Suomen tuoreimmat vuoristo-oppaat haastattelussa: Muittari & Westerlund

Suomessa on kansainvälisen UIAGM-vuoristo-opaslisenssin (Union Internationale des Associations de Guide de Montagne) suorittaneita puolen tusinaa. Kaksi heistä, Jussi Muittari Torniosta ja Josef Westerlund Pietarsaaresta, valmistuivat aivan hiljattain. Relaa.com lukijoineen onnittelee lämpimästi mittavan urakan loppuunsaattamisesta! Herrojen haastattelu pari kappaletta alempana.

Jo vuoristo-opasoppilaaksi hyväksyminen vaatii mittavaa kokemusta. Valmistuminen puolestaan edellyttää vuoriasioille omistautumista ja vuosikausien järjestelmällistä pinnistelyä. Oppaan henkilökohtaisten valmiuksien – kuten kiipeily- ja hiihtotaidon sekä lumiturvallisuusosaamisen – lisäksi vaaditaan jämerät taidot asiakkaiden ohjaamisessa haastavissa olosuhteissa. Lisätietoa tutkinnon vaatimuksista ja suomalaisista vuoristo-oppaista löydät täältä.

Vuoristo-opasoppilaan kivisestä, jäisestä ja lumisesta polusta puolestaan voit lukea lisää Relaan Artikkelista täältä.


1. Missä päin olet juuri nyt ja mitä touhuilet?

Jussi Muittari: Torniossa, pidän kiipeilyn peruskurssia opiskelijoilleni ja yritän antaa perheelle hieman aikaa vuoristo-opaskoulun päättymisen jälkeen.

Josef Westerlund: Kilpisjärvellä, matkalla Lyngeniin, Norjaan. Vietän pääsiäistä siellä opastaen muutamia asiakasryhmiä. Työskentelen Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa toukokuun alkupuolelle saakka.

 

 

2. Missä vaiheessa teit päätöksen lähteä vuoristo-oppaan tielle – koska harrastuksesta tuli ammattiin tähtäävää toimintaa?

JM: Ajatus syntyi noin 10 vuotta sitten, kun olin jo vetämässä kevättalvella kaveriryhmää Narvikin alueen vuorilla. Mutta vasta pari vuotta myöhemmin ymmärsin, että harrastaminen oli muuttunut tavoitteelliseksi. Samoihin aikoihin päätin myös, että jonain päivänä haen kouluun, josta valmistuu vuoristo- tai hiihtäviä oppaita.

JW: Olen työskennellyt tunturi- ja vuoristoympäristössä ohjaajana ja oppaana 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Ajatus hakea vuoristo-opaskoulutusohjelmaan Ruotsiin hautui kauan, kunnes viimein syksyllä 2009 jätin paperit sisään ja minut hyväksyttiin. Nyt, valmistuttuani, tuo päätös tuntuu erinomaiselta.

 

 

3. Mikä UIAGM-tutkinnon suorittamisessa oli vaikeinta, ja miksi?

JM: Harrastuksen muuttuminen ammatiksi. Olen joutunut tinkimään omista lasku- ja kiipeilyreissuista. Tässä harrastuksessa kaveriporukan rooli on suuri. Viimeiset kolme vuotta se porukka on ollut joko asiakasryhmä tai opaskokelaiden ryhmä. Se ei ole sama kuin se, että laskee kaveriporukassa.

JW: Koulutukseen liittyvä henkinen paine ja stressi. Toisaalta juuri se on ollut erittäin kehittävää.

 

4. Mikä UIAGM-tutkinnon suorittamisessa oli parasta, ja miksi?

JM: Kehittyminen. Luulin olevani jo melko hyvä opas ennen kouluun menoa, mutta on ollut mahtavaa huomata, kuinka paljon pystyy vielä oppimaan vuorista, ryhmänhallinnasta sekä turvallisuudesta. Olen toiselta koulutukseltani liikuntatieteiden maisteri; on ollut hienoa huomata, kuinka paljon nämä koulutukset palvelevat toisiaan.

JF: Se tosiasia, että minua on kannustettu kehittymään hiihtäjänä ja kiipeilijänä. Sekä henkilökohtaisten valmiuksien että ryhmänjohtamistaitojen osalta. Sen lisäksi on ollut hienoa treenata vuorilla monta vuotta yhdessä samanhenkisen, päämäärätietoisen ja motivoituneen porukan kanssa.

