Blogit: Taksilla ekohotelliin

Heräilen Rooman aamuun ja luen nettiuutisista Durbanin ilmastokokouksen saavutuksista. On saatu aikaan sopimus, johon tulevat mukaan myös Kiina ja USA. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin pettyneitä, sopimus niiden mukaan ei viesti riittävästä päättäväisyydestä vähentää päästöjä. Järjestöt ovat huolissaan seurauksista, kun toimenpiteet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi viipyvät. Ilmastonmuutos näytti kasvojaan Italiassa samoihin aikoihin, kun lähdin reissuun. Toscanan pohjoisosia ja Liguriaa koettelivat todella rajut rankkasateet ja niitä seuranneet mutavyöryt ja tulvat. Samaan aikaan Toscanan keski- ja eteläosassa oli pitkä yhtämittainen kuiva ja lämmin jakso ajatellen vuodenaikaa. 

 

Matkustaessa tuntee syystäkin pistoksen sydämessään siitä, että kohtelee kaltoin luontoa. Kun lähtöruutu on Helsingissä, on matka pääsääntöisesti pitkä. Kotiin jääminen tai lähimatkailu olisivat luonnollisesti parhaat vaihtoehdot, matkailu harvemmin on ekologista. Olen kuitenkin tänä aamuna juomassa aamukahviani Roomassa, joten pohdittavakseni jää se millaisilla valinnoilla voisin saavuttaa edes kohtuullisuuden luonnonvarojen käytössä. Entä miten nämä valinnat vaikuttavat matkan sisältöön?

 

 

Luontoäiti uskoakseni ilahtui siitä, etten lopulta lähtenyt lomalle Australiaan, mutta olisi varmaankin toivonut minun valitsevan junareitin Baltian kautta Italiaan. Ekologisemmat valinnat ovat monesti suuri seikkailu. Minkä seikkailun menetinkään lentämällä Italiaan? Omalla autolla matkaan lähteminen olisi myös ollut seikkailu, mutta yhden ihmisen matka autolla pitkin Eurooppaa sellaiset 7000 kilometriä olisi tuottanut henkilöä kohden lentämistäkin enemmän päästöjä. Liikuin Italiassa julkisilla kulkuneuvoilla Chiantin kierrosta lukuunottamatta. Ilman autoa maaseudulle lähteminen on vastaamista kutsuun ottaa askel kohden tuntematonta. Aamulla herätessään ei koskaan voi täysin tietää minne matkallaan päivän aikana päätyy tai linja-auton kyytiin noustessaan, että millä pysäkillä tarkalleen ottaen pitää jäädä kyydistä pois. 

 

Seikkailumielen lisäksi kulkeminen vaatii tarkkaa suunnittelua, aikaa ja kärsivällisyyttä. Julkisen liikenteen tarjonta vaihtelee paikkakunnittain, mutta usein on niin, että menee aamulla yksi, iltapäivällä toinen ja illalla se kolmas ja viimeinen yhteys. Jos haluaa palata takaisin saman päivän aikana, on ehkä yksi vaihtoehto tai ei sitäkään, jos kuljettajat ovat menneet lakkoon. Omalla autolla jokin keikka voi viedä tunnin tai muutaman, julkisilla koko päivän tai kaksi. Lähtiessä parin päivän reissulle on päätettävä pitääkö huoneensa vaikkapa Sienassa ja säilyttääkö suurimman osan tavaroistaan siellä excursion ajan, vai luopuuko huoneesta ja vie tavarat jonnekin säilytykseen. Mahdollista on myös ottaa huone jostain pieneltä paikkakunnalta ja tehdä sieltä käsin reissuja luontoon. Polkupyörä on kätevä ja hauska liikkumistapa, mutta kuntoa se vaatii näillä mäkisillä seuduilla. Joskus on myös hyväksyttävä se, että kiinnostavimpiin paikkoihin ei löydy yhteyttä lainkaan. Erityisen hankalaksi rastiksi minulle muodostui Subiacon suunnalla oleva Monti Simbruinin luonnonpuisto. Olisin halunnut lähteä päivävaellukselle vuorille, mutta vallinnut sää ja julkisen liikenteen antamat mahdollisuudet eivät olleet hedelmällinen yhdistelmä. 

