Vuorilla olet omillasi – näin lisäät turvallisuutta

Perjantai ja 13. päivä eivät joidenkin mielestä ole hyvä yhdistelmä. Toisille, vähemmän taikauskoisille, asialla ei ole merkitystä. Mutta voisi sillä olla: epäonnenpäivänä voi uhrata muutaman ajatuksen epäonnelle.

Liikuttaessa vuorilla kiipeilemässä tai laskemassa ollaan omillaan. Silloin ei vastoinkäymisiä kohdatessa voi viheltää peliä poikki ja vinkata taksia noutamaan takaisin kämpille. Huonolla kelillä ja hankalissa paikoissa voi avun saaminen olla jopa mahdotonta.  Vuorilla omasta toiminnasta pitääkin kantaa täysi vastuu.

Toni Fohlin topissa. Kuva: Miia FohlinKäännyin kokeneen outdoor-miehen ja kalliokiipeilykouluttaja Toni Fohlinin puoleen kysyäkseni vinkkejä turvalliseen liikkumiseen takamaastossa. Fohlin on pitkän linjan ammattipelastaja, jolla on yli 15 vuoden kokemus käytännön ensihoito- ja pelastustyöstä. Ammattitaustansa vuoksi Fohlin on mukana useissa kiipeilyn turvallisuuteen ja ensiapuun liittyvissä koulutuksissa myös Suomen kiipeilyliitossa. Vapaa-ajallaan hän työskentelee lisäksi Adventure Partnersin kouluttajana.

 

 

Perusasiat kuntoon

Toni Fohlinin mukaan turvallisuus lähtee yksinkertaisista asioista: valmistaudu huolella, tunne omat ja oman ryhmäsi taidot, tiedä mitä teet, missä olet ja minne menet.

"Kyse on yksinkertaisista asioista, jotka kuulostavat jopa itsestäänselvyyksiltä", Fohlin sanoo. "Mutta ikävä kyllä näihin asioihin ongelmat usein kulminoituvat."

Hädän hetkellä on esimerkiksi tärkeä tietää tarkalleen missä on – ja miten sieltä pääsee pois. Tieto on tärkeä, on sitten hälyttämässä apua tai etenemässä omin voimin. Kartta, ilmansuunnat ja oikeat paikannimet on oltava hallussa. Kavereiden kesken käytetty "Tattimaa" ei auta, kun sijaintia selvittää ranskalaiselle pelastajalle. On myös syytä muistaa, että hiihtokeskusten rinnekarttoihin ei kannata liikaa luottaa. Ne ovat vain taiteilijan näkemys todellisuudesta, eivätkä esimerkiksi mittasuhteiltaan vastaa todellisuutta.

 

Ymmärrä paikan luonne

Fohlin käyttää eri lasku- tai kiipeilykohteista puhuessaan englanninkielen sanaa commitment (suom. sitoutuminen). Sillä hän haluaa saada kuulijan ymmärtämään erilaisten paikkojen erilaiset luonteet ja sen, mihin niissä pitää sitoutua. Laskettaessa hissin yläasemalta pois rinnealueelta, harjanteen toiselle puolelle, ei muutaman sadan korkeuserometrin jälkeen välttämättä ole paluuta takaisin ylös. On tiedostettava ja ymmärrettävä, että ongelmienkin hetkellä on jatkettava eteenpäin suunnitelmien mukaan. 

Sitoutumiseen liittyy koko ryhmä. Kokeneemman ihmisen tulee ymmärtää, minne on heikompiaan viemässä, ja minkälaisella valtuutuksella. Ennen takamaastoon suuntaamista tulee hetkeksi pysähtyä ja miettiä sitä seuraa, jossa vuorilla liikkuu. Tietävätkö ryhmäläiset itsekään, mihin ovat menossa ja sitoutumassa? 