 

 

5. Millainen on suomalaisen vuoristokulttuurin tila nyt, ja millaisena näet sen tulevaisuuden?

JM: Ruotsi on meitä tässä asiassa edellä mutta seuraamme hyvää vauhtia. Harrastajamäärät ovat nousussa koko ajan sekä kiipeily- että vapaalaskupuolella. Todella hyvä merkki on, että suomalaiset harrastajat ovat valmiita kouluttamaan itseään vuoristo-olosuhteisiin. Yksi tekijä on myös Suomessa toimivien vuoristo-oppaiden määrä. Tällä hetkellä meitä on seitsemän, mutta lisää tarvitaan, jotta tulevaisuudessa voimme vastata kysyntään kotimaisin voimin.

Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

JW: Kokemukseni mukaan suomalaisten keskuudessa on kova into oppia lisää, kuinka vuorilla toimitaan turvallisesti. Sekä kurssien että vuoriopastusten kysyntä on kasvussa.

 

6. Millaisia palveluita ja missä tarjoat suomalaisille ulkoilijoille?

JM: Tällä hetkellä tarjoan pääasiassa lumiturvallisuus-, vapaalasku-, jäätikkö- ja kiipeilykursseja Skandinaviassa. Paikkoina ovat mm. Narvik, Lyngen, Lofootit ja Kebnekaise. Teen myös perinteisiä opastuksia, mutta tällä hetkellä suomalaiset kaipaavat enemmän tietoja sekä taitoja. Luulen kuitenkin, että perinteisen opastamisen määrä tulee kasvamaan lähivuosina.

JW: Tarjoan kursseja ja opastuksia vuoden ympäri, niin Alpeilla kuin Pohjois-Skandinaviassakin, asiakkaiden kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan.

 

 

7. Mikä on parasta vuorilla?

JM: Luonnossa oleminen on se suurin juttu minulle. Tämän olen huomannut myös asiakkaistani. Mitä enemmän ympärillä on avaruutta ja tilaa sitä enemmän pidän luonnossa olemisesta. Siksi vuorenhuiput ovat lempipaikkojani.

JW: Vahva elämisen, elossaolemisen, tunne.

 

8. Onko vuorilla vaarallista?

JM: Vuorilla on paljon vaarallisia paikkoja, mutta siellä on myös paljon turvallisia paikkoja. Vuoristot ovat jatkuvassa muutostilassa ja siksi eilen turvallinen paikka ei välttämättä ole sitä enää tänään. Minun tehtäväni on arvioida kokemukseni ja tietojeni perusteella aluetta, ja löytää turvalliset reitit ja paikat myös vaaroja sisältävältä alueelta.

JW: Kyllä ja ei. Vuori itsessään ei ole vaarallinen. On henkilöstä itsestään kiinni, miten vaativan ja kommittoivan reitin vuorilla hän valitsee, ja millaisia ratkaisuja hän sillä tekee. Niin vuorilla kuin elämässä ylipäätäänkin on muuttujia, joihin emme voi itse vaikuttaa.

 

9. Mikä on maailman upein vuoristo, ja miksi?

JM: Pohjois-Skandinavia on todella upeata aluetta. Se on puhdasta, koskematonta, villiä ja se on lähellä!

JW: Taidan olla tylsimys, mutta minulla ei ole suosikkivuoristoa. On aina juuri siitä hetkestä kiinni, miten vuoren ja sen mahtavuuden kokee.

 

10. Sinulla henkilökohtaisesti rakkain outdoor-laji, ja miksi?

JM: Olen ollut suksilla kolmevuotiaasta lähtien, joten kyllä se on hiihto kaikissa muodoissaan. Hiihdän murtsikkaa, tellua, alppia rinteellä ja rinteen ulkopuolella. Pidän lumesta sekä siitä, että vuorelta päästään todella miellyttävällä tavalla alas.

JW: Purjehdus.

 

11. Viime vuosien merkittävin ulkoiluvälineläpimurto?

JM: Suksien kehittyminen. Tämä on hyvä juttu oppaiden näkökulmasta, koska nyt myös jo melko aloittelija pystyy nauttimaan offareista. 210 cm sukkapuikoilla (toim. huom., kapeilla suksilla) se ei onnistunut kuin todella hyviltä hiihtäjiltä.

JW: Älypuhelin. Sellaiseen saa maastokartat, säätiedotukset, GPS-tiedot ja kaikenlaista muutakin käyttökelpoista pienessä paketissa.

 

12. Onko sinulla harrastuksia, jotka eivät liity ulkoiluun?

JM: Lähes kaikki harrastukset ovat olleet ulkona. Jos jotain muuta haluaa hakea, niin pidän kyllä ruoanlaitosta erittäin paljon.

JW: Ei ole.

 

13. Millainen suhde sinulla on hakkuun, vuoristo-oppaan symboliin ja perustyökaluun?

JM: Viha/rakkaus-suhde. Hiihtäessä se tarkoittaa usein väärää arvioita lumen kovuudesta, pyrin välttämään hakunkäyttötilanteita siinä. Alppi- ja jääkiipeillyssä se on jatkuvasti käytössä oleva työkalu, jota ilman ei pärjää.

