Tuore vuoristo-opas Sami Modenius valmistui unelma-ammattiinsa

Maaliskuun 13. päivä Sami Modenius teki päivityksen Facebook-seinällään:

"Mama always said its important to have education but I really didnt listen and went skiing instead. But last few years I have worked hard to get one. Yesterday was last day and I am now UIAGM/IFMGA mountain guide!" 

 

Päivitys keräsi satoja tykkäyksiä. Suomeen saatiin siis uusi vuoristo-opas, kun Sami Modenius, 35, valmistui Ruotsin vuoristo-opaskoulusta UIAGM-sertifioiduksi oppaaksi maaliskuun puolivälissä. Yhytimme vuorilla viihtyvän miehen sähköpostihaastatteluun.

Helsinkiläinen Sami "Kelso" Modenius aloitti vuoristo-opaskoulutuksen keväällä 2012. Reilussa kolmessa vuodessa hänestä tuli vuoristo-opas. Modeniuksella on monipuolinen lasku- ja kiipeilytausta, ja hänet tunnetaan vakaana ja rauhallisena laskijana ja kiipeilijänä. Modenius liittyi nyt muiden suomalaisten vuoristo-oppaiden eli Pette Halmeen, Petter Reuterin, Ode Siivosen, Rasmus Krogeruksen, Juho Lukkarin, Jussi Muittarin ja Josef Westerlundin joukkoon.

 

Kelso, mikä laskemisessa on alunperin vedonnut ja miten se on vienyt elämän siihen pisteeseen että olet halunnut vain hiihtää ja myöhemmin myös kiivetä? 

"Äiti vei mut laskemaan Muuramen Riihivuoreen, kun olin 3-vuotias. Siitä se oikeestaan lähti, mutta en käynyt nuuorempana lähellekään niin paljon laskemassa kuin jotkut kaverit, jotka olivat mäessä joka ilta. Itse pelasin fudista ja kävin laskemassa viikottain useamman kerran.

Hyvät laskupäivät ovat erilaisia. Muistan yhden illan, ehkä vajaat 25 vuotta sitten, kun satoi lunta ja laskin suljetun Hirvimäen useamman kerran yksin. Muistan sen edelleen yhtä hyvin kuin minkä tahansa hyvän laskupäivän myöhemmiltä ajoilta. En oikein tiedä mitä muuta tekisin. Hyvä ystäväni Michael Shaffer aina sanoo: If you gonna go, go all the way, otherwise why even start." 



Sami Modenius keltaisessa takissa. Kuva: Tatu Autio



Col du Planilla. Modenius vasemmalla odottamassa, Michael Shaffer keskellä. Kuva: Damien Deschamps


Mikä laskemisessa ylipäänsä kiehtoo ja miksi sitä teet?
"Kaverit kenen kanssa oon laskenu on kaikki ihan törkeen hyviä tyyppejä. Onhan se hauskaa pyöriä vuorilla hyvin frendien kanssa. Nykyään se on kuitenkin vähän tai aika paljonkin eri asia. Viimeiset kolme vuotta olen ollut pääasiassa vuorilla ruotsalaisten koulukavereiden tai asiakkaiden kanssa. Mutta viihdyn silti enemmän kuin hyvin." 


Vaikka olet kokeneimpia vapaalaskijoita Suomessa, myös kiipeily sujuu. Mistä kipinä kiven puristamiseen?
"Vaikea sanoa. Kiipesin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, mutta sillon se jäi. Aloitin oikeastaan kunnolla kun olin 20-vuotias. Se on vähän kausittaista. Nyt en ole kiivennyt kertaakaan helmikuun alun jälkeen, mutta alan taas kiipeemään kuhan ehdin. Kiinnostaa todellakin ja paljon!"

 

Sekä laskeminen että kiipeily on ulkoilmalajeja, luonnossa tapahtuvaa harrastamista. Onko ulkona oleminen tärkeää?
"Se on tärkeä ja kiehtoo tosi paljon. Luonnosta saa voimaa ja energiaa."



Isolla seinällä. Kuva: Tatu Autio

Tatu Autio ja Sami Modenius nousemassa. Kuvaaja tuntematon.
 

Laskettelu on arvokas harrastus ja se on pitänyt rahoittaa jollain. Nyt valmistuit vuoristo-oppaaksi. Millainen työhistoria sinulla on, entä eikö ura toimistohommissa kiinnostanut?
"Olen tehnyt kaikenlaisia töitä vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ne ovat aina tuntuneet, että eivät oikein sovi mulle, ainakaan kovin hyvin. Ehkä se on niinkin, että työt, joita olen tehnyt, eivät ole olleet kovin mielenkiintoisia. Olen ollut paljon raksoilla töissä ja pari vuotta olin pienessä insinööritoimistossa piirtäjänä. Se oli painajaismaista.

