Suomalaiskaksikko teki mahdollisesti ensilaskun Chamonix´n alueella

(Katso kuvagalleria klikkaamalla kuvia oikealla.)

Jyrkkien mäkien harrastajat Miku Merikanto ja Sami Haapasalmi kävivät viime viikon lopulla kiipeämässä ja laskemassa mahdollisesti ensimmäisinä laskijoina Tour Noirin kaakkoisseinämän.

Mäki löytyy Sveitsin puolelta Argentieren jäätikön takaosista Aiguille du Amonen pohjoisseinän lähettyviltä. Siellä on useita niin sanottuja x-mäkiä, jotka tunnetaan haastavina ja jyrkkinä laskuina. Tour Noirin uutuusarvoa lisäävät pari seikkaa: sitä ei löydy mistään alueen reittikirjoista eikä verkosta löydy mitään infoa mäestä.
"Niin, en tiedä, paha sanoa, eihän noista voi tietää, voi olla että jotkut vuorikauriit ovat 70-luvulla käyneet senkin paukuttamassa"
, Merikanto pyörittelee mäen neitseellisyyttä.

Mutta ainakaan kukaan suomalainen ei ole tuolla aiemmin käynyt?
"No ei kovin moni hullu tällaiseen menisi"
, Merikanto naurahtaa.

Tour Noirin kaakkoisseinä alkoi kiinnostaa jyrkistä mäistä pitävää Merikantoa jokin aika sitten. Viikko ennen laskua Merikanto kävi katsomassa reitin erästä toista variaatiota Haapasalmen ja Sami Modeniuksen kanssa, mutta silloin keli muuttui liian lämpimäksi, ja he perääntyivät jonkin matkaa ennen toppia.
"Silloin katsottiin tuota reittiä ja todettiin, että se voisi olla mahdollinen. Tosiaan, kun reitistä ei löytänyt tietoa mistään, oli se vähän sellaista seikkailua, että katsotaan mitä löytyy."

Tour Noir SE on hyvin vaativa mäki, jossa siirrytään noin 45-asteisen yläkentän jälkeen hyvin jyrkkään, arviolta yli 50-asteiseen kuruun, jossa pitää laskeutua yksi noin 30 metrin pätkä köysillä alas ja kiertää alla olevat pudotukset joko köysillä tai kivikkokikkailemalla ennen alakenttää ja loppulaskua.

Korkeuseroa Foulyn kylään tulee hulppeat 2200 metriä.

 

Projektia päin

Merikanto ja Haapasalmi lähtivät tutkimusretkelleen edeltävän iltapäivänä, jolloin he skinnasivat de l'A Neuven vuoristomajalle yöksi. Siellä he tankkasivat pastaa ja valmistautuvat seuraavan päivän seikkailuun seuranaan takkatuli, Laguvin-viski, täysikuu ja Vesku Loiri.
- Yöllä oli tosiaan täysi kuutamo, ja reitti näkyi käytännössä läpi yön silmiemme edessä.

Majalla parivaljakko ei ollut yksin, vaan paikalla oli myös sveitsiläinen pariskunta viettämässä aikaa, ilmeisesti hieman eri tavoittein kuin karvainen kaksikkomme.

"Joo, he olivat vähän huonona kun huomasivat, että jäämme yöksi. Lupasimme reiluina miehinä, että jäämme nukkumaan alakertaan, jotta he saavat yläkerran makuutilat toisilleen. Sinne he sitten menivät, ja minuutin natinan jälkeen kaikki hiljeni. Olihan se vähän erikoista", Merikanto nauraa.

Aamulla pekkaduo heräsi puoli viiden aikaan, koska he halusivat varata reitille riittävästi vara-aikaa, jos jotain yllättävää tulee eteen.
"Ensin skinnasimme reitin alkuun, sitten jäätikköä ylöspäin. Kun aloimme kiivetä, oli tuuli tuonut sinne aika paljon lunta. Välillä sai rämpiä vyötäröä myöten ylöspäin. Se vei arvioitua enemmän aikaa."

Seuraavaksi edessä oli kurun nouseminen.
"Siellä piti etsiä reittiä jonkin verran. Kuru oli aika pitkä, ehkä 350 verttimetriä, mutta se meni yllättävän helposti ylös. Selvitimme vaativimmat kohdat suht helposti, vaikka välillä saikin harrastaa kiipeilyä ihan kunnolla."

Nousitte siis saman mäen ylös, jota kohta aiotte laskea. Eikös se ole vähän tylsää?
"No, joo, onhan se, heh. Mutta silloin tietää, mitä on tulossa, voi katsoa laskeutumispaikkoja ja kun kaakkoisseinä ottaa aurinkoa, voi kiviä tulla huonolla tuurilla alas. On hyvä vähän katsoa, missä kohdissa on suojassa. Tiesimme myös, että pitää tehdä yksi 30 metrin laskeutuminen. Silloin on hyvä tietää, mitä alapuolella odottaa. Vaikka mäki oli hyvällä lumella, ei siellä silti ole varaa tehdä virheitä, täytyy pelata aika tarkkaan."

Kurun jälkeen edessä oli mäen yläosa, joka oli teknisesti helpompaa kuin kuruosa.
"Siellä oli hienoa kiipeilyä ja lumikenttää, helppoa kiivettävää. Olimme ylhäällä joskus kello kymmenen aikaan aamulla."

 

Alaspäin 2200 metriä

Lasku oli Merikannon mukaan hieno.
"Mäki oli tosi hyvällä lumella. Yläosa oli siistiä laskua, ehkä noin 45-asteista, ylhäältä ehkä vähän ylikin. Hyvällä lumellahan jyrkkyys ei tunnu, se oli vain siistiä."

Kurun laskeutumisen kaksikko selvitti sujuvasti, ja sitten edessä oli loppulasku La Foulyyn.
"Mäki oli tuollainen projekti, kun piti käydä kahteen kertaan katsomassa ennen kuin meni läpi. Ihan yllättävän haastava reitti odotuksiin nähden, koska kiipeilyllisestikin se oli aika hankalaa. Mutta tosi hieno setti. Oli kiva hiihtää, kun laskukaveri oli tasavertainen, eli kummankaan ei tarvinnut katsoa toisen perään, vaan meininki oli hyvää alusta loppuun!"


Miku Merikannon tekemä video Tour Noirin SE-seinämästä:


Katso lisää kuvia reissusta Miku Merikannon kuvagalleriasta.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40079.0

Arttu Muukkonen