JW: Vakaa seuralaiseni, ystävä, jota ei halua hukata.

 

14. Haluatko kertoa jotain perheestäsi ja arkielostasi?

JM: Olen avioliitossa ja minulla on 11 kuukauden ikäiset kaksoset. Puolet vuodesta elelen Torniossa, toisen puolikkaan Alpeilla ja Skandinavian vuorilla.

JW: Olen naimissa Emman kanssa, ja minulla puolitoistavuotias tytär, Lea. Asun Pietarsaaressa... Periaatteessa. En ole siellä kovinkaan usein.

 

15. Terveisesi suomalaisille ulkoilun harrastajille?

JM: Menkää ihmiset ulos – siellä paistaa aurinko pääsiäsviikonloppuna!

JW: Vuorilla nähdään!

 

Kiitos haastattelusta ja menestystä ammatinharjoittamiseen!

Jussi Muittarin kotisivut löydät tämän linkin takaa, Josef Westerlundin puolestaan klikkaamalla tätä.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45170.0

Artturi Kröger

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 7 kuukautta sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35

JM: Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

Suomioutdoorin kannalta oppaita pitäisi oppia hyödyntämään kotimaan touhuissakin. Harvassa ne suomalaiset jotka ottavat oppaan melontaretkelle, vaellukselle tai hiihtovaellukselle. Itse vuorilla oppinut siihen että oppaan kanssa saa aina tosi upean reissun tosi vaivattomasti. Sama pätisi takuuvarmasti suomihommiinkin (melonta, vaellus, hiihto, pyöräily,...).

Mutta kun ei. Suomalaiselle ulkoilijalle ei vaan istu mielentilaan rahan maksaminen laatuoppaalle. Kaikesta selvittävä itse että olisi oikeaa suomiulkoilua.

Millä tää homma muuttuisi? Laadukkaat ammattioppaat ja opastuksesta säännöllisesti heille maksavat ulkoiluharrastajqt veisivät suomiulkoilua "nextille levelille".

Onko kyse just tosta suomiulkoilijoiden nihkeästä ajattelutavasta? Vai siitä ettei ole laatuoppaita joiden palvelut aidosti kiinnostaisivat potentiaalisia asiakkaita? Vai siitä ettei suomiluonto yksinkertaisuudessaan oikeasti tarvitse ammattioppaita tarjotakseen parhaat kokemukset helpolla?

Korpijaakko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 päivä 6 tuntia sitten
Liittyi: 20.07.2006 - 02:50

[quote author=Markku Jussila link=topic=45170.msg216714#msg216714 date=1364661648]
JM: Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

Suomioutdoorin kannalta oppaita pitäisi oppia hyödyntämään kotimaan touhuissakin. Harvassa ne suomalaiset jotka ottavat oppaan melontaretkelle, vaellukselle tai hiihtovaellukselle. Itse vuorilla oppinut siihen että oppaan kanssa saa aina tosi upean reissun tosi vaivattomasti. Sama pätisi takuuvarmasti suomihommiinkin (melonta, vaellus, hiihto, pyöräily,...).

Mutta kun ei. Suomalaiselle ulkoilijalle ei vaan istu mielentilaan rahan maksaminen laatuoppaalle. Kaikesta selvittävä itse että olisi oikeaa suomiulkoilua.

Millä tää homma muuttuisi? Laadukkaat ammattioppaat ja opastuksesta säännöllisesti heille maksavat ulkoiluharrastajqt veisivät suomiulkoilua "nextille levelille".

Onko kyse just tosta suomiulkoilijoiden nihkeästä ajattelutavasta? Vai siitä ettei ole laatuoppaita joiden palvelut aidosti kiinnostaisivat potentiaalisia asiakkaita? Vai siitä ettei suomiluonto yksinkertaisuudessaan oikeasti tarvitse ammattioppaita tarjotakseen parhaat kokemukset helpolla?

hvesalai
Käyttäjän hvesalai kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 vuotta Yksi kuukausi sitten
Liittyi: 19.12.2004 - 21:38

[quote author=Markku Jussila link=topic=45170.msg216714#msg216714 date=1364661648]
JM: Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

Itse vuorilla oppinut siihen että oppaan kanssa saa aina tosi upean reissun tosi vaivattomasti.



