Ulkoilua parhaan ystävän seurassa

Joka viidennessä suomalaisessa taloudessa on koira. Yksinkertaisella todennäköisyyslaskennalla sellainen löytyykin aika monen ulkolajeja harrastavankin kotoa. Monella koira kulkee mukana myös harrastuksiin. Koiran kanssa luonnossa liikkuminen vaatii koiran hyvinvoinnin miettimisen lisäksi samaa, mikä on muutenkin suotavaa - toisten ja luonnon huomioimista.

Näkökulmaa koirien kanssa toimimiseen Lapin tuntureilla saa Kittilän riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalta Jouko Vuollilta. Joukon mukaan yhä useampi turisti tuo haukkumakoneen mukanaan Lappiin. Siitä seuraa myös ongelmia.

– Osa muualta tulleista ei välitä Lapin metsien eläinten hyvinvoinnista, he kun ovat vain käymässä. Paikallisten koirat ovat tottuneita poroihin ja peuroihin. Täällä omille koirille opetetaan, että porot ovat kotieläimiä eikä niitä ajeta. Turistien mukanaan tuomat koirat saattavat lähteä ajamaan eläintä, pahimmillaan läkähdyksiin saakka. Muutenkin turistien luonnossa liikkuminen keskittyy herkkään aikaan lintujen pesimisen kannalta. Siksi koirien irtipitäminen ei ole suotavaa.

Pääsääntö Suomessa on, että koiran pitää olla kiinni tai välittömästi kytkettävissä. Irtipito vaatii aina maanomistajan luvan, mutta luvallakin irtipito on kielletty rauhoitusaikana eli 1.3.–19.8. välisenä aikana. Mitään koirapuistoja vastaavia irtipitopaikkoja ei Kittilän alueella ole. Koiran kanssa harrastamismahdollisuuksia on lisätty erikseen merkityillä koiraladuilla, joilla siis saa hiihdellä koira mukana.

– Silloinkin koira on pystyttävä hallitsemaan, Jouko muistuttaa.
 

Rytmiä päivään

Vapaalaskija Jenni Kaipaisen perheessä on ollut koiria yhtä kauan, kuin hän on laskenut, eli kaksi ja puolivuotiaasta. Jennin vanhemmilla oli koiria, joiden pennusta tuli Jennin ensimmäinen oma koira. Myöhemmin Jennille tuli itäsiperianlaika Nipsu (nyt 11-vuotias), jonka pennuista itselle jäi myös nyt 3-vuotias Nyyti. Jenni on viettänyt Itävallassa kolme kautta, joista yhden kauden koirat olivat mukana. Tänä vuonna koirat jätettiin Suomeen pitkien kisareissujen vuoksi.


Itäsiperianlaikat Nipsu ja Nyyti laskettelemassa. Kuva Jenni Kaipainen.
 

Itäsiperianlaika on metsästykseen jalostettu pystykorva, joka on yleisesti ottaen seurallinen ja ihmisille ystävällinen rotu. Molemmat Jennin koirista rakastavat juoksemista.

– Toki ikä vaikuttaa, 11-vuotias Nipsu ottaa reissut aika paljon lunkimmin kuin 3-vuotias Nyyti. Nipsulla on sen verran ikää, että lumiset reissut alkavat olla sille aika raskaita. Sen sijaan siis, että Nipsu riehuisi keulilla, se kulkee perässä, ettei tarvitse avata latua.

Laskureissuilla, kuten muuallakin, koirat rytmittävät omistajansa päivän.

– Laskupäivän jälkeen on mentävä kotiin ulkoiluttamaan koirat, eikä voi suoraan jäädä hengailemaan johonkin. Toisaalta kävelyt laskupäivää ennen ja sen päätteeksi on tapa herätellä ja palautella kroppaa. Vaikka jonkun mielestä koirien pito laskureissuilla mukana voi tuntua työläältä, niin kyllä se vain palkitsee tulla kotiin, kun kaksi sesseä heiluttaa häntää, Jenni toteaa.

