Patikoimisen tuska ja riemu Nepalissa - Annapurna Base Camp -vaellus

Teksti ja kuvat: Markus Siivola

 

Pokhara, Nepal, lokakuu 2011.

 

Lojumme vaimoni kanssa hotellin terassilla raukeina ja naukkailemme huonoa nepalilaista viiniä. Taivaanrannassa siintää Himalajan vuoristo. Maailman kymmeneksi korkein vuori Annapurna I (8091 m) hohtaa arvokkaana taustalla.

Varjoliitäjät leijailevat alas kaupunkiin läheiseltä kukkulalta tasaisena virtana. Nepalin hektiseen pääkaupunkiin Katmanduun verrattuna Pokhara on kuin rauhaisa keidas.

Olemme Pokharassa kävelläksemme Annapurnan perusleiriin, Annapurna Base Campiin (ABC), noin 4100 metrin korkeuteen. Annapurna Base Camp Trek on Annapurna Circuitin ja Everest Base Camp Trekin ohella yksi Nepalin suosituimpia kävelyreittejä. (Vaellus tunnetaan myös nimellä Annapurna Sanctuary, mikä kuvaakin upeaa reittiä ehkä parhaiten – eihän sieltä periltä varsinaista perusleiriä löydy.)

Lokakuu oiva ajankohta

Lokakuu on parasta aikaa patikkareissuihin Nepalissa. Monsuunikausi on päättynyt ja maasto kuivunut sateista. Tänä vuonna monsuuni on päättynyt normaalia myöhempään ja vuorilla leijailee paksuja pilviä, jotka satavat öisin vetenä tai lumena. Tämä ei aiheuta ongelmia vaeltajille mutta muodostaa uhkan vuorikiipeilijöille. Kuulemme majatalosta, että Annapurna I:llä on menehtynyt korealaisretkikunta lumivyöryssä.

Annapurnan maisemissa kiemurteleva reittimme vaatii muutaman luvan. Trekking Information Management System, TIMS, -kortin voi hankkia Pokharasta tai Katmandusta. Lisäksi reitillämme tulee maksaa luonnonsuojelumaksu. Sen voi maksaa samassa toimistossa. TIMS-kortti maksaa noin 20 dollaria, luonnonsuojelumaksu viisi taalaa enemmän. Molempiin tarvitsee kaksi passikuvaa.

Kaadamme viinin viemäriin. Yhtä pahaa litkua emme ole juoneet kuin kerran, Ranskassa.

Seuraavana aamuna neuvottelemme kilpailukykyisen hinnan taksikyydille Pokharasta Annapurna Base Camp Trekin alkuun Phediin. Halvin vaihtoehto on bussi, mutta se pysähtyy joka veräjällä ja matka kestää tunteja. Taksilla matka sujuu sutjakkaasti puolessa tunnissa.

Juurakoita ja iilimatoja

Reitti alkaa vajaan tuhannen metrin nousulla kivistä portaikkoa ylös lähiharjanteelle. On kuumaa ja kosteaa. Hiki valuu vuolaana ja sydän tykyttää ohimoissa viljapeltojen keskellä. Paikallinen kantaja pysähtyy viereeni ja kysyy, olenko kunnossa. Olen niin punainen, että hän luulee, että olen saanut sairaskohtauksen. Leveäreunainen safarihattu tulee paahteessa todelliseen tarpeeseen.

En malta olla vertaamatta olosuhteita vilpoisiin vaelluksiin Lapissa. Hymähdän. Kyllä, on hitusen lämpimämpää kuin Muotkatunturin erämaa-alueella.

Annapurna Base Camp Trek nousee laaksosta 4100 metriin noin neljän päivän aikana. Fyysiseltä vaativuudeltaan reitti on kohtalaisen haastava. Normaalikuntoiselle se ei aiheuta ongelmia, jos kuuntelee kehoaan. Jyrkät mäet aiheuttavat nivelrasitusvammoja tottumattomille.

Polut ovat leveitä vajaaseen 3000 metriin asti. Mäissä on tilavat portaikot. Ylempänä reitti muuttuu kapeaksi ja on paikoin märkä, juurakkoinen, iilimatoinen ja kivinen. Reitti ei kulje lumella tai jäätiköllä, joten normaaleilla vaellustaidoilla pärjää.

Oppaan kera vai ilman?

Noin 80 prosenttia Annapurna Base Camp Trekin kävelijöistä palkkaa oppaan. Opas myös usein kantaa asiakkaan varusteita tai palkkaa erikseen kantajan. Me haluamme kantaa reppumme ja selviytyä reitistä omin avuinemme. Oppaan palkkaaminen on toki suositeltavaa mutta ei välttämätöntä, jos on kokemusta vaeltamisesta.

