Vollsend: Mies kameran takana

Vollsend on kuvattu Itävallan Zillertalissa viime keväänä ja avaa meidän näkemyksiämme vapaalaskusta ja siitä, miksi jo vuosien ajan kaikki mahdollinen aika (ja rahat) on mennyt tähän touhuun ja sen suunnitteluun. Leffan nimi tulee siitä, että todellisuudessa suuri osa ajasta oli kelien odottelemista ja sääennusteiden päivittämistä, eikä missään nimessä mitään täyttä sendaamista vaikka yritys oli kyllä kova. Taisimme odotella ensimmäistä lumisadetta lähes kolme viikkoa. Mutta sitten, kun kelit osuivat kohdalleen, meininki oli oikeasti aika Vollsend− sairaalareissuineen kaikkineen!
– Kaisa Hokkinen
 
Teksti Markku Mäenpää ja kuvat Jukka Pehkonen
 
 
Jukka Pehkonen, 31-vuotias mansikkafarmari Kärkölästä, on ollut mukana tuottamassa Vollsend-laskuleffaa, jonka ensi-ilta nähtiin tänä vuonna vapaalaskufestivaaleilla. Keskustelemme leffan teosta kuvaajan näkökulmasta, sekä Jukan elämänvalinnoista ja toki myös vapaalaskemisesta. Jukka ei aina ole ollut farmari. Hänellä on ollut siisti sisätyö, jonka puitteissa hän haaveili laskupäivistä, niin kuin moni muukin meistä. Mansikkafarmarin ura Pekkalan Mansikkatilalla ei varsinaisesti ollut suunniteltu siirto, vaan mahdollisuus avautui hänen puolisonsa sukupolvenvaihdoksen kautta. Jukkaa kuunnellessa jää fiilis, ettei tätä uravalintaa tarvinnut pitkään pohtia, sillä antaahan kesäkauteen painottuva elinkeino mukavasti aikaa vapaalaskulle.
 
 
Jukan toinen suuri intohimo vapaalaskun lisäksi on kuvaaminen. Hänen otoksia on esillä instagramissa. Sieltä löytyy myös vuoden #vapaalasku17 voittajaehdokaskin. Jukan kuvausharrastuksen ammatillinen osaaminen on syntynyt Lahdessa opintojen ja musiikkivideoiden tuottamisella. Vollsend-leffan kohtauksista jutellessa Jukan äänenpaino muuttuu selkeästi ammattiylpeyttä kantavaksi. Käy hyvin nopeasti selväksi, että tällä kaverilla sydän sykkii vapaalaskulle sekä kuvaamiselle.
 
 
Jukalla oli kuvauspäivinä mukana reppu ja rinkka, joissa olivat tuotantokamera, järjestelmäkamera, käsikamera, kolmijalka ja nelikopteri sekä muut varusteet. Tähän kokonaisuuteen ei enää lautailijalle mahtunut lumikenkiä mukaan. Nousureitit valittiinkin siten, että kuvauspaikoille pääsi vuorten harjoja pitkin. Kun karkeasti15 kg painavaa settiä kantelee päivästä toiseen vastakkaisille seinille, voidaan puhua perusrandoilua rankemmasta kuntoilusta. Jukka kommentoikin huumorilla: ”kuvauskamoja pakatessa rinteessä, mikä kesti pitkään, tuli mietitettyä, mihin sitä on lähtenyt”.
 
 
Miten sitten projektipäällikkö Joensuusta, opiskelija Rovaniemeltä ja mansikkafarmari Kärkölästä päätyy tekemään laskuleffaa yhdessä Itävallan Zillertaliin? Jani ja Jukka ovat tutustuneet asepalveluksen yhteydessä Kainuun prikaatissa. Yhteyttä ei oltu pidetty armeijan jälkeen, vaan kaksikko törmäsi sattumalta toisiinsa Zillertalissa vuonna 2016. Ajatus laskuleffasta syntyi silloin. Kun Jani kysyi olisiko Jukka valmis tekemään dokumenttityylistä elokuvaa vapaalaskemisesta, oli päätös kuvausmatkasta helppo tehdä. Yhdistyyhän tuossa Jukan molemmat intohimot. 
 
 
Vollsendin kaltaisen laskuleffan tekeminen vaatii kuitenkin tekijöiltään poikkeuksellisia järjestelyjä, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea tavoitteellisuutta. Luontoäiti ei aina anna niitä parhaita puuterikelejä, mitä jokainen laskuleffa kaipaisi. Tekemiselle kertyy helposti paineita ja välillä suorituksia pitää ottaa uusiksi, kuten leffan lopputekstien välissä annetaankin ymmärtää. Vollsendin esittelyssä todetaankin, että iso osa ajasta meni kelien odotteluun. Parhaat lumet olivat ensimmäisellä viikolla, minkä jälkeen lunta odoteltiin ja tammikuu antoi kovaa pakkasta.
Välillä kuvauksissa koeteltiin ryhmähenkeä. Jukka muisteli, kuinka hän oli ollut varjon puolella Kaisan kanssa palelemassa parinkymmenen asteen pakkasessa odottamassa, että Jani, mukavasti auringon puollella, pääsee lähtöpaikkaansa. Viimein radiosta kuului Janin olevan valmiina lähtemään ja samalla nelikopteri ilmoitti kylmistä akuista. Tilanne vaati pientä uhrautumista, kunnelikopterin akut piti laittaa housuihin reisiä vasten lämpiämään. Tämän jälkeen Janilla ei ollut varaa sanoa kylmistä oloista.
 
  
 
Vastoinkäymisistä huolimatta reissu oli ollut loistava ja kuvauskokemus jälkituotantoineen hyvä. Kuvauspäiviä ei lopulta kertynyt montaa ja aikaa jäi laskemiselle runsaasti. Reissulla porukka oli päässyt hitsautumaan hyvin yhteen ja leffan musiikkivalinnat kertovatkin siitä, miten Jukka oli oppinut tuntemaan Kaisaa ja Jania paremmin. Tälle kaudelle onkin jo laskureissu varattu samalle alueelle.
 
 
Geolocation
Käyttäjän Markku kuva

Markku