Jennin koirat ovat olleet mukana randoilla, kesällä haikkaamassa, kiipeilemässä, beach volley -turnauksissa, kalareissuilla ja inkkarikanootin kyydissä.

– Randoreissuilla koirat ovat olleet mukana Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa. Myös rinteitä on skinnattu koirien kanssa ihan treenimielessä. Kun on paljon lunta ja jyrkkää, koiria ei oteta mukaan ihan turvallisuussyistä, Jenni kertoo.
 

Riehukoon omistaja hangessa yksin



Ihan kaikkia koiria ei ole luotu vapaalaskijan parhaaksi ystäväksi. Katja Häkli ihastui ensin jumalaisen kauniisiin basenjeihin eli Kongon pystykorviin. Ensimmäisen basenjinsa hän osti 17-vuotiaana, toisen viisi vuotta myöhemmin. Kun Katja aloitti lumilautailun, lämpöä rakastavat basenji-parat saivat tottua toistuviin Lapin reissuihin. Nyt Katja ja jo iäkäs Tintti-basenji asustavat Tromssassa.


Tintti-basenji nauttii kevätauringosta. Kuva Leena Vänni.
 

Ensilumen tulon jälkeen Tintti keskittyy lattialämmityksestä nautiskeluun ja Katja saa etsiä muita ystäviä topptureillensa.

– Tänä vuonna ensilumen tultua otin Tintin mukaan yhdelle haikkaukselle, mutta se ulisi surkeasti ja ainoa suunta, mihin se eteni vapaaehtoisesti, oli takaisin autolle.

Kesäisin basenjista on enemmän harrastuskaveriksi.

– Tintti on ollut mukana muun muassa kiipeilyreissuilla. Tintti on hyvä telttakoira, ainoa vaan ettei sitä meinaa saada teltasta pois. Sille käy kenen tahansa teltta, kunhan saa olla sisätilassa, Katja kertoo.

Vaikka vanha basenjineiti pysyttelisi mieluiten sisätiloissa pehmeällä alustalla, luonnossa liikkuessa sen hyvinvointia voi parantaa varustuksella.

– Koska basenjeilla ei ole aluskarvaa, ne palelevat viileässä siinä kuin ihmisetkin. Tintin vaatekaapista löytyy fleecemanttelin ja heijastinliivin lisäksi villapaitoja. Pahimpaan säähän on tekninen kuorihaalari irrotettavalla sisätakilla. Lisäksi Tintillä on oma makuupussi ja makuualusta.

Toisaalta ei fiksu koira turhaan tykkää kotioloista. Luonnossa saattaa tulla vastaan yllättäviäkin vaaroja.

– Kiipeilyreissuilla Tintti odottaa puuhun sidotun narun päässä tai sitten parin puun väliin rakennetussa juoksulangassa. Yleensä se kaivaa itselleen pienen kuopan ja nukkuu siinä, kunnes tulen herättelemään. Kallion juurella odottavaan koiraan on pidettävä ainakin kuulo- ja mielellään myös näköyhteys. Kerran Lapissa joku iso petolintu alkoi kierrellä ympärillä, silloin tuli itselle kiire hankkiutua takaisin alas, ettei koira joudu parempiin suihin.

Ihan kurjuutta ei basenjin elämä ole lumilautailevan omistajan kanssa.

– Varmaan se Tintille on sama, mitä omistaja harrastaa, niin kauan kun sen ei tarvitse osallistua. Laskureissuihin usein kuuluva mökkielämä isommalla porukalla on Tintin mieleen, kun löytyy enemmän rapsuttajia. Tietysti mökkeily jossain lämpimässä kohteessa olisi kaikkein parasta, basenjit eivät pidä mistään niin paljoa kuin auringossa makailusta.
 

Teksti: Leena Vänni

Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä
PeeTee

Koira kannattaa pitää kiinni Lapissa hiihtäessä myös lasten takia. Inhottava olla hiihtämässä muksujen kanssa kun tulee koirat haitselemaan. Hiihtämään opettelevat muksut on suksilla ollessaan tosi herkkiä. Pelästyvät koiraakin vaikka normaalisti eivät.