Sitä, että joku seuraa sinun jälkiäsi, et juurikaan voi estää, mutta siihen voit vaikuttaa, että itse et ole tuo seuraaja

Vaikka lasku esimerkiksi Pyhällä ja Lyngenissä saattaisi teknisesti olla yhtä vaikea, on vapaalaskijan tiedostettava ja kannettava suurempi vastuu tekemisistään syrjäisellä vuorella Pohjois-Norjassa kuin suomalaisen hiihtokeskuksen lähimaastoissa. 

Vuorten kirjoittamattomana sääntönä on, että jos olet jonnekin itse mennyt, pitäisi sinun päästä sieltä omin voimin myös takaisin. Vasta aivan viimeinen keino on pyytää apua. 

"Vuorilla kynnys pyytää apua on ihan toinen kuin urbaanissa ympäristössä. Siellä ei voi olettaa saavansa helikopterin apuun, kun jotain sattuu. Koptereita ei ole joka paikassa, eivätkä ne aina voi lentää." 

Vuorilla liikuttaessa kaikki perustuu arviointiin ja kykyyn toimia, jotta maastosta selviää myös pois.

Paras fiilis on palata hyvän päivän jälkeen kämpille auringon saattelemana. Kuva: Miia Fohlin

Hakeudu turvaan ja arvioi tilanne

Jos vuorilla sattuu jotain, on aivan ensimmäiseksi päästävä turvalliseen mutta näkyvään paikkaan. Vasta kun ollaan suojassa objektiivisilta vaaroilta, kuten putoavalta jäältä tai kiviltä, voi tilannetta arvioida tarkemmin. Pääsemmekö maastosta pois omin voimin vai tarvitsemmeko ulkopuolista apua?

Fohlinin mukaan suurin osa takamaastovammoista on tyypillisiä urheiluvammoja, kuten venähdyksiä ja murtumia. Pahimpia vammoja aiheuttavat esimerkiksi pitkä, holtiton pyöriminen jyrkässä rinteessä sekä lumivyöryt. Vyöryn voimat ovat valtaisat ja niissä räpiköidessään uhri kolhii itseään usein esteisiin, kuten kiviin ja puihin. Lumivyörystä pelastettua ihmistä tulee aina kohdella lähtökohtaisesti monivammapotilaana. 

Pahasti loukkaantuneen auttamiseksi maallikolla ei ole paljon tehtävissä – mutta ne muutamat asiat voivat olla henkeä pelastavia. Potilaan hengitystiet tulee pitää auki ja hänet tulee kääntää kylkiasentoon sekä tyrehdyttää suuret verenvuodot ja pitää lämpimänä. 

"Lämpimänä pitämisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Hypotermia sotkee elimistön järjestelmiä ja heikentää vammautuneen potilaan ennustetta selvästi", Fohlin sanoo. 

Kylmässä myös lievästi loukkaantuneen tai terveenkin ihmisen toimintakyky heikkenee nopeasti. Eristä potilas siis maasta ja käytä lämmittämisessä apuna esimerkiksi bivy-pussia ja taukotakkia. Ruokaa ja juomaakin voi osalle potilaista tarjota, sillä energiansaanti on tärkeää.

"Taukotakki ja thermospullo eivät ainoastaan lisää mukavuutta, vaan ne ovat perusensiapuvälineitä."

Ensiapuvälineiden lisäksi Fohlin suosittelee kantamaan mukanaan viestivälineitä. Hän kuitenkin muistuttaa, että kännykkä saattaa sotkea piipparin toimintaa, eikä puhelimelle aina ole edes kenttää. Mutta on puhelin silti hyvä pitää mukana repussa suljettuna.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ennakoida ja välttää riskejä heti alkuunsa.

"Mikään dumppi ei ole elämän viimeinen – ellei sitä itse halua."

 

 

Toni Fohlinin ensiapuoppeja pääsee kuulemaan ja harjoittelemaan käytännössä vapaalaskutapahtuma K2 Free'kendin workshopeissa Pyhällä 15.–18.3.2012. Relaa on tapahtuman yhteistyökumppani. 

Lue lisää K2 Free'kendistä.


Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38985.0

Antti Laiho