnä tiedostamattomien oletusten, ennakkoasenteiden ja toimintatapojen kanssa. 

Kokonaan emme voi inhimillisten tekijöiden vaikutusta poistaa. Mutta voimme oppia tunnistamaan tilanteita, joissa kannattaa olla tarkkana ja pohtia myös omaa toimintaamme erilaisissa tilanteissa – etenkin seuraavana dumppipäivänä.



Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44128.0

Antti Laiho