Varmasti oppaan työstä tulee rutiinia kun sitä tarpeeksi tekee, mutta ympäristö ja ihmiset tekevät siitä varmasti mielenkiintoisen."


Legenda kertoo, että olet joskus laskenut yli 100 päivää putkeen joka päivä. Mitä ihmettä?!
"No ei pidä paikkaansa!" (Toim. huom. Kelso on tunnettu muun muassa Chamonix´ssa siitä, ettei hän ole juuri afterilla pukahdellut mäistä, joita hän on kavereineen käynyt laskemassa, vaikka niitä on tullut vuosien saatossa hyvin runsaastikin. Tämän kysymyksen jatkotarkennuksia hän ei joko huomannut tai huomioinut, kuka tietää.)

 

Olet viettänyt paljon aikaa Chamonix´ssa. Mikä kylässä viehättää?
"Ympäröivät vuoret ja lähestyminen. Lähestyminenhän on siellä lyhyt. Kiipeilemään ja laskemaan menoa voisi sanoa aika helpoksi."

 

Miten opaskoulu meni noin yleisesti, ja oliko se rankka tai vaikea?
"Se meni kyllä tosi hyvin. Etukäteen niitä kursseja ja kokeita aina jännitti mutta jälkeen päin aateltuna ne on periaatteessa aika simppeleitä. Kokeiden säännöt on mulle vieläkin epäselvät mutta miä ne haluaa nähdä on että pystyt tekemään suht hyviä ja turvallisiä omia päätöksiä. Siitähän tossa koko hommassa on kyse. "


Millainen oppilas olit kursseilla? Takarivin kovis vai eturivin nörtti? Millainen ryhmä teillä oli?

"Luokan priimus tietysti! Meitä oli tosi hyvä ryhmä. Tosi mukavia kaikki ja taitavia ja motivoituneita. Teki varmasti tosta kurssista helpomman kun on hyvät kaverit. Mutta kaksi hyvää ystävää joutui lopettemaan. Hanna Kajsa vakavaan loukkaantumiseen ja Andreas (Fransson) lopullisesti vuoren pudottua niskaan Etelä-Amerikassa.

Hienoin päivä koko kurssilla oli Tarfalassa, skinnattiin ja haikattiin 2300 metriä verttiä, pilvetön taivas ja hyvää lunta. Käytiin Kebnekaisen molemmilla huipuilla ja parilla muulla. Myös kesän kiipeilykoe oli hieno. Kiivetttiin ensin La Meijen traverse Ecrinsillä ja joku pienempi reitti, minkä jälkeen mentiin Chamonix´hin ja kiivettiin Bionnassey-harjanne. Ihan törkeen siisti viikko!"

 

Nyt kun koulu on käyty ja pinssi ansaittu, niin minkälaisia opastuksia haluaisit tehdä? Aiotko keskittyä laskemiseen, kiipeilyyn vai kenties johonkin muuhun? Onko jotain oppaan unelma-duunia jota haluaisit tehdä?
"Helihiihto kyllä kiinnostaa."
 


Modenius nousemassa. Kuva: Tatu Autio



Modenius edessä, nykyisin opaskollega, mutta myös kiipeilykaveri Ode Siivonen takana. Kuva: Tatu Autio

 

Mitä teet seuraavaksi? Onko lasku- tai kiipeilyduuneja tiedossa?
"Olen juuri Lofooteilla hiihtovaeltamassa huhtikuun loppuun asti. Tämä on kyllä talvellakin hieno mesta. Mäet eivät ole yhtä isoja tai jyrkkiä kuin Lyngenissä, mutta ihan törkeen kaunis paikka!


Millaisia palveluita tarjoat asiakkaille? Entä miten vuoristo-opas Modeniukseen saa yhteyden?
"Hienoja lasku- ja kiipeilypäiviä auringonnoususta auringonlaskuun. Maili on samimodenius at gmail com ja puhelinnumero 050 573 3630."

 

Kiitos kysymyksistä ja valokuvista Ville Fagerholmille ja valokuvista Tatu Autiolle. Pääkuva Antti Aholan ottama kuva kesältä 2014.



Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä
tellus
Offline
Viimeksi kirjautunut: 6 kuukautta 3 päivää sitten
Liittyi: 03.08.2007 - 20:23

Hei Arttu, unohdit mainita artikkelissa Juho Lukkarin suomalaisista vuoristo-oppaista

Arttu Muukkonen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 9 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 16.09.2011 - 19:47

Korjattu, kiitos huomiosta ja pahoittelut Juholle epähuomioisuudesta!