Relaa testaa: HQ Matrixx 3 15 & 18

Tällä kertaa Relaan testissä on HQ Powerkitesin uutuus Matrixx 3 (2017). Kyseessä on kaikentasoisille kuskeille suunniteltu helppo ja suorituskykyinen suljettu patjaleija. Hinta ja speksit ovat kohdillaan, miten hinta ja ominaisuudet on saatu sovitettua yhteen?

Ajoin sekä 15m2, että 18m2 versiota suksilla Hirvisuolla, jossa edellisten päivien myrskytuuli oli puhaltanut pinnat betoniksi. Kontrollileijana toimi Flysurferin Speed 5 15m2. Tuulta oli noin 5-7m/s, eli optimialueella isolle patjalle. Valmistaja lupaa M3lle hyvää alavetoa, parannettua nostetta ja kääntymisnopeutta ja tunnokasta puomipainetta. Katsotaan onko lupauksille katetta.

Kangas ja rakenne
 
Matrixxin kangas on erittäin kevyttä ja napakan tuntuista. Testatuissa suuremmissa malleissa, kangas on 20 denierin ripstop nylonia, jolla paino on saatu pidettyä alhaalla. Pienemmissä malleissa on käytetty 30D kangasta, joka tekee niistä kestävämpiä kovassa tuulessa. Ompeleet ovat siistejä ja saumat viimeisteltyjä. Leijan sisällä ei ole samanlaisia poikittaisia tukirakenteita kuin Flysurferin patjoissa. Ilmanottoaukkoihin on laitettu verkot, ilmeisesti estämään ylimääräisen materian pääsyä leijan sisälle. En ole koskaan kokenut ongelmaksi esimerkiksi lumen pääsyä leijan sisälle, mutta ehkä tälle on nähty HQlla tarve. Arveluttamaan jäi lähinnä heikentävätkö verkot leijan täyttymistä heikossa kelissä. Malliltaan Matrixx on korkean siipisuhteen leija. Tämä tarkoittaa sitä, että sen muoto on vähemmän pitkulainen kuin esimerkiksi Speed 5 ja nykyiset race-leijat. Tämä tuo leijalle vetoon lisäpotkua ja kääntymisnopeutta.
 
Ilmanottoaukoissa on verkot. Valkoiset bridle -narut ovat hieman hankalia erottaa lumihankea vasten.
 
Narut ja puomi
 
"Onko tässä puomi mukana?" oli ensimmäinen ajatukseni, kun sain pakatun leijan eteeni. Matrixx pakkautuu minimaaliseen kokoon ja puomikin on hämmentävän kevyt. Ajaessa puomi tuntuu kuitenkin tukevalle niin kuin pitääkin. Safety on hieman rimpulan näköinen ja jäi tällä kertaa testaamatta. Ajanee luultavasti asiansa. Chickenloopin tappi on ainakin pakkasessa järjettömän jäykkä, sen paikalleen saaminen ei välttämättä onnistu rukkaset kädessä. Puomin päähän etunarujen suojaksi on laitettu kumipinnoitteet, jotka jäykistyvät patukoiksi pakkasessa tehden narujen selvittelystä hieman tuskallista. Ajaessa ne eivät enää haittaa. Puomin alapuolelle on hauskasti laitettu teksti "Wrong side", josta näkee heti onko puomi oikein päin.
 
Puomin kääntöpuolella on hauska "Wrong way" -teksti. Muovituubit jäykistyvät ja vetävät narut kieroon pakkasessa.
 
Ohjaus ja tuntuma
 
Ohjaustuntuma on tunnokas, mutta kääntyminen hidasta. Leija kääntyy pienellä ympyrällä eikä kehitä juuri ylimääräistä vetoa käännöksen aikana. Matrixxia on helppo ajaa yhdellä kädellä ja liikkeet tuntuvat käsissä hyvin katsomatta leijaan. Depower eli tehonsäätö on riittävä. Puomin vetäminen napaan ei kuitenkaan tuota sitä viimeistä tehoboostia, johon Flysurferin kanssa on tottunut. Tehoa on silti hyvin saatavilla, erityisesti 18m2 koossa. Leija ei ole allerginen puuskille vaan pehmentää ne asiaan kuuluvalla tavalla. Hieman enemmän siipi vääntelehtii taivaalla kuin Speed, mutta ei romahtele arvaamattomasti kuten Ozonen Frenzyt. M3 tuntui sen verran stabiilille, että sen kanssa tohtisi mennä ajamaan veteenkin ilman jatkuvaa pelkoa leijan kastelemisesta. Tehonsäätö on toteutettu Clamcleatilla, joka on toimintavarma ja helppo käyttää. Täysillä tehoilla puomipaine on kovempi ja kevenee huomattavasti vedettäessä tehoja pienemmälle. Puomin depower-alue on pienempi kuin Speed 5:ssä, joka tuli huomattua pari kertaa leijan nypätessä ilmaan vaikka puomi oli kokonaan ulkona. Tehoja vähentämällä leija kuitenkin rauhoittuu heti ja on turvallisen tuntuinen.
 
