Takaisin pintaan – ”Ei me vaan voida jättää niitä jätkiä sinne luolaan”

Tarina hengenvaarallisesta operaatiosta ja ennen kaikkea pyyteettömästä ystävyydestä, jossa kaveria ei jätetä – edes oman hengen uhalla.

Kuva: Janne Suhonen

Helmikuun 6. päivä 2014 Pohjois-Norjan Plurdalenissa. Suomalainen luolasukellusryhmä kohtaa pahimman painajaisensa, kun kaikki ryhmän jäsenet eivät palaakaan pintaan päivän päätyttyä – kaksi heistä on menehtynyt vedenalaisessa luolassa 130 metrin syvyydessä. Viralliset yritykset menehtyneiden sukeltajien pintaan nostamiseksi keskeytetään luolan vaikeista olosuhteista johtuen, ja Norjan poliisi kieltää luolastossa sukeltamisen todettuaan sen liian vaaralliseksi.

Kolme onnettomuudesta kuin ihmeen kaupalla selvinnyttä sukeltajaa, Patrik Grönqvist, Kai Känkänen ja Vesa Rantanen kokoavat kuitenkin sukelluskouluttaja Sami Paakkarisen avustuksella oman nostoryhmänsä, sillä he ovat päättäneet viranomaisia uhmaten noutaa toverinsa luolasta. Yli 20 henkinen suomalaisnorjalainen ryhmä päättää pitää laittoman tehtävänsä tarkoin salassa ja välttääkseen aikeidensa paljastumisen, ryhmän suomalaisjäsenet matkustavat eri aikoina yli 1000 kilometrin matkan Norjaan. Alkamassa on salainen pelastusoperaatio, jonka tarkoituksena on tuoda ystävä kotiin.

Kuvassa nosto-operaation työryhmää (vasemmalta oikealle: Kai Känkänen, Vesa Rantanen, Sami Paakkarinen, Torstein Trælnes, Jani Santala, Patrik Grönqvist ja Veli Elomaa) soittamassa Norjan poliisille ja kertomassa toteuttamastaan operaatiosta. Kuva: Jarkko M. Virtanen

Ystävien välisestä luottamuksesta ja kunnioituksesta

Uutisotsikoista tuttu onnettomuus toi Juan Reinan jo vuonna 2010 alkaneeseen elokuvahankkeeseen uuden käänteen. Luolasukeltajat Janne Suhonen ja Antti Apunen lähestyivät Reinaa kuusi vuotta sitten Sukellus pimeyteen kirjansa tiimoilta. Budapestin alla sijaitsevan valtavan luolaverkoston tutkimisesta kertova ja perustietoa luolasukelluksesta tarjoava teos teki ohjaajaan suuren vaikutuksen ja hän alkoikin syventyä luolasukelluksen maailmaan.

"Sain huomata, että luolasukeltajat, kuten astronautitkin, ovat viimeisiä todellisia tutkimusmatkailijoita maailmassa”, 6954 kilometriä kotiin ja Albino United dokumenteistaan tunnettu Reina taustoittaa.

”Minua kiehtoi erityisesti lajin psykologinen puoli. Kuinka pitkälle kunnianhimo ajaa ihmistä, kuinka paljon ihminen on valmis uhraamaan saavuttaakseen tavoitteensa, ja mikä yhteinen tekijä löytyy heiltä, jotka ovat valmiita uhraamaan jopa terveytensä haaveidensa toteuttamiseksi."

Sukellusryhmää Steinugleflågetin kuivaluolassa (oik. Kai Känkänen). Kuva: Jarkko M. Virtanen

Lopulta Reina löysi ryhmän, jonka päämääränä oli rikkoa luolasukelluksen maailmanennätys. Tarinan punaisen langan oli tarkoitus muodostua ennätysyrityksen ympärille, mutta lopulta kohtalo päätti toisin. Plurdalenin traagiset tapahtumat muuttivat kuitenkin ainoastaan elokuvan rakenteen, sen tematiikan säilyessä samana: sisimmiltään Takaisin pintaan on tarina pelastusryhmän ainutlaatuisesta ystävyydestä, heidän pyyteettömästä toiminnastaan sekä taistelusta henkistä taakkaa vastaan ainutlaatuisesta operaatiosta selvitäkseen.