Riippuu paljon opppaasta. Olen ollut kolmen eri suomioppaan kanssa ja kaikki olivat hyviä tyyppejä. Mutta oppaiden joukossa on myös tyhjiä arpoja ja maantierosvoja. Kannattaa siis vähän kysellä ja googlettaa oppaan taustoista ennen valintaa. Ja antoisintahan on tietenkin käyttää samaa hyvää opasta useampana kertana. Silloin päästään suoraan asiaan, eikä tarvitse käyttää aikaa ryhmän taitojen selvittämisen ja luottamuksen saavuttamiseen.

sakariatrelaa
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 2 viikkoa sitten
Liittyi: 06.11.2011 - 17:57

[quote author=Markku Jussila link=topic=45170.msg216714#msg216714 date=1364661648]
JM: Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

Suomioutdoorin kannalta oppaita pitäisi oppia hyödyntämään kotimaan touhuissakin. Harvassa ne suomalaiset jotka ottavat oppaan melontaretkelle, vaellukselle tai hiihtovaellukselle. Itse vuorilla oppinut siihen että oppaan kanssa saa aina tosi upean reissun tosi vaivattomasti. Sama pätisi takuuvarmasti suomihommiinkin (melonta, vaellus, hiihto, pyöräily,...).

Mutta kun ei. Suomalaiselle ulkoilijalle ei vaan istu mielentilaan rahan maksaminen laatuoppaalle. Kaikesta selvittävä itse että olisi oikeaa suomiulkoilua.

Millä tää homma muuttuisi? Laadukkaat ammattioppaat ja opastuksesta säännöllisesti heille maksavat ulkoiluharrastajqt veisivät suomiulkoilua "nextille levelille".

Onko kyse just tosta suomiulkoilijoiden nihkeästä ajattelutavasta? Vai siitä ettei ole laatuoppaita joiden palvelut aidosti kiinnostaisivat potentiaalisia asiakkaita? Vai siitä ettei suomiluonto yksinkertaisuudessaan oikeasti tarvitse ammattioppaita tarjotakseen parhaat kokemukset helpolla?



Käsittääkseni keikkaa riittää ihan hyvin. Tietysti kun kaikki lomailee samaan aikaan niin hommat kasaantuu. Oppaan käyttöasenteet on minusta muuttuneet paljon 2000-luvulla. Hinta tuntuu olevan toisille jonkinasteinen kysymys. Itse kyllä olen sitä mieltä että hyvän oppaan kanssa homma on paljon antoisampaa.

hardman
Offline
Viimeksi kirjautunut: 5 kuukautta 2 viikkoa sitten
Liittyi: 23.04.2011 - 15:53

[quote author=Markku Jussila link=topic=45170.msg216714#msg216714 date=1364661648]
JM: Iso osa vuoristokulttuuria Alpeilla on ammattilaisten käyttö retkillä jotka suuntautuvat vuoristoon. Suomessakin aletaan ymmärtää, että tällaisia ammattilaisia on olemassa.

Suomioutdoorin kannalta oppaita pitäisi oppia hyödyntämään kotimaan touhuissakin. Harvassa ne suomalaiset jotka ottavat oppaan melontaretkelle, vaellukselle tai hiihtovaellukselle. Itse vuorilla oppinut siihen että oppaan kanssa saa aina tosi upean reissun tosi vaivattomasti. Sama pätisi takuuvarmasti suomihommiinkin (melonta, vaellus, hiihto, pyöräily,...).

Mutta kun ei. Suomalaiselle ulkoilijalle ei vaan istu mielentilaan rahan maksaminen laatuoppaalle. Kaikesta selvittävä itse että olisi oikeaa suomiulkoilua.

Millä tää homma muuttuisi? Laadukkaat ammattioppaat ja opastuksesta säännöllisesti heille maksavat ulkoiluharrastajqt veisivät suomiulkoilua "nextille levelille".

Onko kyse just tosta suomiulkoilijoiden nihkeästä ajattelutavasta? Vai siitä ettei ole laatuoppaita joiden palvelut aidosti kiinnostaisivat potentiaalisia asiakkaita? Vai siitä ettei suomiluonto yksinkertaisuudessaan oikeasti tarvitse ammattioppaita tarjotakseen parhaat kokemukset helpolla?



Sekö on tavoitteena, että esim. vuorilla liikkuessaan saisi jotakin "tosi vaivattomasti"? Eiköhän suurin osa esim. Alppimaissa asuvista ja vuorilla liikkuvista tee sitä ihan omalla porukalla jotta oppisi itse asioita. Enpä oikein ymmärrä sitäkään, että laajempi oppaiden käyttö jotenkin nostaisi jonkun ulkoilulajin tasoa Suomessa. Kovasti on avuttomaksi mennyt homma nykyään jos tällaiset ovat asenteet. Toivon ettei tämä kuvasta tilannetta laajemmin. Kohtahan tässä pitää olla itse kullakin opas kun lähtee kotinurkilta hiihtolenkille.