Leija pysyy kiltisti taivaalla eikä se vaadi jatkuvaa ohjausta
 
Launchi
 
Esitäyttöä ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta se auttaa. Edellä mainittujen poikittaistukien puute saa siivet lerpattamaan voimattomina kunnes leija saa tuulesta tarpeeksi painetta sisälleen. Kokemattomammalle lennättäjälle tämä voi aiheuttaa tuskaa ja leijan sotkeutumista. Paineistumisen jälkeen leijaa on helppo ohjata, mutta täyttymisen aikana siivet voivat mennä täysin suppuun jolloin leija saattaa tulla tonttiin. Yksinään rikaaminen onnistuu kuten patjoilla yleensäkin. Heikossa kelissä leijan voi levittää poikittain tuulta vasten ja laittaa takareunan päälle lunta tai hiekkaa painoksi. Kovemmassa kelissä leija asetetaan pitkittäin tuulen mukaisesti ja ylätuulen puoleiselle siivelle laitetaan painoksi lunta tai hiekkaa. Parkkeeratun Matrixxin uudelleenlähettäminen oli helppoa.
 
Hyppääminen
 
Matrixx ei ole mikään äärimmäinen hyppykone. En onnistunut saaman yhtään korkeampaa hyppyä johtuen hitaasta kääntymisestä ja kovasta vedosta jolloin suksien kantit eivät tahdo pitää. Hypyt ovat enemmän pitkiä ja matalia. Iso korkean sivusuhteen leija kannattelee mukavasti ja liitää pitkälle. Yksikään hyppy ei tullut alas tippumalla vaan pehmeästi. Kovallakin pinnalla leijalla uskalsi kokeilla hyppyjä, koska pelkoa tippumisesta ei ollut. Pitävämmällä pinnalla olisi hyppyihin saattanut saada enemmän korkeutta, mutta Speedillä sain ilmaa lähes tuplasti samoissa olosuhteissa. 
 
Parkkeeraus ja pakkaus
 
M3 pakittaa etunaruista kiinni pitämällä ja jää kiltisti pötköttelemään. Parkissa leija pysyy paremmin kuin aikaisemmat Speedit. Pakkaaminen sujuu kätevästi avaamalla leijan keskellä olevan vetoketjun. Leija pakkautuu käsittämättömän pieneen tilaan. 18m2 menee pienempään tilaan kuin 15m2 Speed 5!
 
Vasemmalla Matrixx 3 18m2 ja oikealla Speed 5 15m2. Molemmat löyhästi pakattuna, M3 menee selvästi pienempään tilaan. Mittakaavana 35l laskureppu.
 
Yhteenveto
 
Matrixx 3 on suorituskykyinen ja laadukas leija. Sillä ei tehdä ennätyksiä bigairissa eikä nopeuskisoissa vaan parhaimillaan se on leppoisassa kruisailussa ja vaikkapa vaelluksilla keveytensä ja pienen pakkauskoon ansiosta. Edullista kevyen kelin leijaa kaipaavalle Matrixx 3 on varteenotettava vaihtoehto. Leijaa pystyy ajamaan millä tahansa neljän narun puomilla, joten esimerkiksi lainaamalla puomia pumppiksesta siitä saa hyvän parin talvikäyttöön tai kevyemmille keleille veteen. Tuntuma ja tehoero 15m2 ja 18m2 välillä ei vaikuttanut olevan kovin suuri, molemmilla pystyi ajamaan vaivatta samassa kelissä. 18 neliöisestä joutui ottamaan puuskissa hieman tehoja pois trimmillä. Kumpikaan ei ollut mikään raketti kääntymään, joten siihen vedoten ei pienempää kokoa kannata valita. Isommalla koolla saisi keveässä kelissä alavetoa jonkin verran enemmän, mutta pienenpi pakkautuu hieman paremmin.
 
"Tässä ei ole suorittamisen makua!" totesi Harri ajettua vaihteeksi patjalla.
 
Relaa tykkäsi:
  • Tuntuma ja ohjaus
  • Pakkauskoko ja keveys
  • Hyvä reppu
  • Materiaalit ja laatuvaikutelma
 
Relaa ei pitänyt:
  • Aavistuksen epämääräinen launchi, varsinkin hieman huonossa tuulessa
  • Kumitupit puomin päässä jäykistyvät pakkasessa pakottaen narut menemään ristiin
  • Painavat rissat aiheuttavat kierteitä naruissa
  • Ohuet valkoiset bridlenarut hukkuvat lumeen

Teksti & Kuvat Petteri Lajunen

 

SaveSave

Käyttäjän plajunen kuva

plajunen

Petteri on innokas leijalautailija, maastopyöräilijä, softakehittäjä ja Relaan tekninen tonttu.