”Ystävien hakeminen kotiin hinnalla millä hyvänsä on mielestäni sankarillista, mutta tarina itsessään sitäkin moniulotteisempi: miten vahvaa ystävien välinen luottamus ja kunnioitus voi parhaimmillaan olla?”

Plurdalenin laakso. Kuva: Jarkko M. Virtanen

Operaatio Plura

Operaatio käynnistyy 22. maaliskuuta 2014 ja sen suunnitellaan kestävän viidestä seitsemään päivää. Ensimmäisinä päivinä ryhmä vetää köyden laakson läpi ja kuljettaa sen avulla yli 1000 kiloa painavan sukelluskaluston Steinugleflågetenin kuivaluolaan, joka on toinen Pluran luolaston sisäänpääsyistä. Nosto-operaatioon valmistavilla sukelluksilla vedenalaiseen luolastoon viedään lisäkalustoa hätätilanteita varten, jonka jälkeen ryhmä jaetaan kahtia: Patrikin, Kain ja Samin muodostama tiimi aloittaa sukelluksensa Pluran järvenrannalta, ja Vesan koordinoima tiimi Steinugleflågenilta.

Suunnitelmana on, että Patrik, Kai ja Sami irrottavat 120 metrin syvyydessä sijaitsevasta ahtaumasta ensimmäisen menehtyneistä sukeltajista ja kuljettavat hänet Steinugleflågetin kuivaluolaan. Toinen sukeltajista noudettaisiin seuraavana päivänä kuivaluolasta käsin. Menehtyneiden sukeltajien kuljettaminen ahtaiden tunnelien läpi on erittäin haastavaa, ja nostoryhmän täytyykin irrottaa menehtyneiden kalusto veden alla saadakseen heidät takaisin pintaan. Ryhmä laskee, että heillä on enimmillään 10-15 minuuttia aikaa ensimmäisen sukeltajan irrottamiseen ahtaumasta. Tällöinkin yhden sukelluksen kokonaiskestoksi tulee noin seitsemän tuntia. Jokainen lisäminuutti näissä syvyyksissä tarkoittaa entistä pidempiä dekompressiopysähdyksiä, jotka kasvattavat merkittävästi sukelluksen kokonaiskestoa.

Kuvassa Kai Känkänen. Kuva: Jarkko M. Virtanen

Jos jokin menee pieleen ja pelastusryhmä ei ensimmäisellä sukelluksellaan pääsekään menehtyneen sukeltajan tukkiman ahtauman läpi, voi sukellus venyä yli kymmentuntiseksi, ja ryhmän jäsenten henki vaarantua. Tämän vuoksi Pluran päätyyn rakennetaan habitaatti, ilmalla täytetty teltta, jonne sukeltajat voivat tarvittaessa poistua kylmästä vedestä ja tasata paineita turvallisemmin.

Kun operaation valmistelut on saatu päätökseen, aloittaa ryhmä henkisesti ja fyysisesti haastavimman sukelluksensa kohti syvyyksiä hakeakseen menehtyneet toverinsa vihdoin kotiin.

Kuvassa Sami Paakkarinen. Kuva: Tuukka Kovasiipi

Tarina jatkuu valkokankailla kautta maan

Takaisin pintaan tulee valtakunnalliseen teatterilevitykseen 19.2.2016. Relaa tarjoaa yhteisönsä jäsenille mahdollisuuden päästä katsomaan tämä kevään kotimainen dokumenttitapaus ennakkoon 15.2.2016 Helsingin Kinopalatsissa klo 17.30 järjestettävässä ennakkonäytöksessä. Voit voittaa lipun sinulle ja ystävällesi jättämällä kommentin tämän artikkelin kommenttikenttään 8.2.2016 mennessä. Pyydämme, että osallistut arvontaan ainoastaan mikäli tiedät pääseväsi paikalle näytökseen.

Lisätietoa elokuvasta

‪http://takaisinpintaan.fi

‪http://facebook.com/divingintotheunknown

‪http://instagram.com/divingintotheunk...