Chomrongista ylöspäin hyvästä oppaasta on paljon hyötyä: majataloja on vähemmän ja sesonkiaikaan ne täyttyvät nopeasti jo iltapäivällä. Nohevimmat oppaat varaavat punkkapaikat kännykällä etukäteen. Meidän päivittäinen taktiikkamme on lähteä aikaisin ja pysähtyä aikaisin, jotta saamme petipaikat. Ylivuotomajoituksena majatalojen pitäjät pystyttävät telttoja.

Varusteinamme on tukevat vaelluskengät ja noin 40 litran reppu, jossa on vaihtovaatteita, hygieniatarvikkeita sekä ensiapulaukku. Makuupussi on pieni ja kevyt. Vaikka alhaalla on kuumaa, yön alimmat lämpötilat painuvat alle nollaan neljässä tonnissa – lammikot ovat jäässä aamulla.

Teltta jääköön kotiin

Makuualustaa, telttaa, keittimiä tai ruokaa ei tarvitse kantaa matkassa, sillä yövymme pienissä majataloissa (tea house). Parikymmentä dollaria päivässä riittää helposti ruokailuun ja yöpymiseen. Paikalliseen tapaan illallinen nautitaan siinä majatalossa, jossa yövytään.

Annapurna Sanctuaryyn menijöistä lähes kaikki yöpyvät majataloissa. Kulkijoita neuvotaan välttämään taloja, jotka käyttävät polttopuuta lämmittämiseen ja keittämiseen. Laajat puuttomat tilkut paljastavat syyn.

Viime vuosina talot ovat alkaneet tarjota laajempaa ruokalistaa ja kioskituotteita, kuten olutta ja perunalastuja. Tämä aiheuttaa paineita sekä majataloille että ympäristölle. Majataloista ostettujen Pringles-purkkien ja suklaapatukoiden jätteitä lojuu reitillä ja roskatynnyrit pursuavat paikoin yli. Löydämme 4000 metristä roskakuoppia, jonne roskatynnyreitä tyhjennetään. Jätteitä on hankala viedä alas.

Kannattaa välttää kioskiherkkuja ja pitäytyä yksinkertaisissa ruoissa, kuten paikallisherkku dal bhatissa. Sitä majatalot voivat valmistaa helposti ja ekologisesti. Palkitse itsesi oluella vasta reissun jälkeen tai vähintään kanna pullosi pois. Älä laita mitään roskatynnyreihin.

Majoituksen ja ruoan hinnasta tinkaaminen ei kuulu asiaan, sillä majatalojen hintataso on määritelty alueellisesti kohtuulliseksi viranomaisten toimesta. Mitä ylemmäs mennään, sitä karummaksi ja edullisemmaksi petipaikka yleensä muuttuu. Ruoan hinta kipuaa samassa suhteessa korkeammaksi, sillä kantajilla on ollut isompi urakka tarveaineiden kantamisessa.

Kävelemisen riemua

Vaikka patikoin usein, nautin harvoin vaellustyylisestä pitkistä kävelyistä. Kyllästyn tamppaamiseen nopeasti ja alan haaveilla leirin pystyttämisestä. Annapurna Base Camp Trek on toista maata, reitti säilyttää mielenkiinnon hetkestä ja päivästä toiseen. Maisemat muuttuvat hiljalleen viidakosta vuoristotundraksi. Ylämäet ovat brutaaleja mutta ihanan palkitsevia, reidet terästyvät ja nousemiseen tulee nälkä. Polku kiemurtelee ja koukkii ja tarjoaa kokoa ajan uusia yllätyksiä. Miten kävely voi olla oikeasti hauskaa!

Auringonnousu Annapurna Sanctuarya ja ABC:ta ympäröivässä mahtavassa 7000-metristen huippujen muodostamassa amfiteatterissa on huikea. Joku väittää, että maailmassa ei ole kauniimpaa paikkaa.

Reittiin kuluu normaalisti kahdeksasta kymmeneen päivää. Kävelemme sen viikossa ryhdikkään mukavalla tahdilla. Vältämme kiiruhtamista 3000 metrin jälkeen, sillä emme halua vuoristotautia. Vanha viisaus ”walk high, sleep low” toimii hyvin.

Reissu on ikimuistoinen. Mieltä ylentävät loistavan kävelyreitin lisäksi vuorilla tapaamme upeat ihmiset eri puolilta maailmaa. Pimeän tultua vaihdamme tarinoita ja pelaamme korttia majatalon pirtissä. Pöydästä löytyy slovenialaisia, singaporelaisia, skotlantilaisia, irlantilaisia, suomalaisia, englantilaisia ja kanadalaisia. On vaikea olla pitämättä kaikista, mutta Paskahousun pelisäännöistä emme pääse kansainväliseen yhteisymmärrykseen.

Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=39992.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä