Sunnuntain leffaillassa luvassa Grönlantia ja Etelämannerta

Millaista on seikkailla Grönlannissa? Entä laskea Etelämantereella? Vastaukset näihin kysymyksiin selviää ensi sunnuntaina Relaan ja Peak Performancen elokuvaillassa Helsingissä, kun valkokankaalle rävähtää kaksi hienoa elokuvaa, Between Places ja Mission Antarctica.

Between Placesissa neljä kiipeilijää ja laskijaa lähti purjeveneellä selvittämään, millaisia vuoria löytyy Grönlannin hyvin vähän tutkitulta rannikolta. Matkan aikana porukka pääsi kiipeämään vuoria ja laskemaan paikoissa, joissa kukaan ei ollut aiemmin käynyt.
"Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Grönlannissa, mutta en varmasti viimeistä. Se oli aivan uusi maailma! Luonto on hyvin kaunista ja oli upeaa päästä tutustumaan vielä koskemattomiin paikkoihin", kertoo italialainen vuoristo-opas ja vapaalaskija Jacopo Bufacchi.

 


Grönlannin maisemissa. Kuva: Marco Spataro
 

Nelikko seilasi purjeveneellä pitkin rannikkoa. Bufacchi oli ensimmäistä kertaa elämässään purjehdusmatkalla, ja tietysti ainoa, joka sai nauttia meripahoinvoinnista. Vanha kehäkettu tosin keksii keinot siihenkin.
"Olo oli todella paha, mutta karkasin sinä päivänä laskemaan, ihan vain että sai koskettaa maata. Fiilis parani ja myllerrys sisällä loppui myös siihen." 

Kymmenen päivän purjehduksen aikana veneen lähellä liikkui valaita ja lintuja. Bufacchi suosittelee Grönlantia kaikille kiinnostuneille.
"Rakastan vuoristoa ja siellä liikkumista, joten Grönlanti oli siihen tietysti upea paikka, mahdollisuuksia on lukematon määrä. Laskemisen lisäksi siellä voi vaeltaa, kiivetä ja harrastaa käytännössä kaikkea, mitä vuoret vain ympäristönä tarjoavat."


Grönlannin kiipeilyä. Kuva: Marco Spataro 



Purjehdushommia. Kuva: Marco Spataro 



Etelämanner tarjosi parempaa kuin uskalsi odottaa


Xavier de le Rue ja Lucas Debari Etelämantereella. Kuva: Tero Repo / Mission Antarctica


Illan toisessa elokuvassa suuntaamme kahden lumilautailijan,
Xavier de le Ruen ja Lucas Debarin, kanssa Etelämantereelle. Myös tämä retkue liikkui alueella purjeveneellä. Paikalle saapuminen teki pahaa varsinkin de le Ruelle. Matkalla Etelämantereelle täytyy nimittäin ylittää Drakensalmi, joka on tunnettu myrskyistään. Niin myös tällä kertaa.

"Kärsin viisi ja puoli päivää erittäin pahasta meripahoinvoinnista. Ai mihin sitä oloa voisi verrata? No, todella pahaan ympärivuorokautiseen krapulaan, jossa joku tönii sinua koko ajan. Aivan kamalaa. Olo oli niin paha, etten voinut katsoa elokuva, kuunnnella musiikkia tai lukea lehtiä, piti vain keskittyä olemaan paikallaan."

Kun salmi oli ylitetty ja vene purjehti Etelämantereelle, alkoi de le Ruen olokin parantua. Ja keli tarjosi parastaan.
"Aurinko paistoi koko reissun ajan. Se oli mahtavaa kuvauksia ajatellen, mutta ei ehkä rehellistä sitä ajatellen, millaista keliä siellä yleensä on."

De le Rue on käynyt kerran aiemminkin Etelämantereella, ja siltä reissulta jäi polte lähteä uudelleen - paikka oli niin uskomattoman hieno ja täynnä mahdollisuuksia, että sinne olisi pakko palata. Elokuvaa varten mukaan lähtikin iso kuvausryhmä. Upeat ilmakuvat on napattu liitovarjojen avulla: kuvaaja tandemina kyytiin ja nauhoitus päälle.
"Olihan tämä ehdottomasti hienoin reissu, jolla olen ollut. Siellä oli rauhallista ja kaunista."

Kuvauksissa ei tarkoituksella haettu korkeimpia mahdollisia huippuja, vaan pikemminkin esteettisiä ja hienolta näyttäviä linjoja. Korkein mäki, jonka de le Rue ja Debari laskivat, oli noin 700 vertikaalimetriä.
"Tuntuihan se huimalta, kun suoraan alla on vain vettä, ja mäet niin jyrkkiä, että veteen säilyy koko ajan katsekontakti." 


Haikkailuhommia. Kuva: Tero Repo / Mission Antarctica
 


Jäälautalla. Kuva: Tero Repo  Mission Antarctica 



Etelämantereen vene. Kuva: Tero Repo /  Mission Antarctica
 

Kuvausryhmässä oli mukana myös moninkertaisesti palkittu valokuvaaja Tero Repo. Repo muistelee reissua hyvällä, vaikka riskitkin ovat tuollaisella matkalla isot.
"Sitä salmen ylitystä lukuun ottamatta kaikki oli nautintoa. Toisaalta se on pelottava paikka, eikä virheisiin ole varaa, koska pelastus ei tapahdu ihan hetkessä. Onneksi kaikki meni hyvin. Sinänsä laskullisesti maailmasta löytyy parempia paikkoja laskea, mutta ainutkertainen luonto ja eläimistö tuovat lisäarvoa."

Etelämantereella aurinko paistaa pitkään eikä valosta ole puutetta - sitä osasi arvostaa, kun oli lähtenyt reissuun syksyisestä Sveitsistä. Kuvia otettiin pääasiassa aamulla ja illalla.
"Silloin valossa oli parhaat sävyt."

Isolle kuvausryhmälle ja laskijoille täytynee olla paljon ruokaa. Harppunoitteko valaita?
"Ei sentään, kapteenilla ja hänen puolisollaan on oma poro- ja lammasfarmi, ja söimme heidän luomulihaa, oli erittäin jees."
Jos on 28 päivää reissussa, ehtii varmaan alkaa myös janottaa. Miten ruokajuomat, riittivätkö ne loppuun asti?
"Joo, hyvin riitti. Ruuma oli täynnä kaljaa ja muuta litkua, ei hätää."

 

Between Places ja Mission Antarctica sunnuntaina 9.3. elokuvateatteri Andorrassa kello 19-21. Lisätietoja tapahtumasivulta.
 

Arttu Muukkonen

jeppe jääkarhu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 päivää 14 tuntia sitten
Liittyi: 28.10.2010 - 11:23

Between Places:
http://www.betweenplacesfilm.com/

Mission Antartctica näytti olevan tarjolla Itunesissa.