 

Luontoäiti olisi varmaankin toivonut myös, että majoittuisin leirintäalueella tai vuokrahuoneistossa ja tekisin ruokani itse. Leirintäalueiden saavutettavuus autotta liikkujalle on huono ja leiriytymisvälineiden mukana kuljettaminen lisää varustemäärää useammalla kilolla. Selvittelin ennen matkaani vuokrahuoneistoja, mutta niiden käyttäminen olisi vaatinut minulta päätöksen olla pidempään samassa paikassa ja hieman suurempaa matkabudjettia. En tiedä mikä olisi ollut keittämiseen käyttämäni kaasun luontovaikutus verrattuna ravintola-annoksen tekemiseen. Ruuan määrän mitoittaminen olisi kuitenkin ollut helpompaa. Nyt jätin syömätöntä ruokaa lautaselle lähes joka päivä. Ravintola-annokset vaikuttavat olevan standardikokoa, eikä tunnu auttavan vaikka pyytää vähemmän. Päädyinkin lopulta valitsemaan tarkemmin sen, mitä tilaan. 

 

Ravintolassa syömisen lisäksi olen siis asunut hotelleissa, joissa sähkön ja puhtaan veden kulutus on huomattavasti suurempaa kuin tavallisissa asuintaloissa. Arviolta puolet ajasta olen kuitenkin asunut pienemmissä paikoissa, aamiaismajoituksissa, jotka monet on tehty tavallisiin asuntoihin. Olen kokenut pienten majatalojen parhaaksi puoleksi sen, että niissä tuntee pääsevänsä lähemmäs paikallista elämää, jotenkin tervetulleemmaksi. Hotelleissa jää kauemmas ja vieraammaksi. Voisin kuvitella aamiaismajoituspaikat ekologisemmiksi, sillä niissä ei esimerkiksi ole suuria yhteistiloja, joiden valaiseminen ja lämmitys vaativat energiaa. 

 

Jos kuitenkin haluaa asua hotellissa, niin Roomasta löytyy mielenkiintoinen paikka: EcoHotel Roma. Hotellin nettisivuilla kysytään matkaajalta, että “jos kaikki tiet vievät Roomaan, mikset valitsisi vihreää tietä --”. Hotellia rakennettaessa on valittu mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, esimerkkinä hotellin esitteessä mainitaan kierrätetyt kokolattiamatot. Vesi- ja sähköjärjestelmät on rakennettu niin, että vettä ja energiaa menisi hukkaan mahdollisimman vähän. Hotellissa on sadeveden kierrätysjärjestelmä ja aurinkopaneelit tuottamassa sähköä. Huoneiden avainkorteilla säädellään sähköjä, jotka katkeavat 40 sekunnin kuluttua siitä, kun kortti on otettu pois telineestä ja sähkölamppujen valinnassa on kiinnitetty huomiota energian säästämiseen. Huoneista löytyvät kierrätysastiat ja ohjeet asukkaille siitä, kuinka omalla toiminnallaan voi vaikuttaa hotellin veden ja energian kokonaiskulutukseen. Pyyhkeitä ja liinavaatteita ei vaihdeta automaattisesti päivittäin, vaan asukkaan ilmaistessa toiveensa niiden vaihtamisesta. Moniin näkemiini paikkoihin verrattuna EcoHotellin viestimä asenne on ehkä se merkittävin ero vesi- ja sähköjärjestelmien lisäksi. Asukkaita kannustetaan myös liikkumaan kaupungissa julkisilla liikennevälineillä ja jättämään autonsa hotellin parkkipaikalle. Halutessaan saa polkupyörän ilmaiseksi käyttöönsä. Mukava yksityiskohta on, että aamiaisbuffetin valikoimista löytyy paljon luomutuotteita.

 

 

Yksin matkustaminen on haastavaa, jos haluaa säästää sekä luontoa että omia kustannuksiaan. Kohtuullisuuteen voi kuitenkin päästä, jos miettii omaa asennettaan, valitsee tarkoin matkakohteensa ja tapansa sekä varaa riittävästi aikaa tekemisiinsä. Joskus kannattaa pysähtyä myös miettimään sitä tekeekö uuden polun vai kulkeeko vanhaa, kenties satoja vuosia jo kuljettua. Ekologisten valintojen tekeminen ei aina kuitenkaan ole helppoa, kun omalla kohdallaan punnitsee myös muita tärkeitä asioita kuten vaikkapa hyvinvointiaan tai matkustamisen turvallisuutta. Oma hyvinvointiaan on vaikea olla huomioimatta. Muutin esimerkiksi hostellin viiden hengen huoneesta muutaman yön huonosti nukuttuani hotelliin yhden hengen huoneeseen. Väsyneenä ei oikein jaksa kotonakaan saati sitten matkalla. Toinen hyvä esimerkki on, kun saavuin tänne ekohotelliin. Otin ekologisuutta sen kummemmin miettimättä taksin läheiseltä metroasemalta, kun leikkauksesta toipuvaa polvea juimi rankan bussimatkan ja laukun siirtelyn jäljiltä. 

 

Roomassa 11.12.2012 

Suski

 

Linkkejä

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38526.0

Suski Kaisla