Vapaalaskijan jäätikköoppia Helsingissä

Käytännönläheinen jäätikkökurssi Helsingissä? Kaikkea sitä kuuleekin. Lähdin silti harmaana, helmikuisena sunnuntaiaamuna matkaan kohti Pikkukoskea ja Pirunkalliota.

Pirunkallio on Adventure Partnersin ansiokkaasti toteuttama jääkiipeilykeskus, jota pyöritetään jo kolmatta talvea. Jääkiipeilykurssit ja -kokeilut vetävät paikalle tasaisesti väkeä, mutta myös muunlaista aktiviteettia Vantaanjoen rantamilla järjestetään. Yksi näistä erilaisista kursseista on Vapaalaskijan jäätikkötietous -niminen, päivän mittainen sessio, jolle minäkin olin suuntaamassa.

Vapaalaskijan jäätikkötietous -kurssi sai alkunsa pari vuotta sitten relaalaisten toiminnan seurauksena.

"Aktiivit siellä foorumilla miettivät, mitä he tarvitsisivat, kasasivat porukan ja ottivat yhteyttä. Sen perusteella yhteistuumin mietittiin napsaava sisältö", kertoo kurssin taustoista Adventure Partnersin Markku Mellanen.

Tämänvuotiselle kurssille kokoontui reipas, kahdeksanhenkinen ryhmä. Kaikkia yhdisti halu hiihtää vuorilla ja jäätiköillä, mutta osallistujien kiipeilykokemuksessa oli eroa. Se ei silti haitannut. Kurssilla lähdettiin perusteista liikkeelle ja harjoiteltiin käytännönläheisesti.

Kurssin vetäjänä toimi vuoristo-opas Petter Reuter. Reuter on opastanut asiakkaitaan ja ohjannut erilaisia kursseja niin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Grönlannissa kuin Alpeillakin. 

Reuter ei epäile lainkaan Pirunkalliolla pidettävän kurssin mielekkyyttä. Itse asiassa hän löytää siitä jopa asioita, jotka ovat paremmin kuin oikealla jäätiköllä.
"Jos olisimme vuorella, olisi teillä kaikilla kova kiire laskemaan. Täällä saamme harjoitella rauhassa."

Reuter liittääkin usean päivän opastettuihin ulkomaankeikkoihinsa välillä myös harjoittelusessioita Helsingissä. Näin ennen reissuun lähtöä asiakkaat voivat harjoitella matkalla tarvittavia perustaitoja. Lisäksi vuorella päästään suoraan asiaan. 

 

Perustaidot haltuun

Yhden päivän mittaiseen johdantokurssiin ei voi mahduttaa kaikkea, joten olennaisiakin sisältöjä on pitänyt rajata pois. Kurssilla käsiteltiin vain perustaitoja, kuten liikkumista köydessä ylös ja alas sekä lumiankkurin tekoa. 

Kurssilla kiivettiin prusikeilla neljää jääseinällä vierekkäin roikkuvaa köyttä ylös ja laskeuduttiin niitä alas. Reuterin ote oli vakuuttava. Mies ohjasi rauhallisesti ja antoi oppilailleen aikaa omatoimiseen harjoitteluun. Jokainen sai tehdä harjoitukset moneen kertaan. Vain toistojen kautta voi uudet taidot sisäistää.

Lumiankkureita Pikkukosken uimarannalle tehtiin sekä hakkua että suksia apuna käyttäen. Kuoppia kaivaessa uimarannan jäinen hiekka tuli varsin nopeasti vastaan, mutta silti suksiankkuri piti vetoa erinomaisesti.

Kurssilla opeteltiin myös mm. ymmärtämään jäätiköitä ja lueskeltiin karttoja. Samalla pohdittiin, minkälaisiin paikkoihin railot syntyvät ja minkälaisia reittejä maastossa tulisi kulkea. Samalla tutuiksi tulivat esimerkiksi Norjan ja Ranskan erilaiseen tyyliin piirretyt maastokartat.

 

Monikäyttöisiä varusteita

Jäätiköllä liikkuessaan Petter Reuter suosii ja suosittelee mahdollisimman monikäyttöisiä ja kevyitä välineitä. Esimerkiksi hän nostaa mekaaniset köysitarraimet: ne ovat erittäin hyviä ylöspäin liikuttaessa, mutta niillä on huono laskeutua. Reuter suosiikin perinteisiä prusikeja. 

Kahden prusikin lisäksi hän suosittelee kantamaan jäätiköllä mukana kahta nauhalenkkiä, viittä–kuutta lukollista sulkurengasta, laskeutumislaitetta ja jääruuvia sekä hakkua ja köyttä. Toki varusteiden määrään vaikuttaa maasto, kuljettava reitti ja ryhmän koko, mutta ainakin edellä mainitut varusteet olisi hyvä olla mukana.

 

Ilman Z-pulley'a liikkeelle

Kurssilla ei käyty läpi perinteisesti jäätikköpelastusoppaissa esiin nostettavaa Z-pulley-taljaa. Reuter kertoo, ettei ole opettanut Z-pulleyn rakentamista omilla kursseillaan enää vuosiin. Hän pitää perinteisen taljarakennelman ongelmina railon reunasta ja lumesta köyteen kohdistuvaa suurta kitkaa sekä taljan rasitusta ankkuripisteille.

Z-pulleyn sijaan Reuter esitteli toisenlaisen taljan, jossa pelastaja laskeutuu railon reunalle ja auttaa uhria siitä käsin. Kuorman keventämisessä hyödynnetään mekaanista köysitarrainta, kuten pientä ja kevyttä Petzlin Micro Tractionia. 

Reuterin ratkaisu toimii etenkin, jos uhri itse kykenee auttamaan pelastautumisessa. Menetelmän etuna on myös vähäinen kitka: kun pelastaja on railon reunalla, vähennetään railon reunan ja lumen köyteen aiheuttamaa kitkaa tehokkaasti. Tätä menetelmää ei yhden päivän kurssilla kuitenkaan harjoiteltu.

Tärkeimpinä railopelastuksen perustaitoina Reuter pitää lumiankkurin tekoa ja liikkumista köydessä. Näillä taidoilla voidaan esimerkiksi antaa uhrille ensiapua ja pitää tätä lämpimänä ulkopuolista apua odotellessa. 

Kun kahdeksan tunnin kurssi loppui, ei minua enää mietityttänyt helsinkiläisen jäätikkökurssin mielekkyys. Rauhallisessa – ja hieman epärealistisessa – ympäristössäkin voi harjoitella ja hioa monia vuorilla tarvittavia taitoja. Siinä samalla ympäröivä harmauskin unohtuu.

 

 

Prusikin, klemheistin ja muita solmuja löydät esimerkiksi Chockstone-sivustolta

Petzl Micro Traxionin pdf-opaasta näet erilaisia pelastustilanteissa toimivia taljaratkaisuja.

- - - 

Adventure Partners on Relaa.comin yhteistyökumppani.


Geolocation
Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44541.0

Antti Laiho