Pyhän lumivyöry ei yllättänyt

Istuin eilen illalla kotisohvalla ja ihmettelin maailman menoa. Kymmenen uutisten pääuutinen oli lumivyöry, samoin aihe nousi esiin kaikkien valtakunnallisten medioiden nettiuutisissa.

Lumi vyöryy Suomessakin joka talvi. Se ei siis itsessään ole uutinen. Mistä sitten oli kyse? Miksi tämä sai näin suuret mittasuhteet?

Pyhätunturin kansallispuiston Isokurussa sattui siis sunnuntaina 11.3. aamulla tai aamuyöllä lumivyöry, joka laukesi mitä ilmeisimmin ilman ihmisten vaikutusta asiaan. Vyöry sattui Ukonhatun, eli Kakkosen, koillisseinällä harvan metsikön alapuolella. Lumi ei siis lähtenyt liikkeelle rinteen yläosasta asti, vaan alempaa. 50–70 metriä leveänä se kuitenkin keräsi Isokurun pohjalle valtavan määrän lunta. (Tarkempaa tietoa murtumalinjan paksuudesta tai lumen koostumuksesta en ole vielä saanut. Sitä lienee luvassa myöhemmin tänään.)

Pyhän lumivyöryssä ei onneksi ollut ihmisiä osallisina. Tätä ei kuitenkaan voitu tilanteen alkuvaiheessa varmuudella tietää. Niinpä Isokurussa liikkuneen maastohiihtäjän hälytykseen oli reagoitava nopeasti. Merkkejä laskettelijoista tai hiihtäjistä ei kurussa näkynyt – ilmoituksen tehneen maastohiihtäjän jälkiä lukuun ottamatta. 

Etukäteen suunnitellun toimintaprotokollan mukaisesti hälytys ohjattiin pelastuslaitokselle, joka koordinoi tehtävää. Paikalle saapui yhdeksän pelastuslaitoksen yksikköä Pelkosenniemeltä, Savukoskelta, Sodankylästä ja Kemijärveltä. Tämä joukko sitten siirtyi tapahtumapaikalle ja sondasi vyöryalueen tarkasti. Tehtävä oli varmasti haastava, sillä lunta on kasaantunut kurun pohjalla jopa kuusi metriä. Sondaaminen ohuemmassakin lumikerroksessa on tarkkaa puuhaa.

Pyhällä toimintamalli lumivyöryonnettomuuden varalle on harjoiteltu ja käyty läpi moneen kertaan: pelastuslaitos johtaa toimintaa ja pyytää tarvittaessa virka-apua rinneyhtiöltä. Ääritapauksessa hiihtokeskuksen hissit voidaan pysäyttää ja henkilökunta siirtää pelastuslaitoksen avuksi. Tällä kertaa virka-apua ei kuitenkaan tarvittu.

Vyöry seurausta sääolosuhteista

Pyhän vyöry ei tullut alueen lumiolosuhteita seuraaville yllätyksenä. Lumipeitteen heikot kerrokset, viime aikojen kovat etelätuulet ja ilmojen lämpeneminen olivat tehneet Ukonhatun koillisseinästä vaarallisen paikan. Seinämän tyhjeneminen oli siis vain ajan kysymys. 

Itse hiihtelin Pyhä-Luoston kansallispuistossa viikko sitten. Silloin kaivoimme Ukonhatun etelärinteelle kuopan, joka ei jättänyt tulkinnanvaraa: helmikuun muutamat kovat pakkaspäivät olivat luoneet lumen pinnalle kuurakerroksen, joka sittemmin oli hautautunut uuden lumen alle. Tämä kuurakerros oli aivan höttöä – ja valmis liukupinta päälle kasaantuneelle lumelle. (Vaakaviiva lumipatjan puolivälissä on tuo hötöinen, heikko kerros. Kuuralumi suorastaan varisi ulos kolostaan.)

Isokurun seinämät on Pyhä-Luoston kansallispuiston järjestyssäännöissä määritelty rajoitusvyöhykkeeksi "kasvillisuuden ja maaperän kulumisen estämiseksi ja kävijöiden turvallisuuden varmistamiseksi". Tällä alueella liikkuminen on sallittua vain merkityillä reiteillä. 

Yksi merkityistä reiteistä on Isokurun pohjalla kulkeva retkeilyreitti, joka talvella on luonnonlatu. Tämä latu on ollut suljettuna jo viikon verran kurun seinämien lumiolosuhteiden takia.

Omalla toiminnalla voi vaikuttaa

Pyhän vyöryuutisoinnissa ja sen kommenteissa on esiin noussut ajoittain syytökset vapaalaskijoiden riskikäyttäytymisestä ja heidän muille luonnossa liikkujille aiheuttamasta vaarasta. 

Meitä vapaalaskijoita on monenlaisia, kuten ihmisiä yleensäkin. Toiset ovat valmiita ottamaan suurempia riskejä kuin toiset. Ja toisten tietämys lumiturvallisuusasioista on suurempaa kuin toisten. 

Eilisen vyöryuutisoinnin seuraaminen onkin ollut melko turhauttavaa. Yksi minulle eilen soittaneista toimittajista oli jo selvästi valinnut näkökantansa: tavalliset laskettelijat ovat vihaisia riskejä pelkäämättömistä vapaalaskijoista. Toimittajaa ei paljonkaan kiinnostanut se, että vapaalaskijoita on monenlaisia tai se että kaikki mikä näyttää vaaralliselta ulkopuolisen silmin, ei sitä välttämättä ole. Olosuhteet vaihtuvat päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Ja maastossa on vyöryvaarankin aikaan mahdollista liikkua turvallisesti, sillä reittivalinnoilla on suuri vaikutus turvallisuuteen. 

Tätä riskien ymmärrystä ei uutisissa – tai kommenteissa – juurikaan näkynyt. Lumivyöryvaara ei tarkoita sitä, että ainoa turvallinen paikka hiihdellä on järven jää. Jos joku nyt lähipäivinä hiihtelee laskukamoissa Pyhällä kohti kansallispuiston tuntureita, voi olla varma, että kohtaa vihaisia katseita.

Aivan turhaa ei tämä erikoinen uutisointi silti ole. Se pakottaa uutisoinnista turhautuneen vapaalaskijankin ajattelemaan asiaa ja lisää (ainakin jonkinlaista) lumivyöry-ymmärrystä myös toimittajien ja yleisön keskuudessa.  

Lumivyöryissä on se kavala puoli, että niistä tulee onnettomuuksia yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ihminen on niissä osallisena. Jokainen meistä lumisessa maastossa liikkuvista voi siis omalla toiminnallaan vaikuttaa homman turvallisuuteen. Se vaatii ajattelua ja valintoja.



Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40019.0

Antti Laiho